Paskasta kultaa


Vietin tämän vuoden ( 2009 ) alkupuoliskon Mäntyharjulla taiteilijaresidenssissä, Taidekeskus Salmelassa. Luontoihmisenä harhailin lähiympäristössä ja tein erinäisiä havaintoja. Huomasin, että alueella on aivan tolkuttoman paljon kesämökkejä, myös monia, jotka muistuttavat enemmän ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettuja rakennuksia. Ensin koin kateutta –jota toki koen edelleen. Sitten, aloin pohtia, miksi nämä ihmiset, mökkien haltijat, eläkkeellä monet, eivät asu täällä ympärivuotisesti, paikallisia palveluja ja toisiaan tukien, ulkona liikkuen ja palvelukotien, koko yhteiskunnan lääkelaskuja vähentäen, pilkkien ja kotiruokaa yhdessä tuottaen ja nauttien?
Nyt vähän myöhemmin kuulin radiosta taas innovaatiokeskustelua...
Mieleeni tulvi kuvia Kiinalaisesta biokaasulaitoksesta, sen johtajasta, jonka tärkein toimitus oli heti aamulla käydä tuottamassa lisää materiaan kyteviin kattiloihin.
Tämä samainen johtaja ajeli lyhyessä dokumentissa Mercedes Benzillä, joka toimi myös ihmisten ulosteista saadulla biokaasulla. Yksi plus yksi on usein kaksi, joskus kolme. Nämä mökeillään kakkivat vanhukset voisivat toimia lehmien kaltaisesti biomaterian tuottajina mökeillään ympärivuotisesti. Kuitupitoista ruokaa nauttien he muistuttaisivat/olisivat tehotuotanto-karjaa. Kakka kiidätettäisiin järjen rajoissa olevan etäisyyden päässä sijaitsevaan voimalalaitokseen. Maitoautojen rinnalla kulkisi kakka-auto, jonka symboli olisi tietysti ruskea läjä. Tällainen innovaatio tuottaisi näille ympäri vuoden ”kultaisia vuosia” eläville sähköä riittävästi kahvin keittoon, kunhan heillä olisi myös tarvittavat muut kestävän kulutuksen energiantaltiointilaitteet, siis tuuli ja aurinkovoima ja niitä varaavat tehokkaat ja huipputeknologiaa edustavat akut talviasunnoissaan käytössä. Tätä mallia voisi toki soveltaa loaajemminkin yhteiskunnassa. Helsingistä, kuin myös Tampereelta ja Turustakin, paskaa irtoaisi monin verroin enemmän. Roskaruuasta johtuen se olisi toki huonolaatuisempaa, mutta kuitenkin...
Tepastelin muutamien tällaisten ”mökkien” pihoilla tammi-helmikuussa. Rauha oli lähes rikkumaton. Moottorisaha lauloi/laulaa tietysti lähimetsissä, vaan törmäsin minä johonkin isoon petolintuunkin samaisella retkellä. Ei kai ollut varautunut ihmiseen tuona aikana vuodesta? Jos alueella asuisi luonnonrauhaa etsiviä, eiköhän hakkuillekin alkaisi taas löytyä vastustajia. Varma keino saada ihminen arvostamaan luontoa, on viemällä hänet sinne. Luonto pitää olla vieressä, kuin kotieläin, jatkuvasti läsnä, muistuttamassa muusta kuin ihmisen elonpiiristä, jotta se tulisi huomioiduksi. Valitettavasti ikimetsä ei läähätä television edessä.
Luonnonrauhassa on eräs puoli, jota hallitsevat tahot ei voi sietää. Ihminen tulee näin, luonnossa kuljeksiessa hankkineeksi itselleen aikaa ajatella, ja tämä taas koetaan suurena vaarana yhteiskunnalle.
Ihminen usein sairastuu mieleltään, kun hän viettää tarpeeksi pitkiä aikoja eristyksessä, ja alkaa tuottaa kummallisia huomautuksia yhteiskuntajärjestyksestä. Näin kai yleisesti ajatellaan. Ehkä on kuitenkin parempi, että vanhukset pysyvät hoitolaitoksissa ja saavat edelleen yli kymmenkertaisia määriä systeemiinsä hyödyttömiä, ja haitallisia lääkeaineita, joiden vaikutuksesta heidän elämänsä muotoutuu tasapäiseksi, hallituksen haluamaksi, helposti kontrolloitavaksi lammaslaumaksi. Kultaiset vuodet ovat vaellus lääkehuuruissa kohti pääsiäisteurastusta...
Kyllä minä suosisin heidän, eläkeläisten, saattohoidossa olevien mieluummin lukevan vaikka ne lukemattomat kirjat talviasunnoillaan, vaikka sitten takkatulen loimutessa ja villasukkien lämmittäessä, sukulaisten sekä ystävien seurasta ja ulkoilmasta silloin tällöin nauttien?

Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Turussa 13.5.2009
tonihau@suomi24.fi