Egelitarismista, talouskurista ja konformismista

Miksi valtio haluaa että maahan syntyy lisää kansalaisia kun samalla saman valtion päättäjät osoittavat teoillaan että he eivät ole sitoutuneita pitämään huolta edes kaikista nykyisistä kansalaisistaan, joihin valtio on kuitenkin jo sijoittanut valtavat määrät erilaisia resursseja kuten koulutusta, ravintoa, infrastruktuuria jne? Jos valtio ei osaa arvostaa kansalaisiaan ja solidaarisesti osoittaa heille kaikille tyydyttäviä tapoja ja käytäntöjä toteuttaa elämäänsä hyödyllisesti ja tasa-arvoisesti, tämä ei kai ole yksittäisen kansalaisen epäonnistumista vaan valtion ja sen päättäjien epäonnistuminen? Emme kai voi kansakuntana ajatella että osa kansalaisista ikäänkuin luonnollisen poistuman kautta katoaa, lakkaa olemasta, häviää kun emme pidä heistä huolta - ja että uutta korvaavaa materiaa otetaan jostain mistä se edullisimmin ja helpoiten saadaan. Tästä korvaavasta materiasta, raaka- aineesta jalostetaan tottelevaista - ei lakkoilevaa käyttövoimaa valtaa pitäville /valtiolle. Raaka - aineille tehdäänkin usein näin, valitettavan eitoivottavin seurauksin toisinaan, kuten öljylle - mutta elolliselle elämällä tai ihmisille näin en toivoisi tehtävän. Silloin ihmisyys loppuu ja terrori on vallitsevana käyttövoimana. Luonnon monimuotoisuus on tässä mielenkiintoinen rinnastettava. Luonnossa harva asia mahtuu kaavoihin tai asteikoille, vaan kaikki sen sijaan tursuaa yli ja ohi. Rajat, seinät, muurit eivät pidä, tai vaihtavat alati paikkaansa. Lajit risteävät tai muuntautuvat eli adaptoituvat uuden ympäristönsä mukaan toisiksi /toisenlaisiksi. Egelitaarisuus kukoistaa kaikkialla, kasvaa läpi, irti, yli ja ohi - toisinsanoen kontrolli ei pidä. Autoritaristisissa valtioissa taas vallitsee tiukka kuri jota pitää yleensä yllä pieni eliittiryhmä tai yksinvaltias. Ilmastonmuutos voisi toimia jonkinlaisena allegoriana talouskurista tilanteessa jossa ennen metsistä ja niityistä koostuva biotoopiltaan hyvin rikas tai runsas maa-alue muuttuu aavikoksi eli köyhtyy. Tällöin kai usein myös kasvu pysähtyy ja monimuotoisuus vähenee merkittävästi? Asiasta nakkimakkaraan - lapseni on innostunut arkkitehtuurista! Se ehkä johtuu osaltaan Minecraft - pelistä, mutta en välitä siitä vaan iloitsen että hän katselee taloja ja miettii niiden suhdetta toisiin taloihin. Tämä uusi harrastus on avanut meidän välillemme jännittävän uudenlaisen keskusteluiden aihealueen sekä myös hyvän syyn käydä pitkähköillä kevelyretkillä kotikaupunkimme eri ympäristöissä. Lapseni pitää Jugend - arkkitehtuurista. Asiaa noin vuorokauden pohdiskeltuani päädyin ajatukseen siitä että nykykulttuurimme palvoo nuoruutta, nuorekkuutta. Asiassa ei olisi mitään ongelmaa mikäli se ei johtaisi ikä -syrjintään. Taas jonkin asian palvominen johtaa toisen alasajoon. Näin valitettavasti usein käy, eli monimuotoisuus kaventuu, erilaiset ajatukset ja intentiot jäävät kuulematta, taide, muoti, - koko kulttuurin kirjo ehkä eriarvoistuu näin? Päädyin siis ajattelemaan Hitlerjugend -liikettä ja yritin kuvata lapselleni seikkoja joiden tähden en ole jugend - arkkitehtuurin suuri ystävä. Se (jugend - tyylisuunta) on ihan okei, mutta on olemassa myös ehkä jotain parempaa! Antoni Gaudi esimerkiksi - joka ei ole aivan jugend, kataloniksi tuo on kääntynyt muotoon modernisma. Maailma on täynnä erilaisuutta mikäli vain jaksamme ottaa siitä selvää ja suojella, ylläpitää ja tarjota sille mahdollisuuden olla olemassa. Tällä hetkellä meillä on suomessa sellainen tilanne että poliitikko ei voi esimerkiksi ilmoittaa julkisesti olevansa NATO - jäsenyyttä vastaan ilman että tekee samalla poliittisen itsemurhan. Tällaista demokratia siis voi olla. Pystyykö joku kuvittelemaan että presidentinvaaleissa voisi millään lailla olettaa menestyvänsä mikäli edes kyseenalaistaisi NATO - jäsenyyttämme? Olen täysin vakuuttunut että noin 20:nen tai vasta 30:nen vuoden kuluttua muutamat nyt ehdolla olevat henkilöt kertovat miten oman todellisen kantansa asiassa ilmaiseminen olisi tietänyt itsensä nurkkaan maalaamista lopullisesti suomalaisessa politiikassa herran vuonna 2023. Ekäköön siis (sanan)vapaus ja tasa-arvo! Minulla on sellainen olo - ollut jo pitkään että me teemme kaiken ihan väärin (tällä hetkellä). Olemme tehneet jo pitkään. Me lisäämme kaikkea kun pitäisi vähentää. Valinnan vapaus esimerkiksi on joillekin hyvin aikaansaaville ja tehokkaille varmasti ihan hyvä asia mutta esimerkiksi minunlaisilleni jotka tyytyvät tekemään vähemmän ja nauttivat tietystä väjyydestä asioissa, tauottavat paljon - palastavat, kuten nykyään hienosti sanotaan, vähempikin riittäisi aivan hyvin. Kaikki ylimääräinen aiheuttaa vain turhaa stressiä, joten jätän sen tekemättä. Valinnan vapaus voi aiheuttaa hirvittävästi kuormitusta. Minulle on aivan okei että televisiosta tulee ohjelmaa kolmelta kanavalta tiettyyn aikaan ja jos en ole oikeaan aikaan töllöttimen äärellä, valinta on tehty puolestani - en näe (sitä) kaikkea, vain sen minkä ehdin katsoa. Asioita vain jää joskus kokematta tai näkemättä ja se on oikein hyvä. Supermarketissa voisi olla vähemmän erilaisia täysin samanlaisia tuotteita valittavana. Lomapäivät voisivat olla kaikille samat. Kaupat ja palvelut voisivat olla montapäivää peräkkäin kiinni. Oppisimmepahan varautumaan - tai sitten pyytämään apua kaverilta. Jos joudun erikseen anomaan töistä lomapäiviä jätän sen helposti tekemättä. Aika ja energiat sekä tarmokkuus ei riitä tuollaisiin asioihin (kuin tulevaisuuden suunnittelu) kun on maailma pelastettavana, taide tehtävänä, kirja käännettävänä, äänilevy sävellettävänä. Mikäli autoritäärinen valtio valjastaa koko yhteiskunnan tuottamaan vain talouskasvua, jota planeetta ei kestä!, taide jää tekemättä, kulttuuri kokematta, luonto suojelematta - ja se on autoritäärisen valtion tarkoituskin! Anni Kytömäki kertoi osuvasti hastattelussaan miten hänen mielestään pelottavinta maailmassa on ihminen joka käyttää jotain konetta, lehtipuhallinta, raivaussahaa, metsäkonetta, kaivinkonetta. Hän näkee vain resurssin ja työn = palkan. Tuota yhdistelmää ihminen ja kone ei kai pysäytä oikein mikään, paitsi ehkä itsensä puuhun tai metsäkoneeseen kahlehtinut tyhmä hippi (joka ei ymmäärrä maailmasta mitään), jos sekään. Konformismi Minua ottaa aivoon se että länsimaisia ihmisiä vakuutetaan jatkuvasti mediassa että kaikki on nyt paremmin kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Se tuntuu minusta täysin absurdilta väitteeltä. Minusta ei ole tuntunut missään vaiheessa paremmalta suunnilleen vuoden 2009 jälkeen. Kaikki on koko ajan vain huonontunut. Ensin aloin huomata että rahat eivät riitä oikein mihinkään enää. Sen jälkeen huomasin että ihminen on alkanut tuhota planeettaansa käyttökevottomaksi. Sitten aloin huomata että ihmiset eivät tunnu pääsevän sopuun enää edes yksinkertaisimmista asioista, kuten esim että kuka on ansainnut mitäkin elämässään työllään ja millä perusteella. Eräs asia on toki parantunut! Nykyään nainen on ainakin suomessa ihan yhtä pätevä toimija kuin mieskin. Hyvä me! Samalla kyllä on löydetty uusia alistettavia kasapäin! Aina pitää olla jokin ihmisryhmä jota potkia päähän, se on luonnon laki! Nyt se on ihminen joka vielä etsii paikaansa maailmassa, hän joka ei vielä saa kuukausipalkaa tai joutuu vaihtamaan työpaikkaa jatkuvasti koska siitä on hyötyä työnantajalle. On syntynyt uusi orjaluokkka, ja sitä halutaan vielä kasvattaa kun se tuottaa niin hyvin kansantaloutta. Ei kylläkään iloa tai onnellisuutta, mutta sillä ei ole niin väliä kunhan talousmittarit näyttävät ylöspäin. Näitä kavereita jotka eivät löydä puolisoa, työtä, paikaansa maailmassa voi myös helposti lähettää sotimaan turhia sotia (aivan kuin tarpeellisia olisi olemassa) ympäri maailman ja niitä meifän valtio nyt tarvitsee kasapäin - ja niitä se nyt on päättänyt myös ruveta tuottamaan leikkauspolitiikallaan! Onnea Suomi! Luontokato kiihtyy jatkuvasti. Wagner -joukot on valjastettu hävittämään Amazonin sademetsät. Ihminen on hävittänyt sukupuuttoon kaikista selkärankaisista olioista viimeisen 50 vuoden aikana yli 50%. Niillä joilla menee hyvin, menee edelleen hyvin mutta niillä jotka juuri ja juuri pärjäsivät aiemmin menee nyt yhä huonommin. Konformismiin onkin varaa varmasti heillä jotka ovat säilyttäneet työpaikkansa, eivät ole hankkineet lapsia, eivät aio hankkia lapsia , ja joiden palkka on riittänyt jo aiemmin ulkomaan matkoihin, teatteri ja konserttilippuihin ja siihen että vatsa kasvaa ja voi hyvin. Tuo mukavuus ei vain yletä enää niihin joilla on lapsia ja jotka joutuvat vaihtamaan yhä usein työpaikkaa ja työnantajaa eli niihin joiden työpaikka on mahdollisesti joka vuosi tai joka toinen vuosi liipasimella. Konformismi syntyy kaiketi sillä että kulutetaan tuotteita joista tulee hyvä olo? Meitähän kannustetaan ostamaan asioita joka suunnalta. Tutkitusti ihmiselle tulee hyväö olo kun hän voi osallistua yhteiskunnan toimeliaisuuteen ostamalla asioita joita muutkin ostavat? Tunnistan tämän voimakkaasti myös itsessäni. Silti mielestäni meidän pitäisi jatkuvasti pitää kirkkaan mielessämme ilmastonmuutos, tuotantoeläinten sietämättömät olot, lajikato, esimerkiksi Suomen lajien punainen kirja (2019), ja se että suomalaisia vanhoja metsiä on jäjellä alle 2% koko metsä-alasta ja yhä muun muassa Metsähallitus hakkaa toistuvasti vanhoja metsiä suomessa. Etelä -suomessa vanhoja metsiä on todella todella vähän. Yhtäkään ei saisi enää menettää missään (ei etelässä eikä muuallakaan) koska liian monta on jo menetetty, vielä viimeisen 30 vuoden aikana. Niitä kun ei saa mitenkään takaisin. Töyhtötiaiset ja hömötiaiset eivät viihdy puupelloissa. Wikipedia on osoittautunut hyödylliseksi työvälineeksi kun olen tutkinut erinäisiä ilmiöitä vuosien varrella. Taas tapahtui näin. Kirjoitin hakupalkkiin konformisuus jota kautta päädyin lukemaan artikkeleita myös aiheista Voittajan vankkurit (bandwagon), ryhmä ajattelu, (groupthink), yleinen mielipide (public opinion) ja konsensus - päätöksenteko. Mielestäni meillä ei kansakuntina ole varaa konformismiin. Samaa mieltä kanssani on varmasti Sir David Attenborough, Noam Chomsky ja myös Pasi Toiviainen. Historia tuntee lukuisia ihmisiä jotka ovat muuttaneet maailmaa paremmaksi ja joutunueet myöskin tekemään sen tähden uhrauksia. Heidän elämänsä ei ole ollut pelkästään mukavaa sivustaseuraamista, muiden työn tulosten hedelmistä nauttimista, hetkittäin tietysti on voinut olla sitäkin!? Orjuutta on monessa mielessä yhä kaikkialla maailmassa Wolt - kuskeista kahvin ja suklaan viljeliöihin sekä akkumineraalia kaivavista lapsista Kiinan uiguureihin. Arne Naess jätti taakseen filosofian professuurinsa Oslon yliopistossa 1970 koska koki luonnonsuojelun kutsumuksen. Vuonna 1973 hän julkaisi pääteoksensa Ekologia, yhteiskunta ja elämäntapa. Vuonna 1970 hän kahliutui yhdessä muiden protestoijien kanssa Mardalsfossenin vesiputouksen edustalla oleviin kiviin. Vaikka voimalaitos myöhemmin rakennettiin ( ja poliisi kantoi mielenosoittajat sekä Arnen, tuolloin 58 - vuotiaan pois) tämä tapahtumasarja oli alkusysäys Norjassa siitä asti aktiivisesti vaikuttaneelle luonnonsuojeluliikkeelle. Vuonna 1996 Arnelle myönnettiin Ruotsin Akatemian pohjoismainen palkinto eli niinkutsuttu pikku -Nobel. Naess kuoli vuonna 2009 96 -vuotiaana. Konformismissa ei ole mitään vikaan kun se perustuu solidaarisuuteen ja empatiaan, tietouteen siitä että kaikki ei ole valmista ja tasavertaisuuden taistelu on vielä kesken. Konformismia on helppo kannattaa oloissa jossa on tukiverkosto kunnossa, perhe lähellä ja nauttii terveydestä eli toisin sanoen kaikki on hyvin. Kaikilla ei kuitenkaan asiat ole niin ja usein on vielä paljon tehtävissä muiden auttamiseksi. Ei muiden vaikeuksista pidä koko ajan kipuilla ja tuskailla mutta mihinkään tyytyväisyyteen ei ole mielestäni varaa tässä maailmantilassa missä nyt olemme. Konformismin rinnalle vaadittaisiin siis mielestäni jatkuvaa ponnistelua kohti parempaa maailmaa. Ei sitä että siivotaan ikävät asiat maton alle. Jokainen muistaa kertomuksen suvun miehestä joka joka vuosi sammui pöydän alle joululounaalla mutta asiasta ei puhuttu, ei koskaan. Hans ja Ola Rosling tekevät tärkeää työtä mutta mielestäni myös saarnaavat itsestäänselvyyksiä. Totta kai sellaiset asiat joilla voi tehdä lisää rahaa etenevät. Lääke ja sotateollisuus ovat tästä hyviä esimerkkejä. Itse katselisin samalla kuitenkin Al Goren esittämiä käppyröitä esimerkiksi dokumentissa An Inconvenient Truth - epämiellyttävä totuus. Noam Chomskyllä on hyvät tiedot amerikkalaisista sotatarvikkeista suhteessa muiden maiden vastaaviin. Amerikkalaiset ovat käyttäneet viimeiset 30 - 50 vuotta varallisuuttaan kuusinkertaisen määrän sotavarusteluun kuin mitä koko muu maailma yhteenlaskettuna. Amerikka on tästä huolimatta tai juuri siksi myös yksi rasistisimmista valtiosta maailmassa ja asunnomuus on lisääntynyt taas maassa merkittävästi viime vuosien aikana. Käsittääkseni myös vankien ja vankiloiden määrä ja huumeongelmaisten myös. Amerkikka on tärkein NATO -kumppanimme. Ilman Amerikkaa NATO ei ole mikään vastus Venäjälle ja Kiinalle (+ Intialle). Minun on pitänyt pitkään jo hankkia itselleni luettavaksi Sami Pilströmin kirja Ota elämä vakavasti (Negatiivisen ajattelijan opas). Luulenpa että aion opiskella sitä seuraavaksi. Rinnalle meinaan kuitenkin ottaa yöpöydälle (kirkkoisä) Augustinuksen Uskon, toivon ja rakkauden. Lapsille ei missään nimessä pidä opettaa toivottomuutta, vaan mielestäni ei missään nimessä myöskään ongelmien sivuuttamista. Oppikaamme natseista, edes jotain. Roslingeja olisi helppo syyttää pään pensaaseen työntämisestä mutta sanon mieluummin niin että on mielestäni järkevää suhtautua kaikkeen kriittisesti, epäilevästi ja tutkia asioita analyyttisesti, ottaa itse selvää ja varmistaa tieto tutkimalla eri tahojen näkemyksiä. Minulle kilpailu itsensä voittamiseksi on ainoa mielekäs tapa kilpailla tosissaan. Leikkimielisesti voin kisailla ihmisten kansa asioista mutta sellaisen kilpailun lopputulosten ei tulisi koskaan tulla kuvitelluiksi miksikään joka määrittää ihmisten paremmuutta tai pystyvyyttä suhteessa toisiin. Kilpailuun vaikuttaa niin monet muuttujat että lopputulos harvoin heijastelee muuta kuin hyvää tuuria, dopingin määrää ja huiputuksen taidokkuutta sekä alkupääoman määrää. Kaikki on suhteellista ja kaikkia ei kiinnosta niikään toisten voittaminen kuin oman itsen henkisten taitojen kehittäminen. Hyvää uutta vuotta! Rauhaa päälle maan!

On lottovoitto syntyä Suomeen!

Kun heräsin ensimmäisenä mieleeni tuli tai siellä oli jo aamuyön tunteina ollut - Barack Obaman "You didn't build that" - puhe. Katsoin sen nyt uudelleen kun viime kerrasta on paljon aikaa. Ehkä Sipilän hallitus aikoinaan kumuloi niin että se tuli eteeni internetissä silloin kun suomea oltiin viimeksi myymässä halvalla. *** Nyt kun hallituksesta taas neuvotellaan ovat monen monituiset ajatukset kieppuneet päässäni. Vanhat kysymykset palaavat mieleen. Eräs parhaiten muistoihini jäänyt keskustelu jo edesmenneen isäni kanssa käytiin autossa (joskus 2000 -luvun alussa) kun olimme matkalla asiakaskäynnille. Isälläni oli kodinkoneiden huoltoliike 35 vuoden ajan ja minä olin pimeästi töissä siellä suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani silloin kun en ollut koulussa tai armeijassa. Puhuimme kaiketi yrittäjyydestä ja Kokoomuksesta. Isäni oli Kokoomus puolueen kannattaja. En muista kysyinkö tätä nyt mielessäni olevaa kysymystä häneltä, mutta ainakin se oli muotoutumassa mielessäni. Myöhemmin jossain keskustelussa ihan jonkun toisen kanssa tuli ilmi että Kokoomus järjestää aina parhaat bileet, vai oliko se nyt Kauppatieteiden opiskelijat? Yrittäjähenkiset ihmiset joka tapauksessa. Voiko tällaisen yleistyksen tehdä..? *** Kysyn siis minkä puolueen, ja myös minkä oletetun sukupuolen edustajat ovat pääsääntöisesti siivoamassa näiden juhlien jälkiä - kun juhlat on juhlittu? Ja ovatko juhlien järjestäjät - ja juhlakalut siellä heitä auttamassa? Ja mikä puolue ajaa voimakkaimmin palkkatasa -arvoa kaikille aloille? Kärjistän koska niin (tehdään yleistyksiä ja (ehkä myös) saadaan aikaan ajattelua ja keskustelua. Ymmärtääkseni niin demokratia toimii? Keskustellaan ja opitaan toisiltamme? Oikeiston (tai Orpon) suurin ongelma on että heidän pitäisi myöntää olevansa väärässä. Väärässä esimerkiksi siinä että päinvastoin kuin Orpo antaa ymmärtää, leikkaukset kohdistuvat aina ja pääsääntöisesti vain heihin jotka ovat kaikkein heikoimmassa osassa - kun oikeistohallitus leikkaa. *** Kun olin nuori hammaslääkäriin vielä kutsuttiin, vuositarkastuksiin, tai ainakin kerran kahdessa vuodessa. Yksityistämiskehitys ohjaa siihen että todella monilta eri toimialoilta siirrytään palvelusta itsepalveluun. Asiakas ja kansalainen tekee nykyään lähes kaiken minkä ennen hoiti järjestelmä, yhteiskunta, hyvinvointivaltio. Kutsun itse tätä niin sanottua kehitystä uusliberalistiseksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä että hyödyt ja voitot kasaantuvat yhä pienemmälle määrälle ihmisiä ja yhä kasvavampi joukko ihmiskunnasta ahertaa itsensä loppuun orjatyövoimana. Siksi äänestän aina vasemmistopuolueita. *** Yrittäjäksi en halua koska oma käsitykseni on että siten usein tähdätään asemaan jossa oma hyvinvointi raavitaan joidenkin muiden työpanoksesta, käytännössä näiden modernien orjien selkänahasta. Olen kuvataiteiljana kuulunut tähän orjien luokkaan siitä asti kun valmistuin ammattiini. Internet ja some, instagram ja facebook vain ajoivat projektin maaliin. Teen heille töitä nykyään 24/7 ilman että saan siitä palkaksi muuta kuin pääsyn internettiin ja someen, kuluttamaan muiden taiteilijoiden työtä, ilmaiseksi. *** Kun katselin ilmaiseksi piraattikanavalta The Beatlesin Get Back -dokumenttia, mieleeni tuli eräs oleellinen kysymys siitä miksi englantilainen kulttuuri oli niin kehittynyttä jo 1960 -luvun alussa? No koska kolonialismi. Nuo hienot instrumentit ja äänityslaitteet sekä kauniit tiilitalot ovat rakennetut (ja muurattu) orjien verellä. Näin joku opettaja minulle maalaili aikoinaan ainakin Liverpoolin kauniista punaisista tiilirakennuksista. Ehkä tärkein kysymys syntyi mielessäni tätä kirjoittaessa ja se oli unohtua kokonaan kiireeen tähden. Can we live together in peace despite our differences (in opinions)? Voimmeko elää yhdessä ja rauhassa siitä huolimatta että olemme asioista eri mieltä (ja eri asemissa) yhteiskunnassa? Ja voivatko kaikki esimerkiksi tulla toimeen omalla työllään ilman että täytyy uupua, palaa loppuun työssään?

Kilpailusta ja kilvoittelusta

Lapsena katselin usein Formula 1 -kilpa-ajoja. Muutaman vuoden jälkeen kehän kiertely alkoi kuitenkin kyllästyttää. Samat autot voitivat usein, ja samat kuskit. Kilpailun juoni alkoi näyttää ennalta sovitulta. Varakkaimmat tallit valitsivat parhaat kuskit itselleen ja kisa voitosta käytiin lähinnä näiden tallin kuljettajien välillä. Ehkä oli joku haastaja mutta kun kausi oli puolessa välissä oli tietty ylivoimainen kuljettaja ennakkosuosikki koko kauden voittajaksi. *** Sama kuvio toistuu myös Suomen mestaruus-liiga jääkiekossa, jota myös seurasin lapsena ahkerasti, istuin usein katsomossa niiden kausien aikana kun TPS voitti kolme mestaruutta peräkkäin. Nyt kun olen toiminut kuvataiteilijana yli kymmenen vuotta apuraha sekä gallerianäyttelyjen hakuprosesseissa tulee vastaan myös tutun oloinen kuvio. Samat nimet näkyvät myös näissä listauksissa usein. Resurssit kasaantuvat tietyille tekijöille ja se auttaa tietysti heitä pärjäämään kilpailussa myös jatkossa. Suhteet ja sukulaisuus sekä oletettu sukupuoli ja näin spekuloin myös seksuaalinen suuntautuneisuus ovat huomattava etu taidekentällä. *** Oma tekemiseni on aina perustunut kilvoiteluun itseni kanssa. Jonkinlaisia mittapuita sille mitä teen haen ennen kaikkea taidehistoriasta. Sama pätee myös siinä kun teen musiikkia. Kuuntelen paljon useammin vuosien 1970 - 1980 välillä kuin nykyaikana tehtyä musiikkia. Toki seuraan myös aikaani, mutta ne artistit joita seuraan, ammentavat myös menneisyydestä, se kuuluu hyvin heidän musiikissa. Toki on suuri joukko merkittäviä tekijöitä jotka pyrkivät pysymään kiinni ajassa ja hetkessä. He seuraavat muotia joka on hyvin oikukas seurattava. Olen äänestänyt vasemmistoliittoa vaaleissa nyt jo ainakin 15 vuoden ajan. Sitä ennen äänestin vihreitä. Ehkä he olivat silloin 2000-luvun alaussa vielä enemmän kallellaan vasemmalle kuin oikealle? ***Oikeistolaisessa politiisessa ajttelussa tuntuu olevan yhä vallalla jonkinlainen Darwinistinen ajattelumalli. Tämä kuvaa hyvin sen miten ummehtuneesta porukasta on kyse. Tällaisen ajattelumallin kulmakivenä on ajatus suorituskykyisistä yksilöistä jotka tuottavat eniten terveitä, kelpoisia jälkeläisiä sekä vähemmän tehokkaista yksilöstä, vasemmistolaisista?, jotka tuottavat vähemmän jälkeläisiä ja siten heidän ominaisuudet siirtyvät heikommin - joten luonnonvalinta toteuttaa kelpoisuutta, tehokkkuutta, elinvoimaa ja terveyttä, viisautta?! ***Näin omaisuudet kasaantuvat ja rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Perustuuko tämä kaikki kuitenkin lähinnä ihmisten välillä ja yhteiskunnissa sopimiselle, sopimuksille? ja vanhalle rahalle, sekä ummehtuneelle ajattelulle. Ovatko kaikki rikkaat viisaita, terveitä, promiskuiteettejä -ja heillä siten on paras ymmärrys siitä miten toimia eettisesti, moraalisesti oikein? ***Ihmiskunta on ajautunut suurimman haasteen eteen sitten Toban tulivuorenpurkauksen joka tapahtui 74 000 vuotta sitten ja jonka jäljiltä ihmisiä jäi henkiin vain muutamia tuhansia. Ilmastonmuutos ja äärimmäiset sääilmiöt voivat aiheuttaa hyvin mittavaa tuhoa koko ihmiskunnalle kuivuuden, makean veden puutteen, hirmumyrskyjen ja katovuosien johdosta. Parhaiten ihmiskuntaa on aina suojellut se että olemme olleet moninainen, moniarvoinen ja moniosaava ryhmä joka on toiminut yhteistyössä. Kaikkia on autettu, heikoimpia on hoivattu, tieto on siirtynyt sukupolvelta toiselle, vanhimpia on arvostettu yli kaiken ja kaikkia on kuunneltu, kaikkea on kokeiltu. On ollut pakko. Hiljainen tieto on on ollut tiedosta arvokkainta. ***Evoluutiossa Formula 1 ei toimi. Jos ihmiskunta haluaa selvitä seuraavat 500 vuotta FIFAn toimintamallit eivät auta meitä selättämään tulevia kriisejä. Jos aina kuunneltaisiin kaikessa vain Bernie Ecclestonea tai Gianni Infantinoa, maailma tai ainakin iso osa ihmisistä hukkuisi p4sk44n. Qatarin ihmisoikeusloukkaukset eivät toivottavasti ole vielä kaikilta unohtuneet? 6500 siirtolaistyöläistä Intiasta, Pakistanista, Nepalista, Bangladeshista ja Sri Lankasta kuoli niiden kymmenen vuoden aikana kun stadioneita rakennettiin kisapaikoille. 6500 ihmishenkeä. ***Petteri Orpon ideologiana on käsittääkseni juuri Darwinismi. Nopeat syövät hitaat? Oikeistolaisen ajattelun takana on ymmärtääkseni kilpailu? Muistan miten oma TPS - kannatamiseni loppui kun tajusin että Hannu Ansas, Turkulainen Kokoomuspoliitikko oli TPS jääkiekon hallituksen puheenjohtaja. Sen mitä olen ymmärtänyt jääkiekosta, formuloista, jopa jalkapallosta, yhä syvästi rakastamastani pelistä on että voitto on tärkeintä. Se miten voitto saavutetaan, siihen keinoja on monia. Mainostoimiston kanssa kannattaa ainakin tehdä saumatonta yhteistyötä! Siinä raha auttaa paljon! **Kun pääsin armeijasta jokin mystinen sattuma johdatti minut iltalukioon. Tapio Vikatmaan historian, filosofian ja elämänkatsomustiedon tunnit osoittivat minulle, silloin 19 -vuotiaalle että elämässä oli sittenkin jotain järkeä, älyä, ja ennen kaikkea viisautta. Armeiijassa olin joutunut kyseistämään monet kerrat kaiken älyllisen (viisaan) mahdottomana. Tapio Vikatmaa luennoi perusteellisesti moraaliopista, etiikasta. Noilla tunneilla kirjoitin kaiken minkä kykenin muistiinpanoihin ja olin varmasti joka tunnilla mukana. Vikatmaa oli tuolloin erittäin karsimaattinen hahmo, ehkä on vieläkin? Terveisiä! Erinomainen opettaja, jonka tietämys vaikutti loputtoman laajalta edellä mainittujen aihealueiden osalta. Aloin opiskella filosofiaa vapaa-ajallani noiden oppituntien johdosta. Sain myös ensimmäiset kymppini kokeista juuri Vikatmaalta. ***Välitunneilla Vikatmaa poltti pikkusikareita iltalukion sivuovella Eskelisen parkkihallia vastapäätä ja jutteli mestarienliigan otteluluiden käänteistä opiskelijoiden kanssa. Minäkin tupakoin jo tuolloin - olin opiskellut asiaa armeijassa ja varsinkin Utön ulkosaaristolinnakkeessa lähes koko varusmiespalveluni ajan. En itse seurannut valioliigajalkapalloa (miksi en, en tiedä?) mutta kuuntelin keskusteluja mielenkiinnolla. Itseäni on aina kiinnostanut jalkapallon maailmanmestaruuskisat. Niiden (Meksiko 1986 näin Maradonan mustavalkomatkatelkkarista asuntovaunussa) innoittamana olen pelannut kolmen kauden ajan myös pubiliigassa. Keväällä 2011 pohjeluuni meni poikki kun minua taklattiin sääntöjen vastaisesti. Lopetin pelit pitkäksi aikaa tuosta syystä. Palasin kentille, höntsäilymielessä vuonna 2020 havaitakseni että vauhti oli kiihtynyt! Luulin pelaavani kuitenkin leppoisien tyyppien seurassa joten en osannut pelätä mitään agressiivista käyttäytymistä. Tuossa porukassa uskalsin tuoda myös poliittisia mielipiteitäni ilmi. Puhuin esimerkiksi siitä kovaan ääneen miksi minun on vaikea kannattaa TPS jalkapalloa. Kokoomus-kytkyjen vuoksi, tietysti. Muistaakseni seuraavassa pelissä tuli pallontavoittelutilanne jossa juoksin puolustajan ominaisuudessa maalia kohti rinta rinnan L:n kanssa pallon perässä, ja ehdin kuin ehdinkin tökätä palloa omasta näkökulmastani selville vesille kengänkärjelläni juuri ennen kuin L olisi päässyt yksin läpi tai saanut jalkansa vapaaksi tehdäkseen maalin. ***Sain tilanteessa aivotärähdyksen. Filmi meni poikki muutamaksi sekunniksi, jouduin istumaan pitkän tovin maalin takana. Keräilemään itseäni. Lapseni, silloin 9 - vuotias oli mukanani. Olimme juuri edellisellä viikolla muuttaneet kotipihamme toiselle puolelle. Kun nousin ylös ja kävelin lapsen luokse en muistanut missä asumme. Vasta kun pääsimme parin korttelin päähän kodista aloin hahmottaa tilannetta. Välillä kun suljin silmät tuntui että näkökentän edessä on valkoiset sälekaihtimet. Aivotärähdys oli melko kova, en muista että mitään vastaavaa olisi tapahtunut sitten lapsuuden kun löin takaraivoni asfalttiin rullalautaillessa, 90-luvun alussa. ***Monilla meillä on kova voittamisen tahto. Se voi ratkaista sen saatko ostettua itsellesi tai puolisollesi jotain kivaa, lomamatkan tai muuta sellaista. Se voi myös ratkaista saatko kavereita, oletko suosittu! Hyvä kasaantuu tietyille henkilöille. Puoliso valitaan usein myös näistä syistä. Pelaavatko kaikki reilusti? Onko sillä väliä? Mielestäni on. Itse kilvoittelen lähinnä itseni kanssa ja voin nukkua yöni rauhassa kun tiedän etten ole aiheuttanut kellekään tuskaa, murhetta, enkä ahdistusta. En kilpaile kenenkään kanssa resursseista vaan päin vastoin yritän kuluttaa resursseja mahdollisimman vähän jotta niitä riittäisi tasaisemmin kaikille. Homma ei vaan valitettavasti toimi näin vaan niillä joilla on varaa, resursseja kuluttaa, kuluttavat vain koko ajan enemmän. More is more, sanoi Yngwie Malmsteen. ***Uusliberalistinen tai Darwinistinen aate saa aikaan kilpailun jossa kaikki muut ovat vihollisia. Minulle kaikki, muille ei mitään - se julistaa! Tuollaisella arvomaailmalla ihmiskunta tuhoutuu ja jäljelle jää vain savuavia raunioita ja (poroksi?) poltettu maa. Peter Kropotkin kirjoitti kirjan Mutual aid: A Factor of Evolution vuonna 1902 joka vastaa Herbert Spencerin teoriaan Sosiaalidarwinismista. Olen katsellut Noam Chomskystä kertovaa dokumenttia Manufacturing consent viime kuukausien ajan ajan ihaillen, samalla tuskaillen. Chomskyn taito artikuloida asiansa on hämmästyttävää. Hän on aikakautemme merkittävin ajattelija?! Vaikka dokumentti kestää vain noin 2,5 tuntia minulta on mennyt urakkaan useampi viikko. Asetuksista saa englanninkieliset robotti -tekstit vaan materia on sen verran tuhtia että tuo täytyy sulatella pienissä pätkissä, sen verran tiivistä ja tiukkaa asia on. Raskasta myös. Vahva suositus siis! Elämä on juuri tuota. Kaikkea sitä mitä pelkäsitkin ja vielä paljon enemmän. ***Wkipedia: Jouko Jokisalon mukaan sisäpolitiikassa sosiaalidarvinismi merkitsee tasa-arvon hylkäämistä ja yhteiskunnan autoritaaristen, ei-demokraattisten, rakenteiden oikeuttamista ”luonnonlakina”. Sosiaalidarvinismi suhtautuu erityisen suvaitsemattomasti yhteiskunnan vähäosaisiin kuten köyhiin, sairaisiin, työttömiin, vammautuneisiin ja vähävaraisiin. Sosiaalidarvinistinen ajattelu valmisti tietä Adolf Hitlerin valtaannousulle. Se myös loi aatteelliset perustelut rotuhygieniapolitiikalle natsi-Saksassa, johon kuului elinkelvottomina pidettyjen yksilöiden ja roturyhmien tuhoaminen. Ruotsalainen tutkija Sven Lindqvist toteaa: ”Darwinin jälkeen oli muodikasta todeta kansanmurhien olevan tulosta luonnollisesta valinnasta ja evoluutiosta.” Anarkisti Pjotr Kropotkin toteaa, että eläinkunnassa tapahtuva molemminpuolinen yhteistyö luo paremmat edellytykset selviytymiselle kuin sosiaalidarwinismin kuvailema yksilöllinen kärsimys.