ARNE NAESS & DAVID ROTHENBERG: ECOLOGY, COMMUNITY AND LIFESTYLE - OUTLINE OF AN ECOSOPHY

Tämä fragmentti ja suomennos on osa suurempaa kirjoituskokoelmaa (ks. otsikko) jota olen työstänyt viimeisen neljän vuoden aikana enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Tämä teksti on Teoksen Ecology, community and lifestyle - Outline of an ecosophy luvusta 7 (ECOSOPHY T: UNITY AND DIVERSITY OF LIFE) kappale 9 ja se löytyy sivuilta 210-212. Lukuiloa! THE FUTURE OF THE DEEP ECOLOGICAL MOVEMENT 9 Syväekologisen liikkeen tulevaisuus Kansainvälinen pitkän tähtäimen ekologinen liike sai alkunsa suurin piirtein samaan aikaan kun Rachel Carsonin Hiljainen Kevät (1962) julkaistiin, yli viisikymmentä vuotta sitten. Vuoteen 1975 mennessä, monia (ympäristönsuojelua käsitteleviä) kirjoja oli julkaistu ja luettu suuren yleisön toimesta. Ekologia, yhteisöt ja elämäntavat –kirjan norjankielinen laitos oli julkaistu viitenä painoksena [Okologi, sammfunn og livsstil (Universitetsforlaget 1976)]. Vallalla oli yleinen, ja julkinenkin huoli ympäristöstämme. Vaan tarkastellaanpa mitä on tapahtunut viimeisen 12 vuoden aikana. Vuonna 1975 oli monessa teollistuneessa maassa vallalla vakaa usko siitä, että muutos henkilökohtaisessa elämäntavassamme on välttämätön. Oli kokonaisuudessaan melko selkeää, mitä ekologisesti vastuullinen elämäntyyli meiltä edellyttäisi: anti -konsumerismia (kulutuskriittisyyttä) ja yleisesti painotusta vähäiseen energiankulutukseen, aktiivista tukea ‘itse tehty on hyvin tehty’ -ajattelulle, polkupyöräilyä, kollektiivista liikkumista (julkinen liikenne), friluftsliv (ulkoilmaelämää) perhesuunnittelua, osallistumista biodynaamiseen maatalouteen, jne, jne… Vaan monien toimien ja asioiden tiimoilta, tappiot olivat silti moninaiset, ja usein masentavia: yhä useammat olivat tulleet pakotetuiksi käyttämään henkilöautoa, liikkumisen muodoista ekologisesti kaikkein vastuuttominta tapaa. Ja sellaiset perustelut tai väittelyt kuin että samalla kun kehotetaan yksityisiä henkilöitä käyttämään mahdollisimman vähän energiaa, samalla valtavia määriä energiaa vaativa teollisuus saa huomattavaa poliittista tukea, ja se on eräs tekijä joka on murentanut yksittäisten ihmisten motivaatiota ympäristönsuojelun osalta. Vuonna 1980 ei ollutkaan enää ‘muodikasta’ olla ’ekologisesti huolissaan’ – tai ympäristöasioista kiinnostunut. Ekologian opiskelu yleisen oppivelvollisuuden alaisuudessa (yleis-sivistyksen osana) lakkasi käytännössä lähes kokonaan. Vielä pahempaa: monista ihmisistä tuntui, että he yhtä kaikki, eivät kyenneet ymmärtämään mistä tässä oli kyse, eivätkä halunneet kuulla lisää ahdistavia ja vaivaannuttavia faktoja. Mitä tulee tapahtumaan seuraavan 12 vuoden aikana ’ekologisen elämäntyylin’ aluepiireissä – valtakunnassa? Eräs positiivinen tekijä on se, että yleinen tietoisuus termien elintaso ja elämänlaatu - välisistä merkityseroista, on lisääntynyt. Toinen asia: on lisääntyvästi alettu hyväksyä, että prosentuaalisesti merkittävä osa kalliiksi tulevista sairauksista, ovat peräisin vahingollisista elintavoista – tai elämäntyylistä. Monet näistä sairauksista katoaisivat kokonaan mikäli eläisimme ekologisesti vastuullisella tavalla. Tästä voimmekin päätellä, että jos kerran yksilölliset elämäntapamme ovat tärkeitä, merkittäviä jopa, ne silloin vaativat yleisiä premissejä, joilla on eettinen ja sosiaalinen luonne. Siitä syystä, kun puhumme ‘ekologisesta elämäntavasta’, on se ennemminkin syvän - kuin matalan ekologisen liikkeen opinkappale tai dogmi. Vuosien 1975 ja 1987 välisenä aikana syväekologinen liike sai näkyvyyttä ja merkittävyyttä, ja myös vahvistui. Vaan voimatekijät, jotka vastustavat syväekologisen liikkeen toimintojen toteutumista, ovat samalla myös vahvistuneet, ja tämä tulevaisuutta tarkasteleva teksti pyrkiikin ottamaan huomioon jatkuvuuden edellytyksiä. Tänään yhden prosentin kasvu kansantuotteessa (BKT) aiheuttaa valtavasti suurempaa tuhoa luonnossa, kuin mitä se sai aikaan 10 tai 20 vuotta sitten, koska on kyseessä yksi prosentti paljon suuremmasta tuotantomäärästä. Ja BKT:n vanha ja sitkeä ekvivalenssius (=jos ja vain jos) Kansallisen Saastuttamisen (Gross National Pollution) kanssa pitää yhä yhtä. Ja pyrkimykset kasvattaa BKT:tä luo joka vuosi yhä valtavampia paineita ekologisille tavoitteille. Joten merkittävä ekologisten olosuhteiden huononeminen (deterioration) saattaa värittää tulevia vuosia, siitä huolimatta että ekologinen tietoisuus syventyisi tai lisääntyisikin. Tilanteen on pahennuttava – huononnuttuva ensin merkittävästi, ennen kuin se voi alkaa parantua. Yleinen asenne poliitikkojen keskuudessa on ollut sellainen, että jos merkittävää väliintuloa, tai häirintää ekosysteemissä ei voida todistaa tapahtuneeksi – tai sen vaikutusta ei voida todistaa haitalliseksi, on oikeutettua jatkaa liiketoimia - niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut… (business as usual). Vaan huoli esim. happosateista (happamoitumisesta) on kasvanut hitaasti, mutta varmasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Hallitusten väliset varoitukset toisilleen, jotteivät veisi (vientituotteena) happosateita toisilleen, ovat tähän asti olleet melko varovaisia. On oletettavissa, että äänensävyt kovenevat ja tahattomat kärsimykset ja tahattomat ’maahantuojat’, kuten skandinaaviset valtiot, tulevat panostamaan enemmän pysäyttääkseen omat merkittävät päästölähteensä, jotta saavat valituksilleen enemmän painoarvoa. Näkymä on kuitenkin synkkä, erityisesti kun tarkastellaan happosateiden kulkeutumista itä- Euroopasta. Syväekologisen liikkeen kannalta happosateilla on ollut ’positiivinen’ vaikutus siinä, että ihmiset nyt helpommin ymmärtävät, että metsien ja kalavesien suojelu tarkoittaa myös mikro-organismien maailman, maaperän, eli elämän järjestelmien suojelua. Näistä systeemeistä monella ihmisellä ei ollut aiemmin mitään käsitystä, eivätkä he siksi myöskään välittäneet asiasta lainkaan. Paljon laajempia samastumisen ja ihmettelyn variantteja on avautunut – tullut ilmi ja näkyviksi! Jatkuva elämän olosuhteiden huononeminen (deterioration) saattaa voimistaa ja syventää tarvetta pysäyttää happosateiden aiheuttamista jopa siinä määrin, että radikaaleja poliittisia toimenpiteitä aletaan soveltaa päästöjen aiheuttajia kohtaan. Silloin suuria talouden, politiikan ja ideologian rakenteita saattaa vihdoin alkaa avautua ja paljastua. *** *** *** Syväekologinen liike ja sen kannattajat muodostavat vain pienen vähemmistön, joka on aika surkeasti järjestäytynyt verrattuna esimerkiksi vakavaraisiin ja vakiintuneisiin kansalaisjärjestöihin (NGO). He (ja me) olemme (joskus hyvästäkin syystä) haluttomia organisoitumaan suureksi yksiköksi tai joukko-osastoksi. Vaan meillä on paljon opittavaa. Isoilla mielenosoituksilla ja muunlaisella suuren luokan väkivallattomalla suoralla toiminnalla ja tapahtumilla tuntuu olevan merkitystä ja ne toimivat ja saavat aikaan muutosta - silloin kun se mitä me yritämme viestiä, ja kun tapa jolla toimimme, tulee yllätyksenä suurelle yleisölle. Se saa ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan hetkeksi – mutta se reaktio – pysähtyminen, on jatkuvasti vaikeampaa saada aikaan, koska ihmisille tulee väkisinkin mielikuva jatkuvasta toistosta. Tulevina vuosina saatamme kokea jopa suurempaa painostusta suoran toiminnan puolesta, sellaista joka kohdistuu tärkeisiin ryhmiin, kuten poliitikkoihin ja ei-ekologisten instituutioiden johtajiin. On muitakin tärkeitä ryhmiä, joita tavoitella: opettajat, asiantuntijat, tiedemiehet, joukkotiedotusvälineiden ekspertit... Massa-viestinnän tutkimustuloksia, ja yhteistyötä joukkotiedotusvälineitä hallitsevien kanssa on käytetty hyväksi eri ympäristönsuojeluryhmissä, esim. Greenpeacen toimesta. 1970 luvun lopussa rauhanliike ja syväekologinen liike tekivät yhteistyötä. Mikään kurjuus tai suuronnettomuus ei kai voisi olla pahempi kuin ydinsota. Tämän hetkinen kilpavarustelu tukee haitallista ’suuri on kaunista’ – trendiä ja se sisällyttää itseensä myös miljoonien nisäkäslajien väärin kohdelluksi tulemisen esim. eläinkokeissa, aseiden, radioaktiivisuuden ja myrkytysten johdosta. Siirryttäessä rikkaista teollisuusmaista köyhempien enemmistöjen alueelle, huomaamme, että samanlainen luonnon systeemien tuhoaminen, jota tapahtui satoja vuosia sitten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, on nyt käynnissä kaikkialla muualla maailmassa, ja erityisesti Afrikassa. Vaan on havaittavissa myös merkittävä seikka joka erottaa suhteessa edelliseen: Aiemmin alueiden tuhon prosessiin on liittynyt suuri taloudellinen kasvu ja elintason paraneminen, kun taas jälkimmäisessä, Afrikassa on tapahtunut lähinnä päinvastoin. Vaan, jopa potentiaaliset lavean – ja pitkän tähtäimen vastuullisiin ekologisiin toimiin tähtäävät poliittiset toimet loistavat poissaolollaan. Rikkaiden (maiden) apu on elintärkeää, vaan sitä voidaan todella helposti käyttää vääriin tarkoituksiin - ja äärimmäisen huolellinen ja omistautunut yhteistyö globaalisti toimivien instituutioiden välillä pitäisi olla jo toiminnan perusteissa. On tärkeä huomioida, että maailmassa vallalla olevat perinteiset ja kulttuurisidonnaiset uskomukset ja toimintatavat ovat yhdenvertaisia syväekologisen liikkeen normiston kanssa. Syväekologinen vaatimus perustaa suuria alueita vapaaksi inhimilliseltä (ihmis-) kehitykseltä on viime aikoina saavuttanut hyväksyntää. Jo nyt on selvää, että satojen miljoonien vuosien evoluution tulos nisäkkäiden osalta, erityisesti isoja alueita vaativien eläinten osalta loppuu ja päättyy, mikäli niiden tarvitsemia isoja luonnontilaisia alueita ei perusteta ja suojella. Luonnontilaisten alueiden, joita aiemmin pidettiin ’mitättöminä tyhjiöinä’ elintärkeä merkitys ja itseisarvo (intrinsic value) on nyt viimein havaittu. Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta tietoisuuden muutoksesta joka vahvistaa syväekologiaa. Sen täytyy jatkua. Nämä arvailut syväekologisen liikkeen tulevaisuudesta ovat väistämättä toiveiden ja pelkojen värittämiä. Minun toiveeni on, että ne olennot, jotka ovat autuaita omatessaan sellaiset aivot, kuin minkälaiset meillä ihmisillä on, jotka ovat kehittyneet satoja miljoonia vuosia läheisessä suhteessa kaikenlaisen elämänmuodon kanssa, väistämättä päätyvät tukemaan elämäntapaa, joka ei ole suotuisa yksistään tälle lajille, vaan suotuisa koko ekosfäärille, sen kaikessa monimuotoisuudessaan ja monimutkaisuudessaan, sekä lajikirjossaan. Tämän uniikkiudessaan autuaan ekosfäärin osasten - sinun ja minun, meidän ei saa muuttua oman itsemme iankaikkisiksi vihollisiksi ja vihamiehiksi. *** Suomentanut: Toni Hautamäki, Turussa kesäkuussa 2013