keskiviikko 28. elokuuta 2013

Lemmikki – tai sinkkuelämää: maapallon ekologinen kantokyky

Lemmikki – tai sinkkuelämää – ja maapallon ekologinen kantokyky Tämä blogi -kirjoitus on tulosta siitä kun luin Seppo Turusen kirjaa lemmikkielämää. Olen jo jonkin aikaa seurannut häntä mediassa ja luonnonsuojelua tutkivana ihmisenä olen ollut hyvin kiinnostunut hänen argumenteistaan, koskien lemmikkien ekologista jalanjälkeä, sekä lemmikkien määrän lisääntymistä yhteiskunnissamme. Omakohtaisesti voisin todeta tässä, että Turun Port Arthurissa esim. asuu jo lähes yhtä monta koiraa kuin ihmistäkin, jos vähän liioitellaan. Monella nuoremmalla ihmisellä, nuoret usein ovat innokkaita hankkimaan eksoottisia eläimiä (tai pitäisikö sanoa kaikilla) näyttää myös olevan melko hatarat tiedot siitä, mistä ja miten, kenen toimesta käärmeet, hämähäkit, sammakot ja tai kilpikonnat ym. eläimet suomeen päätyvät. Rikollisliigoilla on näissä hommissa, ainakin kirjan mukaan usein osuutta asiaan. En näe syytä epäillä entisen Korkeasaaren eläintarhan johtajan lähteinään käyttämien asioiden todenperäisyyttä. Väite jonka kuulee silloin tällöin, että moni ihminen välittää enemmän lemmikistään kuin muista kanssaihmisistä, on myös tullut tutuksi kylillä ja turuilla, ja omien havaintojen perusteellakin se osoittautuu valitettavan usein paikkaansa pitäväksi. On myös huvittavaa miten monet koirien ulkoiluttajat tuntuvat kaipaavan hyväksyntää lemmikkiharrastukselleen… tämä koko asia on tabu. Siitä ei saa puhua. No, olen tottunut siihen että paska roiskuu lopulta aina omaan silmään, olenhan ammatiltani kuvataiteilija ja muusikko ja harrastan luonnonsuojelua, - huono syväekologi? Silmiin pistävää on myös se kuinka monet yksinelävät ihmiset hankkivat seurakseen lemmikin. Myös monet lapsiperheet hankkivat – usein lasten toiveesta – lemmikkieläimen. Valitettavan usein kuitenkin lemmikki joutuu viettämään päivänsä yksin kotona lukkojen takana kun aikuiset ovat töissä ja lapset koulussa. Nyky-aikainen elämäntapa kärsii jo muutenkin ajanpuutteesta, ja lemmikistä huolta pitäminen on hyvin aikaa vievää – joten laiminlyöntejä tapahtuu, kirjan esittämien tietojen mukaan suomessakin 1/3 koiranomistajista ei kykene hoitamaan lemmikkiään sen edellyttämällä tavalla. Turunen ehdottikin radiohaastattelussa (Yle 1) että kaikille lemmikkiharrastajille pitäisi osoittaa velvoite hankkia ajokortintapaisen lupakirjan kun mielii lemmikin haltijaksi. Ei pöllömpi ajatus. Turusen kirjassa on monta mielenkiintoista tilastoa ja taulukkoa. Yhdysvalloissa on esim. varovaisten arvioiden mukaan n. 77, 5 miljoonaa koiraa. Villiintyneiden, vapaana juoksevien koirien arviot ovat vielä ’varovaisempia’, mutta kirjassa arvioidaan esim. että Moskovassa on tällaisia villikoiria n. 30 000 – 35 000. Puhdasrotuiset koirat ovat muuten kaikkein sairaimpia koiraystäviämme. Seka’rotuisuus’ on lajin evoluution kannalta ehdoton välttämättömyys. Tästä esimerkiksi voisi antaa vaikka aikoinaan saarille jumiutuneet ihmispopulaatiot, joiden nuorison oli pakko lähteä keinoin miten hyvänsä muille maille. Nykymuotoiset koiranäyttelyt Turunen tyrmää kirjassaan täysin. Vapaaksi päästettyjen lemmikkieläinten ekologisesta vaikutuksesta kirjassa kerrotaan myös kattavasti. Kissat ovat mitä suurimmalla varmuudella luontoon päästyään kaikkein tuhoisimpia vaikutukseltaan (ihmistä lukuun ottamatta?), koska tarvitsevat välttämättä liharuokaa. Niiden ravinnoksi arvioidaankin pikkunisäkkäät n. 2/3 (se on pöllöiltä pois), ja linnut 1/3. Loppu ravinto koostuu matelijoista ym. Kissat ovat jo aiheuttaneet (tähän mennessä) usealla saarella lintulajien sukupuuttoja. Huom, niitä - sukupuuttoon kuolleita - ei saada koskaan takaisin. Suomen luontoon muita kuulumattomia olioita (kissojen lisäksi) ovat esim. supikoira ja minkki, jotka aiheuttavat myös paljon tuhoa. Ne pitäisi yksinkertaisesti hävittää pois ampumalla tai loukuttamalla. Kirjassa havainnoidaan myös lemmikkieläinten syömän ruoan ekologisia jalanjälkiä. Esimerkkinä saksanpaimenkoiran ruoan valmistamiseen tarvittava maa-ala vuoden ajalta on n. 0,36 hehtaaria. Toyota Land Cruiserin vuodessa aiheuttama kulutus (sis. polttoaineet ja valmistuskustannukset) on n. 0,4 hehtaaria. Tällä esimerkillä en pyri puolustelemaan yksityisautoilua, vaan päinvastoin pyrin luomaan jonkinlaista havaittavaa mittasuhdetta asioiden välille. Kissa kuluttaa vuodessa saman verran kuin Volkswagen Golf. Kirjan lähteiden mukaan niissä 10 maassa, joissa pidetään eniten keskikokoisia koiria, viljelykelpoista maapinta-alaa kuluu lemmikkieläinten ruoan valmistamiseen runsaat 460 000 neliökilometriä, eli Saksan, Itävallan ja Belgian yhteen laskettu pinta-ala. Keskikokoinen koira kuluttaa vuodessa n. 33 kiloa lihaa (pää-asiassa kanaa) ja 95 kiloa viljatuotteita. Seppo Turunen suositteli radiohaastattelussa lemmikkieläimen hankkimista suunnitteleville vaihtoehtoa hankkia itselleen puoliso. Puolison kanssa voi myös lenkkeillä, ’sitä’ voi rapsutella ja halailla, pitää lähellä ja sille voi jutella. Harmiksemme ihmis-puoliso saattaa tietysti vastailla ei-toivottuja, ja puhella silloinkin kuin toivoisimme ’sen’ olevan hiljaa jne... Ehkä juuri siitä syystä lemmikkien määrät ovat kasvussa kun niihin voi kohdistaa vallan käyttöä sujuvammin? Ehkä nyky-ihmisen on myös vaikea myöntää tarvitsevansa muita ihmisiä elääkseen tyydyttävää elämää? Minun ei ole yhtään vaikea sanoa ääneen, että parisuhteen päättymisen jälkeen, nyt sinkkuna oleminen siis, on tosi usein aika ikävää ja raskasta.... Silti en aio hankkia itselleni koiraa tai kissaa korvaamaan epäonnistunutta ihmis-suhdettani. Ekologisesti lemmikkien määrän kasvu on valitettavaa. Lemmikkieläinten ruoan valmistus on aivan yhtä kuluttavaa kuin meidän ihmistenkin. Varsinkin lihan valmistaminen on Maapallon kantokyvyn kannalta jo erittäin tuhoisaa. Ihminen voi tulla toimeen täysin kasvis-ruoalla, vaan kissat ja koirat eivät. Keskikokoisen koiran ekologinen jalanjälki on vuodessa siis lähes yhtä suuri kuin city-maasturin – tai lihaa syövän ihmisen. Sinkkutaloudet lisääntyvät myös. Ihmisten on yhä vaikeampi löytää se oikea puoliso. Pienetkin vastoinkäymiset ja erimielisyydet johtavat nykyään helposti eroon. Uusi vuokraisäntäni kommentoi omaa eroani siten, että minun olisi pitänyt heti ’siittää’ min. neljä lasta ja mennä naimisiin, kun sitten siinä tilanteessa ero ei oikein enää tule kyseeseen… En osaa sanoa tuohon oikein mitään… Elämme monessa mielessä kertakäyttökulttuuria. Sitoutuminen on yhä vaikeampaa, mielipiteisiin, elämänvalintoihin, ihmis-suhteisiin, lemmikkieläinten omistamiseen… koska kaikki on koko ajan muutoksessa, ja ruoho on aina vihreämpää jossain toisaalla. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on saada sinua vielä ja nyt empivää pohdiskelijaa, joka on hankkimassa itselleen koiraa, tai kissaa, (mitä tahansa lemmikkiä) miettimään vielä hetkisen. Lue ensin Turusen kirja!Tarjoaisin itseäni mielelläni kumppaniksi kelle hyvänsä seuraa kaipaavalle, vaan luulenpa että se toivottu kumppani löytyy varmemmin niistä omista ympyröistä. Niin ainakin Bruce Fisherin Jälleenrakennus- kirjassa väitetään. Mikäli jollain on kysymyksiä suhteessa maapallon kantokykyyn, voin suositella lukemaan ainakin esim. James Lovelockin kirjaa Gaijan kosto, tai Antti Salmisen ja Tere Vadénin kirjaa Energia ja kokemus. Hyviä vointeja kaikille! Toni Hautamäki, Turku Åbo. Syväekologi, kuvataitelija, muusikko, ympäristönhoitaja, keramiikkakisälli, suomentaja, lenkkeilijä, luontoharrastaja, auringonpalvoja, merissä uiskentelija, maailman ihanimman pienen pojan isä ym. ym… Lähteet/Linkit: http://www.kiianmaa.com/kauppa/erosta-toipuvalle/bruce-fisher-j%C3%A4lleenrakennus-kun-suhteesi-p%C3%A4%C3%A4ttyy-2009 http://www.greenspot.fi/kustannus/kirjaesittely.html?id=6 http://netn.fi/julkaisu/energia-ja-kokemus http://www.gaudeamus.fi/turunen-lemmikkielamaa/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti