Egelitarismista, talouskurista ja konformismista

Miksi valtio haluaa että maahan syntyy lisää kansalaisia kun samalla saman valtion päättäjät osoittavat teoillaan että he eivät ole sitoutuneita pitämään huolta edes kaikista nykyisistä kansalaisistaan, joihin valtio on kuitenkin jo sijoittanut valtavat määrät erilaisia resursseja kuten koulutusta, ravintoa, infrastruktuuria jne? Jos valtio ei osaa arvostaa kansalaisiaan ja solidaarisesti osoittaa heille kaikille tyydyttäviä tapoja ja käytäntöjä toteuttaa elämäänsä hyödyllisesti ja tasa-arvoisesti, tämä ei kai ole yksittäisen kansalaisen epäonnistumista vaan valtion ja sen päättäjien epäonnistuminen? Emme kai voi kansakuntana ajatella että osa kansalaisista ikäänkuin luonnollisen poistuman kautta katoaa, lakkaa olemasta, häviää kun emme pidä heistä huolta - ja että uutta korvaavaa materiaa otetaan jostain mistä se edullisimmin ja helpoiten saadaan. Tästä korvaavasta materiasta, raaka- aineesta jalostetaan tottelevaista - ei lakkoilevaa käyttövoimaa valtaa pitäville /valtiolle. Raaka - aineille tehdäänkin usein näin, valitettavan eitoivottavin seurauksin toisinaan, kuten öljylle - mutta elolliselle elämällä tai ihmisille näin en toivoisi tehtävän. Silloin ihmisyys loppuu ja terrori on vallitsevana käyttövoimana. Luonnon monimuotoisuus on tässä mielenkiintoinen rinnastettava. Luonnossa harva asia mahtuu kaavoihin tai asteikoille, vaan kaikki sen sijaan tursuaa yli ja ohi. Rajat, seinät, muurit eivät pidä, tai vaihtavat alati paikkaansa. Lajit risteävät tai muuntautuvat eli adaptoituvat uuden ympäristönsä mukaan toisiksi /toisenlaisiksi. Egelitaarisuus kukoistaa kaikkialla, kasvaa läpi, irti, yli ja ohi - toisinsanoen kontrolli ei pidä. Autoritaristisissa valtioissa taas vallitsee tiukka kuri jota pitää yleensä yllä pieni eliittiryhmä tai yksinvaltias. Ilmastonmuutos voisi toimia jonkinlaisena allegoriana talouskurista tilanteessa jossa ennen metsistä ja niityistä koostuva biotoopiltaan hyvin rikas tai runsas maa-alue muuttuu aavikoksi eli köyhtyy. Tällöin kai usein myös kasvu pysähtyy ja monimuotoisuus vähenee merkittävästi? Asiasta nakkimakkaraan - lapseni on innostunut arkkitehtuurista! Se ehkä johtuu osaltaan Minecraft - pelistä, mutta en välitä siitä vaan iloitsen että hän katselee taloja ja miettii niiden suhdetta toisiin taloihin. Tämä uusi harrastus on avanut meidän välillemme jännittävän uudenlaisen keskusteluiden aihealueen sekä myös hyvän syyn käydä pitkähköillä kevelyretkillä kotikaupunkimme eri ympäristöissä. Lapseni pitää Jugend - arkkitehtuurista. Asiaa noin vuorokauden pohdiskeltuani päädyin ajatukseen siitä että nykykulttuurimme palvoo nuoruutta, nuorekkuutta. Asiassa ei olisi mitään ongelmaa mikäli se ei johtaisi ikä -syrjintään. Taas jonkin asian palvominen johtaa toisen alasajoon. Näin valitettavasti usein käy, eli monimuotoisuus kaventuu, erilaiset ajatukset ja intentiot jäävät kuulematta, taide, muoti, - koko kulttuurin kirjo ehkä eriarvoistuu näin? Päädyin siis ajattelemaan Hitlerjugend -liikettä ja yritin kuvata lapselleni seikkoja joiden tähden en ole jugend - arkkitehtuurin suuri ystävä. Se (jugend - tyylisuunta) on ihan okei, mutta on olemassa myös ehkä jotain parempaa! Antoni Gaudi esimerkiksi - joka ei ole aivan jugend, kataloniksi tuo on kääntynyt muotoon modernisma. Maailma on täynnä erilaisuutta mikäli vain jaksamme ottaa siitä selvää ja suojella, ylläpitää ja tarjota sille mahdollisuuden olla olemassa. Tällä hetkellä meillä on suomessa sellainen tilanne että poliitikko ei voi esimerkiksi ilmoittaa julkisesti olevansa NATO - jäsenyyttä vastaan ilman että tekee samalla poliittisen itsemurhan. Tällaista demokratia siis voi olla. Pystyykö joku kuvittelemaan että presidentinvaaleissa voisi millään lailla olettaa menestyvänsä mikäli edes kyseenalaistaisi NATO - jäsenyyttämme? Olen täysin vakuuttunut että noin 20:nen tai vasta 30:nen vuoden kuluttua muutamat nyt ehdolla olevat henkilöt kertovat miten oman todellisen kantansa asiassa ilmaiseminen olisi tietänyt itsensä nurkkaan maalaamista lopullisesti suomalaisessa politiikassa herran vuonna 2023. Ekäköön siis (sanan)vapaus ja tasa-arvo! Minulla on sellainen olo - ollut jo pitkään että me teemme kaiken ihan väärin (tällä hetkellä). Olemme tehneet jo pitkään. Me lisäämme kaikkea kun pitäisi vähentää. Valinnan vapaus esimerkiksi on joillekin hyvin aikaansaaville ja tehokkaille varmasti ihan hyvä asia mutta esimerkiksi minunlaisilleni jotka tyytyvät tekemään vähemmän ja nauttivat tietystä väjyydestä asioissa, tauottavat paljon - palastavat, kuten nykyään hienosti sanotaan, vähempikin riittäisi aivan hyvin. Kaikki ylimääräinen aiheuttaa vain turhaa stressiä, joten jätän sen tekemättä. Valinnan vapaus voi aiheuttaa hirvittävästi kuormitusta. Minulle on aivan okei että televisiosta tulee ohjelmaa kolmelta kanavalta tiettyyn aikaan ja jos en ole oikeaan aikaan töllöttimen äärellä, valinta on tehty puolestani - en näe (sitä) kaikkea, vain sen minkä ehdin katsoa. Asioita vain jää joskus kokematta tai näkemättä ja se on oikein hyvä. Supermarketissa voisi olla vähemmän erilaisia täysin samanlaisia tuotteita valittavana. Lomapäivät voisivat olla kaikille samat. Kaupat ja palvelut voisivat olla montapäivää peräkkäin kiinni. Oppisimmepahan varautumaan - tai sitten pyytämään apua kaverilta. Jos joudun erikseen anomaan töistä lomapäiviä jätän sen helposti tekemättä. Aika ja energiat sekä tarmokkuus ei riitä tuollaisiin asioihin (kuin tulevaisuuden suunnittelu) kun on maailma pelastettavana, taide tehtävänä, kirja käännettävänä, äänilevy sävellettävänä. Mikäli autoritäärinen valtio valjastaa koko yhteiskunnan tuottamaan vain talouskasvua, jota planeetta ei kestä!, taide jää tekemättä, kulttuuri kokematta, luonto suojelematta - ja se on autoritäärisen valtion tarkoituskin! Anni Kytömäki kertoi osuvasti hastattelussaan miten hänen mielestään pelottavinta maailmassa on ihminen joka käyttää jotain konetta, lehtipuhallinta, raivaussahaa, metsäkonetta, kaivinkonetta. Hän näkee vain resurssin ja työn = palkan. Tuota yhdistelmää ihminen ja kone ei kai pysäytä oikein mikään, paitsi ehkä itsensä puuhun tai metsäkoneeseen kahlehtinut tyhmä hippi (joka ei ymmäärrä maailmasta mitään), jos sekään. Konformismi Minua ottaa aivoon se että länsimaisia ihmisiä vakuutetaan jatkuvasti mediassa että kaikki on nyt paremmin kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Se tuntuu minusta täysin absurdilta väitteeltä. Minusta ei ole tuntunut missään vaiheessa paremmalta suunnilleen vuoden 2009 jälkeen. Kaikki on koko ajan vain huonontunut. Ensin aloin huomata että rahat eivät riitä oikein mihinkään enää. Sen jälkeen huomasin että ihminen on alkanut tuhota planeettaansa käyttökevottomaksi. Sitten aloin huomata että ihmiset eivät tunnu pääsevän sopuun enää edes yksinkertaisimmista asioista, kuten esim että kuka on ansainnut mitäkin elämässään työllään ja millä perusteella. Eräs asia on toki parantunut! Nykyään nainen on ainakin suomessa ihan yhtä pätevä toimija kuin mieskin. Hyvä me! Samalla kyllä on löydetty uusia alistettavia kasapäin! Aina pitää olla jokin ihmisryhmä jota potkia päähän, se on luonnon laki! Nyt se on ihminen joka vielä etsii paikaansa maailmassa, hän joka ei vielä saa kuukausipalkaa tai joutuu vaihtamaan työpaikkaa jatkuvasti koska siitä on hyötyä työnantajalle. On syntynyt uusi orjaluokkka, ja sitä halutaan vielä kasvattaa kun se tuottaa niin hyvin kansantaloutta. Ei kylläkään iloa tai onnellisuutta, mutta sillä ei ole niin väliä kunhan talousmittarit näyttävät ylöspäin. Näitä kavereita jotka eivät löydä puolisoa, työtä, paikaansa maailmassa voi myös helposti lähettää sotimaan turhia sotia (aivan kuin tarpeellisia olisi olemassa) ympäri maailman ja niitä meifän valtio nyt tarvitsee kasapäin - ja niitä se nyt on päättänyt myös ruveta tuottamaan leikkauspolitiikallaan! Onnea Suomi! Luontokato kiihtyy jatkuvasti. Wagner -joukot on valjastettu hävittämään Amazonin sademetsät. Ihminen on hävittänyt sukupuuttoon kaikista selkärankaisista olioista viimeisen 50 vuoden aikana yli 50%. Niillä joilla menee hyvin, menee edelleen hyvin mutta niillä jotka juuri ja juuri pärjäsivät aiemmin menee nyt yhä huonommin. Konformismiin onkin varaa varmasti heillä jotka ovat säilyttäneet työpaikkansa, eivät ole hankkineet lapsia, eivät aio hankkia lapsia , ja joiden palkka on riittänyt jo aiemmin ulkomaan matkoihin, teatteri ja konserttilippuihin ja siihen että vatsa kasvaa ja voi hyvin. Tuo mukavuus ei vain yletä enää niihin joilla on lapsia ja jotka joutuvat vaihtamaan yhä usein työpaikkaa ja työnantajaa eli niihin joiden työpaikka on mahdollisesti joka vuosi tai joka toinen vuosi liipasimella. Konformismi syntyy kaiketi sillä että kulutetaan tuotteita joista tulee hyvä olo? Meitähän kannustetaan ostamaan asioita joka suunnalta. Tutkitusti ihmiselle tulee hyväö olo kun hän voi osallistua yhteiskunnan toimeliaisuuteen ostamalla asioita joita muutkin ostavat? Tunnistan tämän voimakkaasti myös itsessäni. Silti mielestäni meidän pitäisi jatkuvasti pitää kirkkaan mielessämme ilmastonmuutos, tuotantoeläinten sietämättömät olot, lajikato, esimerkiksi Suomen lajien punainen kirja (2019), ja se että suomalaisia vanhoja metsiä on jäjellä alle 2% koko metsä-alasta ja yhä muun muassa Metsähallitus hakkaa toistuvasti vanhoja metsiä suomessa. Etelä -suomessa vanhoja metsiä on todella todella vähän. Yhtäkään ei saisi enää menettää missään (ei etelässä eikä muuallakaan) koska liian monta on jo menetetty, vielä viimeisen 30 vuoden aikana. Niitä kun ei saa mitenkään takaisin. Töyhtötiaiset ja hömötiaiset eivät viihdy puupelloissa. Wikipedia on osoittautunut hyödylliseksi työvälineeksi kun olen tutkinut erinäisiä ilmiöitä vuosien varrella. Taas tapahtui näin. Kirjoitin hakupalkkiin konformisuus jota kautta päädyin lukemaan artikkeleita myös aiheista Voittajan vankkurit (bandwagon), ryhmä ajattelu, (groupthink), yleinen mielipide (public opinion) ja konsensus - päätöksenteko. Mielestäni meillä ei kansakuntina ole varaa konformismiin. Samaa mieltä kanssani on varmasti Sir David Attenborough, Noam Chomsky ja myös Pasi Toiviainen. Historia tuntee lukuisia ihmisiä jotka ovat muuttaneet maailmaa paremmaksi ja joutunueet myöskin tekemään sen tähden uhrauksia. Heidän elämänsä ei ole ollut pelkästään mukavaa sivustaseuraamista, muiden työn tulosten hedelmistä nauttimista, hetkittäin tietysti on voinut olla sitäkin!? Orjuutta on monessa mielessä yhä kaikkialla maailmassa Wolt - kuskeista kahvin ja suklaan viljeliöihin sekä akkumineraalia kaivavista lapsista Kiinan uiguureihin. Arne Naess jätti taakseen filosofian professuurinsa Oslon yliopistossa 1970 koska koki luonnonsuojelun kutsumuksen. Vuonna 1973 hän julkaisi pääteoksensa Ekologia, yhteiskunta ja elämäntapa. Vuonna 1970 hän kahliutui yhdessä muiden protestoijien kanssa Mardalsfossenin vesiputouksen edustalla oleviin kiviin. Vaikka voimalaitos myöhemmin rakennettiin ( ja poliisi kantoi mielenosoittajat sekä Arnen, tuolloin 58 - vuotiaan pois) tämä tapahtumasarja oli alkusysäys Norjassa siitä asti aktiivisesti vaikuttaneelle luonnonsuojeluliikkeelle. Vuonna 1996 Arnelle myönnettiin Ruotsin Akatemian pohjoismainen palkinto eli niinkutsuttu pikku -Nobel. Naess kuoli vuonna 2009 96 -vuotiaana. Konformismissa ei ole mitään vikaan kun se perustuu solidaarisuuteen ja empatiaan, tietouteen siitä että kaikki ei ole valmista ja tasavertaisuuden taistelu on vielä kesken. Konformismia on helppo kannattaa oloissa jossa on tukiverkosto kunnossa, perhe lähellä ja nauttii terveydestä eli toisin sanoen kaikki on hyvin. Kaikilla ei kuitenkaan asiat ole niin ja usein on vielä paljon tehtävissä muiden auttamiseksi. Ei muiden vaikeuksista pidä koko ajan kipuilla ja tuskailla mutta mihinkään tyytyväisyyteen ei ole mielestäni varaa tässä maailmantilassa missä nyt olemme. Konformismin rinnalle vaadittaisiin siis mielestäni jatkuvaa ponnistelua kohti parempaa maailmaa. Ei sitä että siivotaan ikävät asiat maton alle. Jokainen muistaa kertomuksen suvun miehestä joka joka vuosi sammui pöydän alle joululounaalla mutta asiasta ei puhuttu, ei koskaan. Hans ja Ola Rosling tekevät tärkeää työtä mutta mielestäni myös saarnaavat itsestäänselvyyksiä. Totta kai sellaiset asiat joilla voi tehdä lisää rahaa etenevät. Lääke ja sotateollisuus ovat tästä hyviä esimerkkejä. Itse katselisin samalla kuitenkin Al Goren esittämiä käppyröitä esimerkiksi dokumentissa An Inconvenient Truth - epämiellyttävä totuus. Noam Chomskyllä on hyvät tiedot amerikkalaisista sotatarvikkeista suhteessa muiden maiden vastaaviin. Amerikkalaiset ovat käyttäneet viimeiset 30 - 50 vuotta varallisuuttaan kuusinkertaisen määrän sotavarusteluun kuin mitä koko muu maailma yhteenlaskettuna. Amerikka on tästä huolimatta tai juuri siksi myös yksi rasistisimmista valtiosta maailmassa ja asunnomuus on lisääntynyt taas maassa merkittävästi viime vuosien aikana. Käsittääkseni myös vankien ja vankiloiden määrä ja huumeongelmaisten myös. Amerkikka on tärkein NATO -kumppanimme. Ilman Amerikkaa NATO ei ole mikään vastus Venäjälle ja Kiinalle (+ Intialle). Minun on pitänyt pitkään jo hankkia itselleni luettavaksi Sami Pilströmin kirja Ota elämä vakavasti (Negatiivisen ajattelijan opas). Luulenpa että aion opiskella sitä seuraavaksi. Rinnalle meinaan kuitenkin ottaa yöpöydälle (kirkkoisä) Augustinuksen Uskon, toivon ja rakkauden. Lapsille ei missään nimessä pidä opettaa toivottomuutta, vaan mielestäni ei missään nimessä myöskään ongelmien sivuuttamista. Oppikaamme natseista, edes jotain. Roslingeja olisi helppo syyttää pään pensaaseen työntämisestä mutta sanon mieluummin niin että on mielestäni järkevää suhtautua kaikkeen kriittisesti, epäilevästi ja tutkia asioita analyyttisesti, ottaa itse selvää ja varmistaa tieto tutkimalla eri tahojen näkemyksiä. Minulle kilpailu itsensä voittamiseksi on ainoa mielekäs tapa kilpailla tosissaan. Leikkimielisesti voin kisailla ihmisten kansa asioista mutta sellaisen kilpailun lopputulosten ei tulisi koskaan tulla kuvitelluiksi miksikään joka määrittää ihmisten paremmuutta tai pystyvyyttä suhteessa toisiin. Kilpailuun vaikuttaa niin monet muuttujat että lopputulos harvoin heijastelee muuta kuin hyvää tuuria, dopingin määrää ja huiputuksen taidokkuutta sekä alkupääoman määrää. Kaikki on suhteellista ja kaikkia ei kiinnosta niikään toisten voittaminen kuin oman itsen henkisten taitojen kehittäminen. Hyvää uutta vuotta! Rauhaa päälle maan!