Taidan kärsiä viher-kirjallisuus-riippuvuudesta. Olen epäillyt sairastavani kyseistä tautia jo pari vuotta, vaan nyt alan ymmärtää sairauttani niin, että pystyn sitä jo jollain tavalla analysoimaan kriittisesti. Huomaan odottavani jatkuvasti uutta kohtaamista ihastumiseni kanssa. Nykyaikainen informaatiotulva? - tekee sen mahdolliseksi yhä useammin ja helpommin.Gary Snyder, Derrick Jensen ja Jared Diamond ovat vahvistaneet viime kuukausina viher-uskoani.
Viherkirjallisuus on usein esteettisesti virheetöntä, kansitaiteeltaan helposti lähestyttävää – huokuvat kierrätyspaperivihreyttään. Muistan vielä miten innoissani olin Risto Isomäestä sairauteni alussa. Nyt minulle ei enää riitä Pasi Toiviainen tai Pentti Linkola, haluan yhä kovempaa kamaa.
Vaikka olen kerännyt yli neljän vuoden ajan aktiivisesti tietoa ilmastonmuutoksesta, ympäristötuhoista, sekä luonnonsuojelusta, yhä edelleen tarvitsen varmistusta asialleni. Ovatko maapallon ekosysteemit todella tuhoutumassa ihmistoiminnan ansiosta? Toisaalta olen alkanut epäillä tätä ns. ekonatsismi-kirjallisuutta kokonaisuudessaan. Moni taitaa elättää itseään tuhoa profetoiden? Samalla minusta tuntuu että lukemieni kirjojen perään kuuluttamaa ihmisen omaan ympäristöönsä suhtautumisen muutosta ei pysty havaitsemaan kulttuurissamme - sen paremmin nyt kuin aiemminkaan, ennen ns. ympäristöheräämisen ja ilmastonmuutoksen aikakautta.
Tilasin itselleni postitse jokin aika sitten syväekologiaa – siitäkin huolimatta että kirjahyllyssä olisi monta lukematonta erinomaista opusta. Miten ihanaa onkaan löytää aina uusi tuhon kapitalismia ja ympäristöhävitystä kuvaava teos? Mieleeni tosin tulee Teemu Mäen kolumni taannoisessa Voima-lehdestä 6/2011 (Natsien peesissä), jossa hän ihmetteli niitä lajitovereitaan, jotka katselevat elokuvia esim. natseista ja heidän kaameista teoistaan. Huomaan itsessäni samoja huolestuttavia piirteitä. Mikä saa minut etsimään jatkuvasti uusia todisteita ihmisen hulluudesta ja tyhmyydestä?
Luultavasti se että ihmiskunnan hulluutta ja tyhmyyttä ei tarvitse etsiä, se hyppää silmille joka käänteessä joka ikinen päivä. Ei tarvitse kuin avata radio tai televisio, ulko-ovi tai internet. Älä avaa, saatat ajatella?! Tällä hetkellä kaikki tuntuvat pohtivan kysymystä mikä oikeastaan meni pieleen alun alkaen? - eikä kukaan tunnu tietävän syytä, (tai sitä ei haluta kuulla), jos joku on sen valmis kertomaan. Suomessa näkyvin ongelma on työttömyys. Taas kerran - lääkitään kuitenkin vain oireita, ei sairauden todellista aiheuttajaa. Nykyajan työttömyyden syynä voitaisiin pitää rakennemuutosta, joka on mahdollistanut perheen molemmat vanhemmat käymään töissä. Näin ollen voisi yksinkertaistetusti väittää, että vapaana olevaa työtä on siitä syystä puolet vähemmän – tai palkkaa ansaitsevia puolet enemmän – rahaa ja kuluttajia on siis myös enemmän kuin esim. 40 vuotta sitten... Turhaa työtä – turhia kulutushyödykkeitä valmistetaan enemmän. Maahanmuuttajat on laitettu tekemään ns. ikävät työt, surkealla palkalla koska ovat siihen pakotetut! – esim. kielitaidottomuutensa johdosta, joten näitä kakka -hommia arvostetaan yhä vähemmän [koska kuka tahansa osaa tehdä sen...] ja työttömyys lisääntyy, koska palkkataso ja työn arvostus vähenee - suhteessa ostovoimaan... ja tukiviidakon avulla voi vapaa-ajan lisäksi netota lähes saman summan kuin paiskimalla kellon ympäri paskaduunia. Kapitalismi lupaa lisää vapaa-aikaa, vaan todellisuudessa se vie viimeisetkin vapaa-ajan rippeet meiltä armotta pois! Viinan ja muiden päihteiden avulla ja voimalla kestämme – ja toisaalta uhraamme vapaa-aikamme ja rahamme/työmme/mielenterveytemme kankkulan kaivoon!
Kokoomus on ollut viime vuosina (AINA!?) aktiivinen lupaamaan lisää työpaikkoja! Todellisuudessa juuri oikeistopuolueet siirtävät tuotantoa – eli töitä halvemman työvoiman maihin, ts. kehitysmaihin, jonne ympäristö – ja muut ongelmat voi ulkoistaa ilman että täytyy koskaan olla vastuussa tekemisistään [UPM, NOKIA !? ect.] – ja työttömyysluvut näin ollen ’meillä’ edelleen kasvavat. Ympäristöongelmien tähden kehitysmaiden alkuperäiskansat ja maasta tai järvistä/joista/meristä elantonsa saavat joutuvat muuttamaan pois pilatuilta alueilta kaupunkeihin, tai paremman toimeentulon toivossa ulkomaille, toisin sanoen meille. Näin ollen työttömyys lisääntyy - sekä meillä että kehitysmaissa. Miten voi olla, että minä, köyhä turhantoimittaja kuvataiteilija osaan päätellä tämän kun taas EU:n suuret johtajat eivät siihen pysty – tai heillä ei ainakaan ole halua tehdä asialle mitään? Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, eikä ketään enää jaksa kiinnostaa köyhien ongelmat – heitä (MEITÄ ON LIIKAA!) – ihmisiä on liikaa!
Maailman ongelmat johtuvat globaalista taloudesta, jonka avain-sanoja ovat ahneus, sorto, ympäristön riistäminen ja raiskaaminen sekä voiton maksimointi, eli RAHAn ja vallan himo!
Oma tapani säilyttää mielenterveyteni on siis syväekologisen kirjallisuuden tilaaminen internetin kautta postilaitosta (EI ITELLAA!) hyödyntäen. Suomenkielellä ei Arne Naessin ajatuksia vielä ole kovinkaan hyvin saatavilla, vaan esim. David Rothenbergin toimittama kirja (Is It Painful to Think?) jossa David haastattelee Arnea helppolukuisesti, on ehdottomasti lukemisen arvoinen, jos vaikka muut viherkirjallisuuden klassikkoteokset on jo moneen kertaan luetut. Naessin kirja Life’s Philosophy on myös loistava. Naessin käsitys siitä, miten ihmiskunta voisi elää, on niin ihailtavan yksinkertaisen totuudellinen ja viisas, etten usko sitä kenenkään voivan tiivistää pariin lauseeseen. Siksi kerronkin lukijalle vain sen mitä tunnen nyt. Arne Naessin filosofia on eräänlainen huipentuma siitä mihin koko tähänastisen ihmiskunnan historian aikana tehdyllä filosofisella työllä on saatu aikaan. Mikäli maailma tai sinä nyt tarvitsette hyviä neuvoja, Arnella olisi ainakin esittää muutama todella hyvä kysymys.
Ahneuden tai kapitalismin politiikka ja käytäntö – Arnen sanoin tekno-teollistuneet länsimaiset automaton-valtiot [joissa ihminen on alistettu koneeksi] - ovat eräs syy siihen, että maapallon kantokyky ei riitä. Osa kansasta pelkää jo oman hyvinvointinsa? - puolesta. Saavutetuista eduista on hyvin vaikea luopua – saati jakaa niitä. Tälle tunteelle seurausta ovat Suomessa nyt perussuomalaiset niminen ilmiö – vai puolue? Viisikymmentä (vai 70) vuotta sitten Suomi oli kohtalaisen omavarainen maa jossa oli ja eli vielä villiä luontoa. Jokainen joka osaa katsella ympärilleen näkee tuhokapitalismin – tai merkityksettömän työn teettäjien ja tekijöiden aikaansaannokset.
Mikään puolue ei pysty kääntämään kelloa taaksepäin, vaan jotain merkittävää on tehtävä ja pian mikäli haluamme säilyttää elämässämme ilon ja toivon sekä muutaman muun isompikokoisen nisäkäs, lintu ja/tai kala-lajin – puhumattakaan muusta eliöstöstä. Ahneus on pysäytettävä. Itsestä on lähdettävä. Se ken väittää että lasten/talouden hoitaminen kotona, marjojen ja sienten poimiminen ja säilöminen, kansalaisjärjestöissä vaikuttaminen tai kulttuurin tuottaminen – ja ennen kaikkea ympäristön eli LUONNON SUOJELEMINEN! ei ole oikeaa työtä, voi kaiken toivon heittää! Minä olen varmasti ansainnut työttömyyskorvaukseni! Joudunhan yhteisvastuullisesti kärsimään niistä tunnontuskista joita suomalaiset yritykset aiheuttavat meidän kaikkien suomalaisten myötätunnettaviksi nyt ympäri maailmaa – esimerkiksi Uruguayn sademetsissä. Onko minut nyt tavallaan maksettu hiljaiseksi!? Ainut tapa muuttaa maailmaa on muuttaa omaa tapaansa toimia ja ajatella. Kuten Arne toisteli läpi elämänsä: simple in means, rich in ends! [yksinkertaisin keinoin rikkaita saavutuksia!] Seuraavan kerran kun ostat jotain, mieti ensin edes kymmenen sekuntia kelle/mille olet rahasi antamassa. Se ei voi olla liikaa vaadittu.
Toni Hautamäki, Turku, Finland/Suomi
Koti -isä, isänmaan ystävä, ect...
:)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syväekologia (Ekosofia T) Arne Naess. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Syväekologia (Ekosofia T) Arne Naess. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
torstai 17. syyskuuta 2009
Henkisestä laiskuudesta...
Henkisestä laiskuudesta...
...sekä henkisestä köyhyydestä, kaikesta sellaisesta löysyydestä, joka estää ihmisen henkisen kehittymisen, on minun tarkoitus kirjoittaa tässä esseessä. Toisaalta, voisin vedota henkisen ilmapiirin velttouteen, ja jättää kirjoittamatta, koska elän ja vaikutan Suomessa -ja maapallolla..? Arne Naess, Norjalainen vuorikiipeilijä, filosofi ja syväekologisen liikkeen perustaja, on ollut tutkimuksieni kohteena viime kuukausina. Olen pyrkinyt ymmärtämään hänen ekologisen ajattelunsa pääkohtia ja toteuttaa hänen ohjeitaan käytännön elämässä sekä sosiaalisissa tilanteissa - ottaen osaa keskusteluihin syväekologista argumentaatiota käyttäen, raivostuttaen ystäväpiiriäni. Naessia lukiessa olen tullut johtopäätökseen, että suurin osa ihmiskunnan ongelmista johtuu juuri henkisestä velttoudesta, ajattelemattomuudesta – ja itsekkyydestä. Ongelmamme johtuvat myös pinnallisuuteen taipuvaisesta ajattelutavasta, jonka johdosta emme ota muita olioita huomioon toteuttaessamme omia päämääriämme. Naess puhuu kirjassaan Ecology, Community & Lifestyle paljon samastumisesta ja sen puutteesta nykymaailmassa.
***
Uskon ja toivon että 12. päivä tammikuuta 96 vuotiaana kuolleen Arne Naessin mailleen meno saa aikaan laajempaa kiinnostusta hänen elämäntyötään kohtaan myös meillä Suomessa, ja osaltani pyrin itse juuri siihen tässä kirjoituksessa. Olen vaikuttunut siitä asenteesta mikä tuntuu olevan ylipäätään koko ympäristöliikkeelle tunnusomaista, eli valmiiden ajatusmallien kritisoiminen ja uusien asenteiden sekä ideoiden etsiminen ja osoittaminen. Edward Abbeyn kirja Kesä autiomaassa puhuu myös omien aivojen käyttämisen puolesta. Suosittelen myös hänen tekstien lukemista. Suomalainen koululaitos taas tuntuu olevan pullollaan ihmisiä jotka eivät kykene kritisoimaan omaa toimintaympäristöään saati omaa toimintaansa. Tämä johtaa lukkiutuneeseen ilmapiiriin, jossa taloudelliset arvot ajavat henkisen kasvun yli. On ymmärrettävää että poliittiset voimat pyrkivät juuri tällaisen tilanteen ylläpitämiseen. Raha sekä valta (esiintyvät ”luonnossa” symbioosissa) ja niiden haaliminen kaikin mahdollisin keinoin on määräävä piirre kaikessa taloudellisesti edistyksellisessä toiminnassa. Yliopistolaki on kai eräs konkreettisimmista esimerkeistä tällaisista pyrkimyksistä..? Erinäiset voimala- sekä patohankkeet kertovat myös tästä. Asekauppa ja puuteollisuus osoittavat myös valitettavasti miten suomalaista työtä ravitaan epärehellisin keinoin. Nimb -ilmiö (not in My Backyard) pätee oikeistopolitiikan sekä Suomen hallituksen toimintatapojen kuvaamiseen oivallisesti...
***
Syväekologinen asenne (Ekosofia T), se jolla Arne Naess minun käsittääkseni on perustellut omaa maailman pelastamiseen tähtäävää toimintaansa, taas tarjoaa aivan toisenlaisen vision uudesta ”paremmasta” maailmasta. Naessia lukiessa syntyy kuva maailmasta jossa ahneus yhdistyy typeryyteen, täyteen ymmärtämättömyyteen omasta itsestä sekä ympäröivästä elinpiiristä. Hyvä lähtökohta on hänen ohjenuoransa ”Älä puutu luonnon mekanismeihin, jollet tiedä miten puuttumisesi vaikuttaa luonnon mekanismeihin”. Yksinkertainen ohje, jota kuitenkaan vain harva ihminen pystyy noudattamaan. Luonto, maapallo, elonkehä on valmis systeemi, jossa kaikki elämälle tarvittava on valmiina. Ihmisen ei tarvitse huolehtia kuin omista jokapäiväisistä - välttämättömistä tarpeistaan. Tiedän itse, kun olen pyrkinyt näin elämään, että se on haastavaa, tai jopa mahdotonta. Juuri pyrkimys tehdä asioita koko ajan paremmin, nykyään siis energiatehokkaammin sekä ekologisemmin, sekä toivottavasti myös ekosofisemmin, on mielekäs tapa elää ja olla yli kansoittuvan planeettamme asukas, sillä jokapäiväisen toiminnan perustelu päivän jokaisena hetkenä on henkisesti rikastuttavaa. Uutta tietoisuutta omasta itsestä sekä muista muodostuu ja samastumista tapahtuu sekä syntyy. Ymmärrän olevani yhtä kaiken ympärillä olevan kanssa kun poimin puolukoita...ja hämähäkkejä. Samalla kun se ahdistaa, se myös auttaa minua tuntemaan iloa siitä kun joku muu tuntee iloa -aidon pidäkkeettömän, ei-vahingonilosta, vaan terveestä riemusta kumpuavan naurun kuuleminen ilahduttaa myös kuulijaa, vaikka kuulija ei olisikaan tietoinen naurun syystä... Tämä kuulostaa naivilta ajattelulta, vaan käytännössä edellä osoitetulla asenteella on uskoakseni elämää rikastuttava vaikutus. Jos tapan hirvikärpäsen joka ryömii parrassani, teen sen tiedostaen samalla, että oma elämäni ei ole sen arvokkaampi kuin tappamani hirvikärpäsen.
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Luonto –ja Ympäristöalan opiskelija
17.9.2009 Parainen
...sekä henkisestä köyhyydestä, kaikesta sellaisesta löysyydestä, joka estää ihmisen henkisen kehittymisen, on minun tarkoitus kirjoittaa tässä esseessä. Toisaalta, voisin vedota henkisen ilmapiirin velttouteen, ja jättää kirjoittamatta, koska elän ja vaikutan Suomessa -ja maapallolla..? Arne Naess, Norjalainen vuorikiipeilijä, filosofi ja syväekologisen liikkeen perustaja, on ollut tutkimuksieni kohteena viime kuukausina. Olen pyrkinyt ymmärtämään hänen ekologisen ajattelunsa pääkohtia ja toteuttaa hänen ohjeitaan käytännön elämässä sekä sosiaalisissa tilanteissa - ottaen osaa keskusteluihin syväekologista argumentaatiota käyttäen, raivostuttaen ystäväpiiriäni. Naessia lukiessa olen tullut johtopäätökseen, että suurin osa ihmiskunnan ongelmista johtuu juuri henkisestä velttoudesta, ajattelemattomuudesta – ja itsekkyydestä. Ongelmamme johtuvat myös pinnallisuuteen taipuvaisesta ajattelutavasta, jonka johdosta emme ota muita olioita huomioon toteuttaessamme omia päämääriämme. Naess puhuu kirjassaan Ecology, Community & Lifestyle paljon samastumisesta ja sen puutteesta nykymaailmassa.
***
Uskon ja toivon että 12. päivä tammikuuta 96 vuotiaana kuolleen Arne Naessin mailleen meno saa aikaan laajempaa kiinnostusta hänen elämäntyötään kohtaan myös meillä Suomessa, ja osaltani pyrin itse juuri siihen tässä kirjoituksessa. Olen vaikuttunut siitä asenteesta mikä tuntuu olevan ylipäätään koko ympäristöliikkeelle tunnusomaista, eli valmiiden ajatusmallien kritisoiminen ja uusien asenteiden sekä ideoiden etsiminen ja osoittaminen. Edward Abbeyn kirja Kesä autiomaassa puhuu myös omien aivojen käyttämisen puolesta. Suosittelen myös hänen tekstien lukemista. Suomalainen koululaitos taas tuntuu olevan pullollaan ihmisiä jotka eivät kykene kritisoimaan omaa toimintaympäristöään saati omaa toimintaansa. Tämä johtaa lukkiutuneeseen ilmapiiriin, jossa taloudelliset arvot ajavat henkisen kasvun yli. On ymmärrettävää että poliittiset voimat pyrkivät juuri tällaisen tilanteen ylläpitämiseen. Raha sekä valta (esiintyvät ”luonnossa” symbioosissa) ja niiden haaliminen kaikin mahdollisin keinoin on määräävä piirre kaikessa taloudellisesti edistyksellisessä toiminnassa. Yliopistolaki on kai eräs konkreettisimmista esimerkeistä tällaisista pyrkimyksistä..? Erinäiset voimala- sekä patohankkeet kertovat myös tästä. Asekauppa ja puuteollisuus osoittavat myös valitettavasti miten suomalaista työtä ravitaan epärehellisin keinoin. Nimb -ilmiö (not in My Backyard) pätee oikeistopolitiikan sekä Suomen hallituksen toimintatapojen kuvaamiseen oivallisesti...
***
Syväekologinen asenne (Ekosofia T), se jolla Arne Naess minun käsittääkseni on perustellut omaa maailman pelastamiseen tähtäävää toimintaansa, taas tarjoaa aivan toisenlaisen vision uudesta ”paremmasta” maailmasta. Naessia lukiessa syntyy kuva maailmasta jossa ahneus yhdistyy typeryyteen, täyteen ymmärtämättömyyteen omasta itsestä sekä ympäröivästä elinpiiristä. Hyvä lähtökohta on hänen ohjenuoransa ”Älä puutu luonnon mekanismeihin, jollet tiedä miten puuttumisesi vaikuttaa luonnon mekanismeihin”. Yksinkertainen ohje, jota kuitenkaan vain harva ihminen pystyy noudattamaan. Luonto, maapallo, elonkehä on valmis systeemi, jossa kaikki elämälle tarvittava on valmiina. Ihmisen ei tarvitse huolehtia kuin omista jokapäiväisistä - välttämättömistä tarpeistaan. Tiedän itse, kun olen pyrkinyt näin elämään, että se on haastavaa, tai jopa mahdotonta. Juuri pyrkimys tehdä asioita koko ajan paremmin, nykyään siis energiatehokkaammin sekä ekologisemmin, sekä toivottavasti myös ekosofisemmin, on mielekäs tapa elää ja olla yli kansoittuvan planeettamme asukas, sillä jokapäiväisen toiminnan perustelu päivän jokaisena hetkenä on henkisesti rikastuttavaa. Uutta tietoisuutta omasta itsestä sekä muista muodostuu ja samastumista tapahtuu sekä syntyy. Ymmärrän olevani yhtä kaiken ympärillä olevan kanssa kun poimin puolukoita...ja hämähäkkejä. Samalla kun se ahdistaa, se myös auttaa minua tuntemaan iloa siitä kun joku muu tuntee iloa -aidon pidäkkeettömän, ei-vahingonilosta, vaan terveestä riemusta kumpuavan naurun kuuleminen ilahduttaa myös kuulijaa, vaikka kuulija ei olisikaan tietoinen naurun syystä... Tämä kuulostaa naivilta ajattelulta, vaan käytännössä edellä osoitetulla asenteella on uskoakseni elämää rikastuttava vaikutus. Jos tapan hirvikärpäsen joka ryömii parrassani, teen sen tiedostaen samalla, että oma elämäni ei ole sen arvokkaampi kuin tappamani hirvikärpäsen.
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Luonto –ja Ympäristöalan opiskelija
17.9.2009 Parainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
