keskiviikko 28. elokuuta 2013

Lemmikki – tai sinkkuelämää: maapallon ekologinen kantokyky

Lemmikki – tai sinkkuelämää – ja maapallon ekologinen kantokyky Tämä blogi -kirjoitus on tulosta siitä kun luin Seppo Turusen kirjaa lemmikkielämää. Olen jo jonkin aikaa seurannut häntä mediassa ja luonnonsuojelua tutkivana ihmisenä olen ollut hyvin kiinnostunut hänen argumenteistaan, koskien lemmikkien ekologista jalanjälkeä, sekä lemmikkien määrän lisääntymistä yhteiskunnissamme. Omakohtaisesti voisin todeta tässä, että Turun Port Arthurissa esim. asuu jo lähes yhtä monta koiraa kuin ihmistäkin, jos vähän liioitellaan. Monella nuoremmalla ihmisellä, nuoret usein ovat innokkaita hankkimaan eksoottisia eläimiä (tai pitäisikö sanoa kaikilla) näyttää myös olevan melko hatarat tiedot siitä, mistä ja miten, kenen toimesta käärmeet, hämähäkit, sammakot ja tai kilpikonnat ym. eläimet suomeen päätyvät. Rikollisliigoilla on näissä hommissa, ainakin kirjan mukaan usein osuutta asiaan. En näe syytä epäillä entisen Korkeasaaren eläintarhan johtajan lähteinään käyttämien asioiden todenperäisyyttä. Väite jonka kuulee silloin tällöin, että moni ihminen välittää enemmän lemmikistään kuin muista kanssaihmisistä, on myös tullut tutuksi kylillä ja turuilla, ja omien havaintojen perusteellakin se osoittautuu valitettavan usein paikkaansa pitäväksi. On myös huvittavaa miten monet koirien ulkoiluttajat tuntuvat kaipaavan hyväksyntää lemmikkiharrastukselleen… tämä koko asia on tabu. Siitä ei saa puhua. No, olen tottunut siihen että paska roiskuu lopulta aina omaan silmään, olenhan ammatiltani kuvataiteilija ja muusikko ja harrastan luonnonsuojelua, - huono syväekologi? Silmiin pistävää on myös se kuinka monet yksinelävät ihmiset hankkivat seurakseen lemmikin. Myös monet lapsiperheet hankkivat – usein lasten toiveesta – lemmikkieläimen. Valitettavan usein kuitenkin lemmikki joutuu viettämään päivänsä yksin kotona lukkojen takana kun aikuiset ovat töissä ja lapset koulussa. Nyky-aikainen elämäntapa kärsii jo muutenkin ajanpuutteesta, ja lemmikistä huolta pitäminen on hyvin aikaa vievää – joten laiminlyöntejä tapahtuu, kirjan esittämien tietojen mukaan suomessakin 1/3 koiranomistajista ei kykene hoitamaan lemmikkiään sen edellyttämällä tavalla. Turunen ehdottikin radiohaastattelussa (Yle 1) että kaikille lemmikkiharrastajille pitäisi osoittaa velvoite hankkia ajokortintapaisen lupakirjan kun mielii lemmikin haltijaksi. Ei pöllömpi ajatus. Turusen kirjassa on monta mielenkiintoista tilastoa ja taulukkoa. Yhdysvalloissa on esim. varovaisten arvioiden mukaan n. 77, 5 miljoonaa koiraa. Villiintyneiden, vapaana juoksevien koirien arviot ovat vielä ’varovaisempia’, mutta kirjassa arvioidaan esim. että Moskovassa on tällaisia villikoiria n. 30 000 – 35 000. Puhdasrotuiset koirat ovat muuten kaikkein sairaimpia koiraystäviämme. Seka’rotuisuus’ on lajin evoluution kannalta ehdoton välttämättömyys. Tästä esimerkiksi voisi antaa vaikka aikoinaan saarille jumiutuneet ihmispopulaatiot, joiden nuorison oli pakko lähteä keinoin miten hyvänsä muille maille. Nykymuotoiset koiranäyttelyt Turunen tyrmää kirjassaan täysin. Vapaaksi päästettyjen lemmikkieläinten ekologisesta vaikutuksesta kirjassa kerrotaan myös kattavasti. Kissat ovat mitä suurimmalla varmuudella luontoon päästyään kaikkein tuhoisimpia vaikutukseltaan (ihmistä lukuun ottamatta?), koska tarvitsevat välttämättä liharuokaa. Niiden ravinnoksi arvioidaankin pikkunisäkkäät n. 2/3 (se on pöllöiltä pois), ja linnut 1/3. Loppu ravinto koostuu matelijoista ym. Kissat ovat jo aiheuttaneet (tähän mennessä) usealla saarella lintulajien sukupuuttoja. Huom, niitä - sukupuuttoon kuolleita - ei saada koskaan takaisin. Suomen luontoon muita kuulumattomia olioita (kissojen lisäksi) ovat esim. supikoira ja minkki, jotka aiheuttavat myös paljon tuhoa. Ne pitäisi yksinkertaisesti hävittää pois ampumalla tai loukuttamalla. Kirjassa havainnoidaan myös lemmikkieläinten syömän ruoan ekologisia jalanjälkiä. Esimerkkinä saksanpaimenkoiran ruoan valmistamiseen tarvittava maa-ala vuoden ajalta on n. 0,36 hehtaaria. Toyota Land Cruiserin vuodessa aiheuttama kulutus (sis. polttoaineet ja valmistuskustannukset) on n. 0,4 hehtaaria. Tällä esimerkillä en pyri puolustelemaan yksityisautoilua, vaan päinvastoin pyrin luomaan jonkinlaista havaittavaa mittasuhdetta asioiden välille. Kissa kuluttaa vuodessa saman verran kuin Volkswagen Golf. Kirjan lähteiden mukaan niissä 10 maassa, joissa pidetään eniten keskikokoisia koiria, viljelykelpoista maapinta-alaa kuluu lemmikkieläinten ruoan valmistamiseen runsaat 460 000 neliökilometriä, eli Saksan, Itävallan ja Belgian yhteen laskettu pinta-ala. Keskikokoinen koira kuluttaa vuodessa n. 33 kiloa lihaa (pää-asiassa kanaa) ja 95 kiloa viljatuotteita. Seppo Turunen suositteli radiohaastattelussa lemmikkieläimen hankkimista suunnitteleville vaihtoehtoa hankkia itselleen puoliso. Puolison kanssa voi myös lenkkeillä, ’sitä’ voi rapsutella ja halailla, pitää lähellä ja sille voi jutella. Harmiksemme ihmis-puoliso saattaa tietysti vastailla ei-toivottuja, ja puhella silloinkin kuin toivoisimme ’sen’ olevan hiljaa jne... Ehkä juuri siitä syystä lemmikkien määrät ovat kasvussa kun niihin voi kohdistaa vallan käyttöä sujuvammin? Ehkä nyky-ihmisen on myös vaikea myöntää tarvitsevansa muita ihmisiä elääkseen tyydyttävää elämää? Minun ei ole yhtään vaikea sanoa ääneen, että parisuhteen päättymisen jälkeen, nyt sinkkuna oleminen siis, on tosi usein aika ikävää ja raskasta.... Silti en aio hankkia itselleni koiraa tai kissaa korvaamaan epäonnistunutta ihmis-suhdettani. Ekologisesti lemmikkien määrän kasvu on valitettavaa. Lemmikkieläinten ruoan valmistus on aivan yhtä kuluttavaa kuin meidän ihmistenkin. Varsinkin lihan valmistaminen on Maapallon kantokyvyn kannalta jo erittäin tuhoisaa. Ihminen voi tulla toimeen täysin kasvis-ruoalla, vaan kissat ja koirat eivät. Keskikokoisen koiran ekologinen jalanjälki on vuodessa siis lähes yhtä suuri kuin city-maasturin – tai lihaa syövän ihmisen. Sinkkutaloudet lisääntyvät myös. Ihmisten on yhä vaikeampi löytää se oikea puoliso. Pienetkin vastoinkäymiset ja erimielisyydet johtavat nykyään helposti eroon. Uusi vuokraisäntäni kommentoi omaa eroani siten, että minun olisi pitänyt heti ’siittää’ min. neljä lasta ja mennä naimisiin, kun sitten siinä tilanteessa ero ei oikein enää tule kyseeseen… En osaa sanoa tuohon oikein mitään… Elämme monessa mielessä kertakäyttökulttuuria. Sitoutuminen on yhä vaikeampaa, mielipiteisiin, elämänvalintoihin, ihmis-suhteisiin, lemmikkieläinten omistamiseen… koska kaikki on koko ajan muutoksessa, ja ruoho on aina vihreämpää jossain toisaalla. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on saada sinua vielä ja nyt empivää pohdiskelijaa, joka on hankkimassa itselleen koiraa, tai kissaa, (mitä tahansa lemmikkiä) miettimään vielä hetkisen. Lue ensin Turusen kirja!Tarjoaisin itseäni mielelläni kumppaniksi kelle hyvänsä seuraa kaipaavalle, vaan luulenpa että se toivottu kumppani löytyy varmemmin niistä omista ympyröistä. Niin ainakin Bruce Fisherin Jälleenrakennus- kirjassa väitetään. Mikäli jollain on kysymyksiä suhteessa maapallon kantokykyyn, voin suositella lukemaan ainakin esim. James Lovelockin kirjaa Gaijan kosto, tai Antti Salmisen ja Tere Vadénin kirjaa Energia ja kokemus. Hyviä vointeja kaikille! Toni Hautamäki, Turku Åbo. Syväekologi, kuvataitelija, muusikko, ympäristönhoitaja, keramiikkakisälli, suomentaja, lenkkeilijä, luontoharrastaja, auringonpalvoja, merissä uiskentelija, maailman ihanimman pienen pojan isä ym. ym… Lähteet/Linkit: http://www.kiianmaa.com/kauppa/erosta-toipuvalle/bruce-fisher-j%C3%A4lleenrakennus-kun-suhteesi-p%C3%A4%C3%A4ttyy-2009 http://www.greenspot.fi/kustannus/kirjaesittely.html?id=6 http://netn.fi/julkaisu/energia-ja-kokemus http://www.gaudeamus.fi/turunen-lemmikkielamaa/

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Päätin aloittaa uuden blogin toisella palvelimella, jotta luettavuus olisi parempi. En tiedä oliko muutos parempaan, kommentoikaa! Kiitos! :) The following link is to my new blog concentrating only to my translations of Arne Naess's texts. Yes, it's only in finnish language. Thank You! :) http://tonihautamaki.wordpress.com/

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

ARNE NAESS & DAVID ROTHENBERG: ECOLOGY, COMMUNITY AND LIFESTYLE - OUTLINE OF AN ECOSOPHY

Tämä fragmentti ja suomennos on osa suurempaa kirjoituskokoelmaa (ks. otsikko) jota olen työstänyt viimeisen neljän vuoden aikana enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Tämä teksti on Teoksen Ecology, community and lifestyle - Outline of an ecosophy luvusta 7 (ECOSOPHY T: UNITY AND DIVERSITY OF LIFE) kappale 9 ja se löytyy sivuilta 210-212. Lukuiloa! THE FUTURE OF THE DEEP ECOLOGICAL MOVEMENT 9 Syväekologisen liikkeen tulevaisuus Kansainvälinen pitkän tähtäimen ekologinen liike sai alkunsa suurin piirtein samaan aikaan kun Rachel Carsonin Hiljainen Kevät (1962) julkaistiin, yli viisikymmentä vuotta sitten. Vuoteen 1975 mennessä, monia (ympäristönsuojelua käsitteleviä) kirjoja oli julkaistu ja luettu suuren yleisön toimesta. Ekologia, yhteisöt ja elämäntavat –kirjan norjankielinen laitos oli julkaistu viitenä painoksena [Okologi, sammfunn og livsstil (Universitetsforlaget 1976)]. Vallalla oli yleinen, ja julkinenkin huoli ympäristöstämme. Vaan tarkastellaanpa mitä on tapahtunut viimeisen 12 vuoden aikana. Vuonna 1975 oli monessa teollistuneessa maassa vallalla vakaa usko siitä, että muutos henkilökohtaisessa elämäntavassamme on välttämätön. Oli kokonaisuudessaan melko selkeää, mitä ekologisesti vastuullinen elämäntyyli meiltä edellyttäisi: anti -konsumerismia (kulutuskriittisyyttä) ja yleisesti painotusta vähäiseen energiankulutukseen, aktiivista tukea ‘itse tehty on hyvin tehty’ -ajattelulle, polkupyöräilyä, kollektiivista liikkumista (julkinen liikenne), friluftsliv (ulkoilmaelämää) perhesuunnittelua, osallistumista biodynaamiseen maatalouteen, jne, jne… Vaan monien toimien ja asioiden tiimoilta, tappiot olivat silti moninaiset, ja usein masentavia: yhä useammat olivat tulleet pakotetuiksi käyttämään henkilöautoa, liikkumisen muodoista ekologisesti kaikkein vastuuttominta tapaa. Ja sellaiset perustelut tai väittelyt kuin että samalla kun kehotetaan yksityisiä henkilöitä käyttämään mahdollisimman vähän energiaa, samalla valtavia määriä energiaa vaativa teollisuus saa huomattavaa poliittista tukea, ja se on eräs tekijä joka on murentanut yksittäisten ihmisten motivaatiota ympäristönsuojelun osalta. Vuonna 1980 ei ollutkaan enää ‘muodikasta’ olla ’ekologisesti huolissaan’ – tai ympäristöasioista kiinnostunut. Ekologian opiskelu yleisen oppivelvollisuuden alaisuudessa (yleis-sivistyksen osana) lakkasi käytännössä lähes kokonaan. Vielä pahempaa: monista ihmisistä tuntui, että he yhtä kaikki, eivät kyenneet ymmärtämään mistä tässä oli kyse, eivätkä halunneet kuulla lisää ahdistavia ja vaivaannuttavia faktoja. Mitä tulee tapahtumaan seuraavan 12 vuoden aikana ’ekologisen elämäntyylin’ aluepiireissä – valtakunnassa? Eräs positiivinen tekijä on se, että yleinen tietoisuus termien elintaso ja elämänlaatu - välisistä merkityseroista, on lisääntynyt. Toinen asia: on lisääntyvästi alettu hyväksyä, että prosentuaalisesti merkittävä osa kalliiksi tulevista sairauksista, ovat peräisin vahingollisista elintavoista – tai elämäntyylistä. Monet näistä sairauksista katoaisivat kokonaan mikäli eläisimme ekologisesti vastuullisella tavalla. Tästä voimmekin päätellä, että jos kerran yksilölliset elämäntapamme ovat tärkeitä, merkittäviä jopa, ne silloin vaativat yleisiä premissejä, joilla on eettinen ja sosiaalinen luonne. Siitä syystä, kun puhumme ‘ekologisesta elämäntavasta’, on se ennemminkin syvän - kuin matalan ekologisen liikkeen opinkappale tai dogmi. Vuosien 1975 ja 1987 välisenä aikana syväekologinen liike sai näkyvyyttä ja merkittävyyttä, ja myös vahvistui. Vaan voimatekijät, jotka vastustavat syväekologisen liikkeen toimintojen toteutumista, ovat samalla myös vahvistuneet, ja tämä tulevaisuutta tarkasteleva teksti pyrkiikin ottamaan huomioon jatkuvuuden edellytyksiä. Tänään yhden prosentin kasvu kansantuotteessa (BKT) aiheuttaa valtavasti suurempaa tuhoa luonnossa, kuin mitä se sai aikaan 10 tai 20 vuotta sitten, koska on kyseessä yksi prosentti paljon suuremmasta tuotantomäärästä. Ja BKT:n vanha ja sitkeä ekvivalenssius (=jos ja vain jos) Kansallisen Saastuttamisen (Gross National Pollution) kanssa pitää yhä yhtä. Ja pyrkimykset kasvattaa BKT:tä luo joka vuosi yhä valtavampia paineita ekologisille tavoitteille. Joten merkittävä ekologisten olosuhteiden huononeminen (deterioration) saattaa värittää tulevia vuosia, siitä huolimatta että ekologinen tietoisuus syventyisi tai lisääntyisikin. Tilanteen on pahennuttava – huononnuttuva ensin merkittävästi, ennen kuin se voi alkaa parantua. Yleinen asenne poliitikkojen keskuudessa on ollut sellainen, että jos merkittävää väliintuloa, tai häirintää ekosysteemissä ei voida todistaa tapahtuneeksi – tai sen vaikutusta ei voida todistaa haitalliseksi, on oikeutettua jatkaa liiketoimia - niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut… (business as usual). Vaan huoli esim. happosateista (happamoitumisesta) on kasvanut hitaasti, mutta varmasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Hallitusten väliset varoitukset toisilleen, jotteivät veisi (vientituotteena) happosateita toisilleen, ovat tähän asti olleet melko varovaisia. On oletettavissa, että äänensävyt kovenevat ja tahattomat kärsimykset ja tahattomat ’maahantuojat’, kuten skandinaaviset valtiot, tulevat panostamaan enemmän pysäyttääkseen omat merkittävät päästölähteensä, jotta saavat valituksilleen enemmän painoarvoa. Näkymä on kuitenkin synkkä, erityisesti kun tarkastellaan happosateiden kulkeutumista itä- Euroopasta. Syväekologisen liikkeen kannalta happosateilla on ollut ’positiivinen’ vaikutus siinä, että ihmiset nyt helpommin ymmärtävät, että metsien ja kalavesien suojelu tarkoittaa myös mikro-organismien maailman, maaperän, eli elämän järjestelmien suojelua. Näistä systeemeistä monella ihmisellä ei ollut aiemmin mitään käsitystä, eivätkä he siksi myöskään välittäneet asiasta lainkaan. Paljon laajempia samastumisen ja ihmettelyn variantteja on avautunut – tullut ilmi ja näkyviksi! Jatkuva elämän olosuhteiden huononeminen (deterioration) saattaa voimistaa ja syventää tarvetta pysäyttää happosateiden aiheuttamista jopa siinä määrin, että radikaaleja poliittisia toimenpiteitä aletaan soveltaa päästöjen aiheuttajia kohtaan. Silloin suuria talouden, politiikan ja ideologian rakenteita saattaa vihdoin alkaa avautua ja paljastua. *** *** *** Syväekologinen liike ja sen kannattajat muodostavat vain pienen vähemmistön, joka on aika surkeasti järjestäytynyt verrattuna esimerkiksi vakavaraisiin ja vakiintuneisiin kansalaisjärjestöihin (NGO). He (ja me) olemme (joskus hyvästäkin syystä) haluttomia organisoitumaan suureksi yksiköksi tai joukko-osastoksi. Vaan meillä on paljon opittavaa. Isoilla mielenosoituksilla ja muunlaisella suuren luokan väkivallattomalla suoralla toiminnalla ja tapahtumilla tuntuu olevan merkitystä ja ne toimivat ja saavat aikaan muutosta - silloin kun se mitä me yritämme viestiä, ja kun tapa jolla toimimme, tulee yllätyksenä suurelle yleisölle. Se saa ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan hetkeksi – mutta se reaktio – pysähtyminen, on jatkuvasti vaikeampaa saada aikaan, koska ihmisille tulee väkisinkin mielikuva jatkuvasta toistosta. Tulevina vuosina saatamme kokea jopa suurempaa painostusta suoran toiminnan puolesta, sellaista joka kohdistuu tärkeisiin ryhmiin, kuten poliitikkoihin ja ei-ekologisten instituutioiden johtajiin. On muitakin tärkeitä ryhmiä, joita tavoitella: opettajat, asiantuntijat, tiedemiehet, joukkotiedotusvälineiden ekspertit... Massa-viestinnän tutkimustuloksia, ja yhteistyötä joukkotiedotusvälineitä hallitsevien kanssa on käytetty hyväksi eri ympäristönsuojeluryhmissä, esim. Greenpeacen toimesta. 1970 luvun lopussa rauhanliike ja syväekologinen liike tekivät yhteistyötä. Mikään kurjuus tai suuronnettomuus ei kai voisi olla pahempi kuin ydinsota. Tämän hetkinen kilpavarustelu tukee haitallista ’suuri on kaunista’ – trendiä ja se sisällyttää itseensä myös miljoonien nisäkäslajien väärin kohdelluksi tulemisen esim. eläinkokeissa, aseiden, radioaktiivisuuden ja myrkytysten johdosta. Siirryttäessä rikkaista teollisuusmaista köyhempien enemmistöjen alueelle, huomaamme, että samanlainen luonnon systeemien tuhoaminen, jota tapahtui satoja vuosia sitten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, on nyt käynnissä kaikkialla muualla maailmassa, ja erityisesti Afrikassa. Vaan on havaittavissa myös merkittävä seikka joka erottaa suhteessa edelliseen: Aiemmin alueiden tuhon prosessiin on liittynyt suuri taloudellinen kasvu ja elintason paraneminen, kun taas jälkimmäisessä, Afrikassa on tapahtunut lähinnä päinvastoin. Vaan, jopa potentiaaliset lavean – ja pitkän tähtäimen vastuullisiin ekologisiin toimiin tähtäävät poliittiset toimet loistavat poissaolollaan. Rikkaiden (maiden) apu on elintärkeää, vaan sitä voidaan todella helposti käyttää vääriin tarkoituksiin - ja äärimmäisen huolellinen ja omistautunut yhteistyö globaalisti toimivien instituutioiden välillä pitäisi olla jo toiminnan perusteissa. On tärkeä huomioida, että maailmassa vallalla olevat perinteiset ja kulttuurisidonnaiset uskomukset ja toimintatavat ovat yhdenvertaisia syväekologisen liikkeen normiston kanssa. Syväekologinen vaatimus perustaa suuria alueita vapaaksi inhimilliseltä (ihmis-) kehitykseltä on viime aikoina saavuttanut hyväksyntää. Jo nyt on selvää, että satojen miljoonien vuosien evoluution tulos nisäkkäiden osalta, erityisesti isoja alueita vaativien eläinten osalta loppuu ja päättyy, mikäli niiden tarvitsemia isoja luonnontilaisia alueita ei perusteta ja suojella. Luonnontilaisten alueiden, joita aiemmin pidettiin ’mitättöminä tyhjiöinä’ elintärkeä merkitys ja itseisarvo (intrinsic value) on nyt viimein havaittu. Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta tietoisuuden muutoksesta joka vahvistaa syväekologiaa. Sen täytyy jatkua. Nämä arvailut syväekologisen liikkeen tulevaisuudesta ovat väistämättä toiveiden ja pelkojen värittämiä. Minun toiveeni on, että ne olennot, jotka ovat autuaita omatessaan sellaiset aivot, kuin minkälaiset meillä ihmisillä on, jotka ovat kehittyneet satoja miljoonia vuosia läheisessä suhteessa kaikenlaisen elämänmuodon kanssa, väistämättä päätyvät tukemaan elämäntapaa, joka ei ole suotuisa yksistään tälle lajille, vaan suotuisa koko ekosfäärille, sen kaikessa monimuotoisuudessaan ja monimutkaisuudessaan, sekä lajikirjossaan. Tämän uniikkiudessaan autuaan ekosfäärin osasten - sinun ja minun, meidän ei saa muuttua oman itsemme iankaikkisiksi vihollisiksi ja vihamiehiksi. *** Suomentanut: Toni Hautamäki, Turussa kesäkuussa 2013

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kaiken sekoittumisesta

Mitä me tiedämme siitä kun yhteisöt vielä asuivat verrattain kaukana toisistaan ja heimojen tai eliöyhteisöjen välillä tapahtui vain harvoin kohtaamisia. Olisiko ihmislaji enää olemassa ellei ryhmien välillä olisi tapahtunut sekoittumista, lisääntymistä, adaptiota (sopeutumia), eriytymistä ja taas sekoittumista? *** Itse olen useista eri sekoittumisen ilmiöistä jonkin verran huolissani. Kun esimerkiksi työskentelen kuvataiteen ammatissani maalaamalla tauluja, pitää minun hyvin huolellisesti sekoittaa värejä niin etteivät kaikki värit sekoitu keskenään harmaaksi tai ruskeaksi massaksi, josta ei enää saa eri sävyjä eriytetyiksi, palautettua lähtötilanteeseen. Minun on tiedettävä, kun sekoitan, mihin pyrin, ja sen tiedän koska olen kokeillut, ja ennen kaikkea minulle ovat aiemmin kokeilleet kertoneet ’mitä sitten tapahtuu’ -seurauksista. *** Samoin kun teen ruokaa niin vältän eri ruoka-aineiden sekoittamista, tai tarjoilemista yhtenä mössönä, koska mielestäni lautanen (ja siinä tarjolla oleva ruoka) näyttää herkullisemmalta, kun tiedän missä mikäkin sijaitsee. Näin voin säädellä maut suuhuni haluamallani tavalla. Tämä on toki makuasia josta ei voi kiistellä... :) *** Olen myös jonkin verran huolissani maassamme tällä hetkellä meneillään olevasta kaivosteollisuus’buumista’, jossa sellaiset aineet jotka ovat eriytyneet miljoonien vuosien ajan ja löytäneet paikkansa maan sisuksissa, nyt kaivetaan esiin ja melko huolimattomasti päästetään ’ns. ylijäämä’ takaisin luontoon sen enempää murehtimatta mitkä ovat seuraukset. Saati että joskus siivottaisiin omat jäljet pois lähtiessään, niin kuin ympäristöluvassa on sovittu. *** Miksi oikeastaan eri lajit tai aineet eriytyvät ja sopeutuvat. Miksi kaikki maailmassa ei olekaan yhtä ja samaa ainetta? Miksi ihminen ei osaa hallita ja imitoida tuota sekoittamista, ja kun ei kerran osaa, niin pitäisikö olla puuttumatta luonnossa tapahtuvaan ’sekoittumiseen’?! *** Kaiketi sekoittumista, entropiaa tapahtuu siitä syystä että jokin vain menestyy paremmin jossain toisaalla, kuin mitä jokin muu sitten jossain muualla…?! Ihminen tai ’tiede’ ei aina tiedä miten ja miksi, vaikka usein niin luullaankin. Voidaanko (kysyn sinulta, Esko Valtaoja) ottaa se riski että kokeillaan niin kauan kunnes tiedetään kannattiko? Lisäksi olemme olleet onnekkaita, itse asiassa meillä on ollut moukan tuuri, että kaikki maapallolla on juuri niin kuin on. Samanlaista ’tuuria’ ei ihan lähimain ole mistään löydettävissä. Polttoainetta sinne matkustamiseksi ei tule koskaan olemaan riittävästi… Siksi onkin tärkeää että pidämme huolta siitä (emmekä tuhlaa sitä) mitä meillä on nyt ja täällä, siksi mainitsenkin Eskon vastapeluriksi tässä Arne Naessin, (taas kerran) blogitekstissäni. Dada tai Fluxus, sekä fuusiojazz ovat vielä melko harmittomia tapoja sekoittaa asioita, mutta öljyhiekan tonkiminen ja geenimanipuloitu ruoka (viljely, pölytys, torjunta-aineet...) jo hieman huolestuttavampia kokeilemisen muotoja. *** Vapaaherra Hautamäki, Turussa 19.4.2013 *** tonihautamaki.bandcamp.com *** en.wikipedia.org/wiki/Arne_N%C3%A6ss"> *** en.wikipedia.org/wiki/Esko_Valtaoja">

torstai 12. tammikuuta 2012

Presidentin merkityksestä

Presidentin merkityksestä yleiseen asenneilmastoon



Me suomalaiset olemme olleet viimeiset 12 vuotta onnellisessa asemassa yksilöinä ja tasa-arvoisina kansalaisina, koska meistä on pitänyt huolta Muumi-mamma. Ketään ei ole saanut haukkua ja kaikille on pitänyt antaa yhtä monta namia karkkipäivänä. Lisäksi muutama vuosi sitten Amerikan yhdysvaltoihin presidentiksi valittiin tummaihoinen, joten siinä on moni Urpo ja Turbo saaneet nenilleen oikein kunnolla - ja joku on ehkä joutunut katsomaan itseään jopa uudemman kerran peilistä. Moniarvoisuus on kukoistanut suomenmaalla ja ympäristökin on juuri ja juuri kestänyt meidän pikku -tuhtaajien touhut, tosin parantamisen varaa toki olisi.

***

Tulevat presidentinvaalit tuntuvat todelliselta vedenjakajalta suomalaisuuden kehittymisessä. Luin juuri jostain (ehkä The Guardian) että jopa kovasti arvostamani kuvataiteilija Anselm Kiefer on Euroopan liittovaltiokehityksen ja Angela Merkelin puolella, vaan itse en oikein pysty ymmärtämään miten globalisaation kehitys voisi parantaa ihmiskunnan mahdollisuuksia kehittyä ekologisemmaksi, järkevämmäksi, itsetuntoisemmaksi, ja sivistyneemmäksi kansakunnaksi, jos omavaraisuutemme riippuu Unileverin, Stora Enson ja ARAVAN ynnä muiden suuryhtiöiden kuten NESTLE:n ja NESTE OIL:in tavarantoimitusten sujuvuudesta. Omasta mielestäni olemme viime vuosina voineet sujuvasti itse esim. uutisia seuraamalla havaita että asioiden paisuessa ongelmatkin paisuvat.

***

Tulevissa presidentinvaaleissa en voi sanoa olevani niinkään jonkun puolella kuin ’jotain’ vastaan. Olen Sauli Niinistöä ja Timo Soinia vastaan. He edustavat minulle Urpoa ja Turboa (pahoittelut animaatiohahmoille - joissa ei ole todellakaan mitään vikaa). Annan itselleni oikeuden profetoida tulevaisuutta -jossa asenteet on omalla esimerkillään muokannut suuri suomalainen työllisyyden puolestapuhuja, menestyjä ja älykkö, kaiken kansan puolestapuhuja Sauli, joka väsymättä lupaa hyvinvointia koko Suomelle, mikäli vain olet äänestänyt aina Saulia, ja Kokoomusta. Lue: liityt siihen hegemoniaan joka suosii omiaan eikä koskaan luovu saavutetuista eduistaan. Ymmärrä: Kokoomuslaiset ja muu oikeisto ovat lyhytnäköisten hölmöjen puolue! – tai sitten en oikein ole ymmärtänyt mistä tässä (heissä) todella on kysymys...

***

Minun ymmärtääkseni Eurooppalaisessa (tai globaalissa) kilpailussa ei voi pysyä mukana, ellei ole jatkuvasti ’kilpailukykyinen’ eli kustannustehokas. Tämä tarkoittaa, että kaikkea on pakko tuottaa aivan h#lv#tisti yhä halvemmalla työvoimalla ja enemmän, halvemmin hinnoin ja vielä kerran enemmän. Sitenkö saadaan aikaan hyvinvointia?! Tämä tarkoittaa suomeksi yhä suurempia avohakkuita, kaivoksia, tehtaita. Siis myös tuotannon siirtymistä ulkomaille, suurempia työttömyyslukuja, suurempia kuljetusmatkoja, suurempaa riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ym. ym. Ehkä ennen oli sittenkin paremmin, tekisi mieleni kirjoittaa - ja niin minä kirjoitinkin.

***

Tätä kaikkea plus NATO – jäsenyyttä ja esim. saamelaisten maaoikeuksien yli kävelemistä ajaa sama mies, Sauli Niinistö. Timo Soinia voisin kannattaa presidentiksi muuten, mutta kun hänen edustamansa puolue on täynnä idiootteja, joten en siksi siis niin tee. Uskon, että Soille voisi jopa puhua järkeä - ja hän ehkä kykenisi jopa kuuntelemaan... Tosin molemmat, sekä Soini että Niinistö, ovat sitä mieltä että luonto on annettu meille ihmisille hyväksi käytettäväksi. Jollei satu olemaan takapajuinen keskusta/oikeistolainen suomalainen, on jo tähän mennessä ymmärtänyt, että asia ei ole näin, vaan lähinnä päinvastoin. Maapallo on meillä lainassa, vähän niin kuin kirjat kirjastosta. Väyrynen (poikkeuksellinen Keskustalainen), Haavisto, ja Biaudet ovat tämän ymmärtäneet.

***

Presidentin mahdollisuus vaikuttaa asioihin on tietysti kyseenalainen, vaan hänen mahdollisuutensa muokata suomalaisen ’käkimassan’ asenteita on melkoinen. Tarja Halonen on tehnyt tätä työtä mielestäni erittäin taidokkaasti – nimenomaan esimerkiksi tuulipuvussa esiintyminen julkisilla paikoilla on ollut mielestäni positiivinen ilmiö suomalaisessa 'presidenttikentässä'. Ei hänkään tosin täydellinen ole ollut, vaan ihan hyvä 8 ½. Hänen uudenvuodenpuheensa 2012 sisälsi esimerkiksi yhden omituisen lauseen eriarvoistumisen luonnottomuudesta. Eriarvoistuminen minusta taas on juuri hyvinkin luonnollista. Ihminen on osa luontoa, vaan sivistyksen avulla, esim. filosofiaa tai elämänkatsomustietoa opiskelemalla voi oppia ymmärtämään mahdollisuutemme kohdella kaikkea eläväistä ja elotonta kunnioittavasti ja se juuri erottaa ihmisen eläimestä. Isomman ihmisen ’ei pitäisi’ syödä pienempää!

***

Pekka Haavisto on varmasti erinomainen persoona tässä massassa ja kultainen ihminen joka tavalla, vaan voiko hän tiukan paikan tullen kammeta Saulin nurin? Itse en valitettavasti usko hänen mahdollisuuksiinsa, koska hän ei eettisenä ihmisenä voi lyödä vyön alle, toisin kuin Väyrynen tarvittaessa. Ensimmäisen kierroksen tulos tulee olemaan tulevissa vaaleissa erittäin ratkaiseva. Mikäli Saulille ei saada kunnon vastustajaa toiselle kierrokselle, oikeistolainen hölynpölypuhe ja Toivo-talkoot tulevat jatkamaan sitä kaksinaismoralismin voittokulkua, jota kapitalistinen yhteiskuntamme on tarponut hallituskaudesta toiseen viimeisen vuosikymmenen. Oma isäni, kokoomuslainen jo neljän vuosikymmenen ajan, on tästä mainio esimerkki, kuten myös tuntemani pienet lapset. Kun kaikki on hyvin (massit taskussa, karkkipussi vasta avattu) on hymy herkässä, meno huoletonta, eletään leveästi. Vaan kas kun pussin pohja alkaa näkyä, niin eikö aleta itkemään kun on surkeaa ja kaikki muutenkin huonosti.

***

Kahden edellisen hallituksen aikana elimme ’nousu’ -kautta. Myös ympäristön tuhoaminen ja rahankäyttö oli hulvatonta. Nyt vasemmisto – tai ’vasenmammalla’ olevat puolueet taas siivoavat aiheutettua sotkua, kuten aikoinaan Ahon hallituksenkin aikaan, Lipponen ja Väyrynen apunaan. Näistä jätkistä ei kukaan tykkää kun ne yrittävät sanoa että laitetaan vähän sukanpohjalle pahojen aikojen varalta... Ilonpilaajat, manaajat, änkyrät, pessimistit ja niin edelleen, ja niin edelleen... Olisi kiva nähdä Väyrynen ja uusi hallituksemme yhteistyössä. Ainakin mieluummin kuin Sauli joka hymyilee vain heille joilla on varaa maksaa siitä – tai joille hymyilemisestä voi olla Saulille itselleen hyötyä. Tällä hetkellä spekuloidaan mahdollisuudella, että toista kierrosta ei lainkaan tarvittaisi! Menkää ihmiset äänestämään, aivan sama ketä kunhan ette Saulia äänestä! Kansa tarvitsee toisen kierroksen! Sauli pitää laittaa koville! Hän on jo saanut liian paljon liian helpolla! Ei annetta hänelle Presidenttiyttä ilmaiseksi!

Toni Hautamäki

sitoutumaton syväekologi, pasifisti, feministi,
homoavioliittojen kannattaja, kasvissyöjä,
globaalin Tobinin veron kannattaja
ja jalkapalloilun rakastaja!

Turku, 12.1.2012

ps. Arhinmäen panos on tärkeämpi muualla kuin presidenttikilvassa.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Viher-sokeudesta, pesusta, - ja kirjallisuudesta...

Taidan kärsiä viher-kirjallisuus-riippuvuudesta. Olen epäillyt sairastavani kyseistä tautia jo pari vuotta, vaan nyt alan ymmärtää sairauttani niin, että pystyn sitä jo jollain tavalla analysoimaan kriittisesti. Huomaan odottavani jatkuvasti uutta kohtaamista ihastumiseni kanssa. Nykyaikainen informaatiotulva? - tekee sen mahdolliseksi yhä useammin ja helpommin.Gary Snyder, Derrick Jensen ja Jared Diamond ovat vahvistaneet viime kuukausina viher-uskoani.

Viherkirjallisuus on usein esteettisesti virheetöntä, kansitaiteeltaan helposti lähestyttävää – huokuvat kierrätyspaperivihreyttään. Muistan vielä miten innoissani olin Risto Isomäestä sairauteni alussa. Nyt minulle ei enää riitä Pasi Toiviainen tai Pentti Linkola, haluan yhä kovempaa kamaa.

Vaikka olen kerännyt yli neljän vuoden ajan aktiivisesti tietoa ilmastonmuutoksesta, ympäristötuhoista, sekä luonnonsuojelusta, yhä edelleen tarvitsen varmistusta asialleni. Ovatko maapallon ekosysteemit todella tuhoutumassa ihmistoiminnan ansiosta? Toisaalta olen alkanut epäillä tätä ns. ekonatsismi-kirjallisuutta kokonaisuudessaan. Moni taitaa elättää itseään tuhoa profetoiden? Samalla minusta tuntuu että lukemieni kirjojen perään kuuluttamaa ihmisen omaan ympäristöönsä suhtautumisen muutosta ei pysty havaitsemaan kulttuurissamme - sen paremmin nyt kuin aiemminkaan, ennen ns. ympäristöheräämisen ja ilmastonmuutoksen aikakautta.

Tilasin itselleni postitse jokin aika sitten syväekologiaa – siitäkin huolimatta että kirjahyllyssä olisi monta lukematonta erinomaista opusta. Miten ihanaa onkaan löytää aina uusi tuhon kapitalismia ja ympäristöhävitystä kuvaava teos? Mieleeni tosin tulee Teemu Mäen kolumni taannoisessa Voima-lehdestä 6/2011 (Natsien peesissä), jossa hän ihmetteli niitä lajitovereitaan, jotka katselevat elokuvia esim. natseista ja heidän kaameista teoistaan. Huomaan itsessäni samoja huolestuttavia piirteitä. Mikä saa minut etsimään jatkuvasti uusia todisteita ihmisen hulluudesta ja tyhmyydestä?

Luultavasti se että ihmiskunnan hulluutta ja tyhmyyttä ei tarvitse etsiä, se hyppää silmille joka käänteessä joka ikinen päivä. Ei tarvitse kuin avata radio tai televisio, ulko-ovi tai internet. Älä avaa, saatat ajatella?! Tällä hetkellä kaikki tuntuvat pohtivan kysymystä mikä oikeastaan meni pieleen alun alkaen? - eikä kukaan tunnu tietävän syytä, (tai sitä ei haluta kuulla), jos joku on sen valmis kertomaan. Suomessa näkyvin ongelma on työttömyys. Taas kerran - lääkitään kuitenkin vain oireita, ei sairauden todellista aiheuttajaa. Nykyajan työttömyyden syynä voitaisiin pitää rakennemuutosta, joka on mahdollistanut perheen molemmat vanhemmat käymään töissä. Näin ollen voisi yksinkertaistetusti väittää, että vapaana olevaa työtä on siitä syystä puolet vähemmän – tai palkkaa ansaitsevia puolet enemmän – rahaa ja kuluttajia on siis myös enemmän kuin esim. 40 vuotta sitten... Turhaa työtä – turhia kulutushyödykkeitä valmistetaan enemmän. Maahanmuuttajat on laitettu tekemään ns. ikävät työt, surkealla palkalla koska ovat siihen pakotetut! – esim. kielitaidottomuutensa johdosta, joten näitä kakka -hommia arvostetaan yhä vähemmän [koska kuka tahansa osaa tehdä sen...] ja työttömyys lisääntyy, koska palkkataso ja työn arvostus vähenee - suhteessa ostovoimaan... ja tukiviidakon avulla voi vapaa-ajan lisäksi netota lähes saman summan kuin paiskimalla kellon ympäri paskaduunia. Kapitalismi lupaa lisää vapaa-aikaa, vaan todellisuudessa se vie viimeisetkin vapaa-ajan rippeet meiltä armotta pois! Viinan ja muiden päihteiden avulla ja voimalla kestämme – ja toisaalta uhraamme vapaa-aikamme ja rahamme/työmme/mielenterveytemme kankkulan kaivoon!

Kokoomus on ollut viime vuosina (AINA!?) aktiivinen lupaamaan lisää työpaikkoja! Todellisuudessa juuri oikeistopuolueet siirtävät tuotantoa – eli töitä halvemman työvoiman maihin, ts. kehitysmaihin, jonne ympäristö – ja muut ongelmat voi ulkoistaa ilman että täytyy koskaan olla vastuussa tekemisistään [UPM, NOKIA !? ect.] – ja työttömyysluvut näin ollen ’meillä’ edelleen kasvavat. Ympäristöongelmien tähden kehitysmaiden alkuperäiskansat ja maasta tai järvistä/joista/meristä elantonsa saavat joutuvat muuttamaan pois pilatuilta alueilta kaupunkeihin, tai paremman toimeentulon toivossa ulkomaille, toisin sanoen meille. Näin ollen työttömyys lisääntyy - sekä meillä että kehitysmaissa. Miten voi olla, että minä, köyhä turhantoimittaja kuvataiteilija osaan päätellä tämän kun taas EU:n suuret johtajat eivät siihen pysty – tai heillä ei ainakaan ole halua tehdä asialle mitään? Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, eikä ketään enää jaksa kiinnostaa köyhien ongelmat – heitä (MEITÄ ON LIIKAA!) – ihmisiä on liikaa!

Maailman ongelmat johtuvat globaalista taloudesta, jonka avain-sanoja ovat ahneus, sorto, ympäristön riistäminen ja raiskaaminen sekä voiton maksimointi, eli RAHAn ja vallan himo!

Oma tapani säilyttää mielenterveyteni on siis syväekologisen kirjallisuuden tilaaminen internetin kautta postilaitosta (EI ITELLAA!) hyödyntäen. Suomenkielellä ei Arne Naessin ajatuksia vielä ole kovinkaan hyvin saatavilla, vaan esim. David Rothenbergin toimittama kirja (Is It Painful to Think?) jossa David haastattelee Arnea helppolukuisesti, on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos vaikka muut viherkirjallisuuden klassikkoteokset on jo moneen kertaan luetut. Naessin kirja Life’s Philosophy on myös loistava. Naessin käsitys siitä, miten ihmiskunta voisi elää, on niin ihailtavan yksinkertaisen totuudellinen ja viisas, etten usko sitä kenenkään voivan tiivistää pariin lauseeseen. Siksi kerronkin lukijalle vain sen mitä tunnen nyt. Arne Naessin filosofia on eräänlainen huipentuma siitä mihin koko tähänastisen ihmiskunnan historian aikana tehdyllä filosofisella työllä on saatu aikaan. Mikäli maailma tai sinä nyt tarvitsette hyviä neuvoja, Arnella olisi ainakin esittää muutama todella hyvä kysymys.

Ahneuden tai kapitalismin politiikka ja käytäntö – Arnen sanoin tekno-teollistuneet länsimaiset automaton-valtiot [joissa ihminen on alistettu koneeksi] - ovat eräs syy siihen, että maapallon kantokyky ei riitä. Osa kansasta pelkää jo oman hyvinvointinsa? - puolesta. Saavutetuista eduista on hyvin vaikea luopua – saati jakaa niitä. Tälle tunteelle seurausta ovat Suomessa nyt perussuomalaiset niminen ilmiö – vai puolue? Viisikymmentä (vai 70) vuotta sitten Suomi oli kohtalaisen omavarainen maa jossa oli ja eli vielä villiä luontoa. Jokainen joka osaa katsella ympärilleen näkee tuhokapitalismin – tai merkityksettömän työn teettäjien ja tekijöiden aikaansaannokset.

Mikään puolue ei pysty kääntämään kelloa taaksepäin, vaan jotain merkittävää on tehtävä ja pian mikäli haluamme säilyttää elämässämme ilon ja toivon sekä muutaman muun isompikokoisen nisäkäs, lintu ja/tai kala-lajin – puhumattakaan muusta eliöstöstä. Ahneus on pysäytettävä. Itsestä on lähdettävä. Se ken väittää että lasten/talouden hoitaminen kotona, marjojen ja sienten poimiminen ja säilöminen, kansalaisjärjestöissä vaikuttaminen tai kulttuurin tuottaminen – ja ennen kaikkea ympäristön eli LUONNON SUOJELEMINEN! ei ole oikeaa työtä, voi kaiken toivon heittää! Minä olen varmasti ansainnut työttömyyskorvaukseni! Joudunhan yhteisvastuullisesti kärsimään niistä tunnontuskista joita suomalaiset yritykset aiheuttavat meidän kaikkien suomalaisten myötätunnettaviksi nyt ympäri maailmaa – esimerkiksi Uruguayn sademetsissä. Onko minut nyt tavallaan maksettu hiljaiseksi!? Ainut tapa muuttaa maailmaa on muuttaa omaa tapaansa toimia ja ajatella. Kuten Arne toisteli läpi elämänsä: simple in means, rich in ends! [yksinkertaisin keinoin rikkaita saavutuksia!] Seuraavan kerran kun ostat jotain, mieti ensin edes kymmenen sekuntia kelle/mille olet rahasi antamassa. Se ei voi olla liikaa vaadittu.

Toni Hautamäki, Turku, Finland/Suomi
Koti -isä, isänmaan ystävä, ect...
:)

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Paraisten kalatalous ja ympäristöinstituutti eli nykyinen Ammattiopisto Livian kalatalous ja ympäristöinstituutti

Paraisten kalatalous ja ympäristöinstituutti eli nykyinen Ammattiopisto Livian kalatalous ja ympäristöinstituutti



Minulla oli vuonna 2009 aikaa ja halua sekä olosuhteiden pakko tutustua ympäristökysymyksiin. Olin jo pitkään ollut kiinnostunut ilmastonmuutoksesta sekä ympäristön ja luonnon tilasta.
Samoin minua oli pitkään askarruttanut eräs henkilö, Pentti Linkola nimittäin. Yhteiskunnassammehan on se piirre hyvin vallitseva, että mikäli joku yrittää meitä informoida epäkohdista, hänet leimataan joko hulluksi tai muuten häiriintyneeksi. Linkolasta olin siihen mennessä kuullut epämääräisiä huomautuksia kuten että hän toivoisi ihmiskunnan tuhoutuvan jne. jne..?
Olin vihdoin saanut opintoni Kuvataideakatemiassa valmiiksi ja lähdin Utön saarelle, muistaakseni marraskuussa 2008, jolloin minulla oli aikaa lukea kirjoja. Pystyin tutustumaan Linkolan ajatuksiin kaikessa rauhassa. Eero Alenin Linkolan soutajan päiväkirja ja Voisiko elämä voittaa –teos tuntuivat tuolloin vastaavan sellaisen ajattelun kaipuuseen jota olin tuolloin vailla. Enää en muista mitään kummastakaan kirjasta. Kuitenkin se perusajatus että luonto on yhtä tärkeä kuin ihminen, jolloin sitä tulee arvostaa ja kunnioittaa kuin toista ihmistä (tai itseä) – vertaistaan, on jäänyt mieleeni prinsiippinä josta olen pyrkinyt pitämään kiinni.

Aloitin opiskelut hyvässä ilmapiirissä ja optimistisin ajatuksin osaavien opettajien tukemana Paraisilla syksyllä 2009. Opettelimme tunnistamaan luontoa kokonaisvaltaisesti osaavien ihmisten seurassa ja tunsin saavani koululta juuri sen mitä olin opetussisältöjen kuvauksista lukenut.
Talvella tosin jouduimme kuluttamaan aikaamme puhdetöiden parissa koska luonto nukkui. Kevät sujui myös mukavasti ja ensimmäinen työssä oppiminen lähestyi. Tosin koulun kolme ammattitaitoisinta opettajaa lähtivät lähes samanaikaisesti pois. Pääsin kevääksi saaristoon kuljettamaan lampaita perinnemaisemille. Sain myös palkkaa työstäni, sekä arvokasta työkokemusta ammattilaisen seurassa. Saaristoluonto oli lumoavaa.

Eräs ikävä piirre toisen asteen koulutuksessa kuitenkin on. Poissaoloja joudutaan kyttäämään erityisen tarkasti, koska jotkin opiskelijat ovat koulussa vain saadakseen opintotuen. He asuvat ilmaiseksi asuntolassa ja tuhlaavat jokaisen irtoavan lantin olueen tai muihin päihteisiin. Täysin ymmärrettävää. Yleensä tuollaisessa joukossa ei muuten saa arvostusta muilta opiskelijoilta tai pääse jatkamaan sukua. Tästä kuitenkin valitettavasti kärsivät ne tunnolliset lammasmaiset opiskelijat, jotka esimerkiksi sairastuvat, tai joutuvat perhesyistä olemaan pois ’kenttäkurssi’ -tyyppisiltä retkiltä, joita on mahdoton korvata myöhemmin. Esimerkiksi minun lähes 100% läsnäoloni ei riittänyt tyydyttämään opettajani natsi-vaistoja, vaan jouduin suorittamaan kouluni ilman poissaoloja, luvallisia tai luvattomia.

Toinen epäkohta opinnoissa on työssä oppimisjaksot, joista ei voida maksaa palkkaa opiskelijoille. Niitä oli 2 vuoden opintojen aikana 5 kpl 1 kk jaksoja. Monet työssä oppimispaikat olettavat että opiskelija tekee saman työn kuin normaali työssäkävijä. Miksi joku täysissä järjen ja ruumin voimissa oleva henkilö tekisi näin?! Klo 7- 15 raskasta ulkotyötä ilman korvausta ja ruokaa, kiinnostaako? Tuntuukin siltä että koko toisen asteen työssä oppimiskäytäntö on valtion keino saada ilmaisia työntekijöitä (ts. joitain hölmöjä) tekemään likainen työ. Työssä oppimispaikat ovat tämän ymmärtäneet, ja siksi teettävätkin kaikkein raskaimmat työt näillä aivottomilla apinoilla – lampailla jotka alistuvat tähän hölmöyteen. Itse ilmaisin kyllä tyytymättömyyteni asioiden tilaan joka kerta sekä työnantajalle että opettajalleni näiden työssä oppimisjaksojen aikana. Taisin oppia työstä olennaisimman liian nopeasti? Minua ei edes kiinnosta työllistyä sellaiseen työpaikkaan joka toimii eettisesti näin epäoikeudenmukaisesti.

Koulutuksen hyödyistä voin sanoa, että lajituntemusta olen saanut. Se on tosin omasta viitsimisestä kaikkein eniten kiinni, = asia joka on tosin itsestään selvyys. Vinkkinä kaikille niille jotka luulevat näin pääsevänsä luonnonsuojelullisiin töihin johonkin mukavaan virastoon jossa on hyvä työilmapiiri ja mukavat työkaverit - vihje heille jotka luulevat että luonnon hyötykäyttö-ajattelu rajoittuu vain suuryhtiöihin, älä hae opiskelemaan luontoalalle, ellet ole valmis suhtautumaan luontoon pelkkänä resurssina. Mikäli nautit huonosta työilmapiiristä ja selkään puukottamisen mentaliteetista sekä oman edun tavoittelusta, tähtää korkealle, ryhdy ammattilaiseksi. Omaa työtään ei kannata millään alalla tehdä intohimoisesti ja vain kaikkien parasta ajatellen koska se koetaan naiviksi sinisilmäisyydeksi tai lapsellisuudeksi. Ilmaiseksi talkoohengessä, älä tee mitään, ellei se hyödytä sinua itseäsi. Sehän on tyhmyyttä! Kannattaa luottaa kun ammattilainen puhuu. Hän tietää! Luonnon mysteerit on ihmisen hallittavissa, hän on ne kaikki itselleen selvittänyt. Siksi hän voi niitä rajattomasti hyödyntää. Kaikki on jo tutkittu. Nyt voidaan valjastaa. Ryhdytään töihin! Arvomaailma on siis täysin nurinkurinen. Sahataan sitä oksaa poikki jolla istutaan, moottorisahalla, jotta saadaan nopeasti!

Onneksi minulla oli kuitenkin opintojen aikana riittävästi aikaa lukea ja saada tukea oman ajatteluni ylläpitämiseksi. Olen oppinut Yrjö Kalliselta, Dalai Lamalta, Arne Naessilta ja Gary Snyderiltä luonnosta ja ihmisestä aika paljon enemmän kuin mitä mikään koulu voisi koskaan opettaa, tai ehkä onkin niin että näiden asioiden yhtäaikaisuus ja kontrasti on opettanut minulle jotain vielä paljon tärkeämpää. Valmistuin koulusta 31.5.2011. Todistus saapui postiin lähes kuukautta myöhemmin...

Toni Hautamäki
Kuvataiteilija, ympäristöhoitaja
Turku
kesäkuu
2011