Asioiden pelastamisesta...
Olen viime päivinä ajatellut eri ihmisten ominaisuuksia ja tapoja. On kaiketi pääasiassa kahdenlaisia ihmisiä. Heitä, jotka ajattelevat itsen ja itselleen tärkeiden asioiden pelastamisen ja suojelun olevan kaikkein arvokkainta. Heidän suojelunsa piirissä on asioita, jotka he koulutuksensa ja elämänkokemuksensa, sekä moraalinsa perusteella kokevat säilyttämisen arvoisiksi. Pääjako eri ihmisryhmien välillä kai on, että joidenkin olentojen perspektiivi ylettyy oman navan ja tämän hetken tuolle puolen, kun taas toiset jopa pyrkivät tuhoamaan asioita, jotka kokevat uhkaaviksi suhteessa omaan kukoistukseensa nyt. Tämän ajatusketjun ohessa olen usein huomannut mieleeni pulpahtavan erilaisia paikan nimiä, maantieteellisiä ja henkisiä ympäristöjä.
***
Olen maistellut mielessäni eri paikkojen nimiä, ja yrittänyt luoda mielessäni mielikuvia samaisesta ympäristöstä. Ruotsinpyhtää... Puumala... Kristiinankaupunki...Nuorgam...?
Katsoin Yö vai päivä-nimistä Risto Jarvan elokuvaa vuodelta 1962 ja hämmästelin, miten hienosti lyhyin leikkauksin ohjaaja oli ikuistanut Suomalaista maisemaa eri puolilta isänmaatamme. Samalla jouduin kuitenkin toteamaan, että vastaavan toteuttaminen olisi huomattavasti vaikeampaa nykyajassa. S ja K-marketit ja ABC-huoltamot sekä erinäiset mainokset toistuisivat samanlaisina paikasta riippumatta. E-tieverkoston muotokieli on myös yhdenmukainen, tasapäistävä. Jopa metsät ja pellot, tiet ja talot olisivat, tai ainakin ilmeisesti tulevat tulevaisuudessa olemaan enemmän tai vähemmän saman -näköisiä kaikkialla. Standardit hallitsevat Eurooppalaista kotiamme yhä yhdenmukaistavammin.
***
Olen koko kesän ajan pyöräillyt Turun Ruissalon pyöräteitä ihastellen Kasvitieteellisen puutarhan ympäristöä, suojeltuja rantoja, vanhoja tammia, sekä ruispeltoa joka keinuu rauhoittavan meditatiivisesti kesätuulessa. Ruissalo on tarjonnut minulle lintujen ääniä, meren vilvoittavan syleilyn sekä paahtavaa aurinkoa, mustikoista puhumattakaan. Löysin myös vadelmia, metsämansikoita ja orakkaita, sekä keltavahveroita -kantarelleja ... Moni asia saa olla Ruissalossa rauhassa, vaikka yksityisautoilu, erinäiset kaupalliset interventiot ja muu urheiluksikin nimitetty toiminta osittain rikkoo luonnonrauhan. Moni asia on Ruissalossa hyvin, vaan voisi olla vielä paremminkin. Yksityisautoilua tulisi rajoittaa, kuten Ruisrockin aikaan, niin että saarelle ei autolla pääse, jos siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Julkista liikenne kehittämällä ja pyöräilyyn kannustamalla saari pysyisi jatkossakin koko luonnon lajikirjon, ei yksin ihmisen hallinnassa. On mahtavaa, että joitain alueita on saatu alueella erityis-suojelun piiriin, vaan toisaalta minua usein mietityttää, riittääkö se että yksin rajatulla alueella luonto saa toteuttaa ihmisen puuttumatta monimuotoisuuttaan? Juuri siksi me ihmiset menemme luontoon, kun haluamme pois kaupungista, joten ehdotan pidettävän kaupungin ja luonnon erillään. Luonto ei ole vain luonnonvaroja. Ihmiskehoakaan ei kai tulisi ajatella varaosina niihin liittyvine hintoineen? Valitettavasti oikeistovaltainen politikointi laskee jo nyt kuinka paljon syntyvä lapsi tulee tuottamaan elinikänsä aikana... Jos tämän vauvan uloste, eli tuotto, pissa ja kakka purkitettaisiin eri astioihin (jo tuotantovaiheessa) koko elämän ajalta, näistä ”kemikaaleista” saataisiin talteen valtava määrä ”energiapolttoainetta”. Varmasti ympäristöystävällisempää kuin nyt puuhattavat Vuotoksen allas-hanke ja neljäs ydinvoimala...
Olenko itse valmis käymään ulkohuusissa kahdenkymmenen asteen pakkasessa? Jaksanko kantaa vedet kaivosta läpi vuoden? Asun itse Turun keskustassa, ja minulla on siihen syyni. En luultavasti jaksaisi elää metsän keskellä, luonnonmukaisesti, ympäristöystävällisesti. Minulla ei ole siihen myöskään varaa. Asun siis kaupungissa, ja arvostan sen suomaa elämän helppoutta ja mukavuutta. Ruokaa saa ilmaiseksi roskalaatikoista. Syksyllä pääsen polkupyörällä metsiin keräämään luonnon satoa talteen...
***
Palaan mietteissäni takaisin Ruissaloon ja Kuuvaan, lempipaikkaani saarella. Harmittelin jossain vaiheessa kovasti sitä, kun Kuuvaan johtavan tien alussa ollut kauppa lopetti toimintansa. Se oli aivan erityinen kauppa, vanha perinteinen kyläkauppa, joka tosin toimitti itselleni lähinnä jäätelökioskin virkaa. Siksi se kai on nyt poissa, kun myyntiartikkelit olivat edellä mainitun lisäksi kaiketi keskikalja ja siideri? Kauhulla mietin, josko tilalle tulisi ABC-asema. Saattaa olla etten haluaisi käydä enää Kuuvassa, kun golf-kentissä on jo riittävästi kestämistä, sekä kylpylän asiakkaissa. Isojen rahtilaivojen aiheuttamat aallot on myös eräs mieltäni askarruttava asiantila...
***
Eräänä sunnuntaina Kuuvan tiellä minua vastaan tuli Kala-auto. Auto joka toimittaa kotiin kalaa ja äyriäisiä? Sunnuntaina, saaressa, joku ”tilaa” itselleen autolla kalaa, tai äyriäisiä!? Hurraa kehitys, ajattelin! Olisin halunnut pelastaa nuoren miehen auton ratista, vaan en siihen pystynyt. No, sama kala-auto tulikin sitten myöhemmin minua vastaan Kuuvuoressa, Turussa myös. Kävi ilmi, että tämä auto summa mutikassa ajelee ympäri ämpäri ja myy kalaa haluaville. Ehkäpä idea onkin nerokas? Miksi se myy vain kalaa, ajattelin heti..? Ekologista olisi myydä kaikkea mahdollista...vessapaperia, Lotto-kuponkeja, kuten ennen vanhaan myymäläautot tekivät...
Toni Hautamäki
Turku 3.8.2009
Kuvataiteen maisteri
Marjanpoimija
torstai 6. elokuuta 2009
torstai 23. heinäkuuta 2009
Mitä olio todella tarvitsee?
Mitä olio todella tarvitsee?
Maaseutu uudistuu ( kehittyy). Kanat saavat entisten häkkiensä tilalle virikehäkin 2013 mennessä. Sellaisessa häkissä on orsi, pehkuja ja paikka munimista varten. Ihminen tarvitsee myös häkin, asunnoksikin niitä kutsutaan. Televisio (jalkapallo ja porno) -olut sekä sokeri toimivat "virikkeinä". Silloin tällöin tällaiseen asumiskoneeseen ”tuodaan” vastakkaista sukupuolta edustava yksilö, jonka kanssa siemennetään. Munia ei kuitenkaan aina tule. Itämaiset ja eteläiset lajikkeet munivat jo niin paljon, ettei kaikkien olioiden anneta (tai ne itse eivät halua) munia. Yhteisöllisyyttä pidetään yllä shoppaamalla sunnuntaisin ja raatamalla ”tehtaassa” arkena aamusta yöhön. Hurraa oliot! What a wonderful world...
***
Olen viimeisen puolen vuoden aikana yrittänyt ymmärtää syväekologista filosofista ”koulukuntaa” lukemalla Pentti Linkolan sekä Arne Naessin (1912-2009 R.I.P) tekstejä, sekä tietysti Elonkehä-lehteä, joka on uuden päätoimittajansa ansiosta oivallinen lukukokemus aina ilmestyessään. Näiden edellä mainitun kahden luontoa syvästi kunnioittavan, ymmärtävän ja arvostavan herran mielipiteet eroavat yksinkertaistetusti yhdessä asiassa. Naess puhuu kaikkien olioiden tasa-arvoisuuteen ja sitä kautta kaikkien tasavertaisen hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien toteuttamisen huolehtimisen puolesta, madot mukaan lukien. Linkola kai taas luottaa siihen, että nyky-yhteiskunta tuhoutuu väistämättä, jolloin on aivan sama selviävätkö siitä hengissä ylhäisö, alhaiso, vai rotat. Onko näkemyksissä ristiriitaa jää lukijan pohdittavaksi...
Yhdessä asiassa minun on helppo olla yhtä mieltä molempien herrojen kanssa. Nykyinen luonnosta erkaantunut elämäntapa, häkkikanalamainen ihmiselo, joka on katkaissut ymmärryksen luonnon merkityksestä ihmis-ja/sekä että olio-elonkehään, aiheuttaa väistämättä ihmisen asenteiden muuttumisen itsekeskeisiksi, ihmislähtöisiksi, joka taas johtaa idiotismiin, älyttömyyteen, järjettömään käytökseen sekä toimintaan.
***
Viime aikoina on ollut jonkin verran puhetta omituisista ampiaiskuolemista. On huhuttu, että ihmislaji kuolee jos ampiaiset kuolevat koska silloin pölytystä ei tapahdu, eikä vilja kasva, ruoka toisin sanoen loppuu. Nibiru –planeettakin (Planeetta –X) on tekemässä meistä selvää. Jokainen sukupolvi kuulemma jossakin vaiheessa sekoaa maailmanloppuunsa... CCD – tapaukset (Colony collapse disorder =yhdyskuntaluhistumis-sairaus), eli hunaja-ampiaisten joukkokuolemat ovat aiheuttaneet hämminkiä ympäri maailman. Ampiaiset huolehtivat ihmisten viljelemien kasvien pölytyksestä, joten asia huolestuttaa syystäkin ainakin heitä, joilla on valta ja rahaa pyörittää globaalia elintarviketuotantoa. Kuolemille on löydetty useita syitä, sähkömagneettisesta säteilystä eri punkkeihin ja näiden yhteisvaikutuksesta johtuviin nälkäkuolemiin on myös jo joitakin ratkaisumalleja, esimerkiksi Venäläinen ampiaslajike, joka omaa vasta-aineet punkeille. Jos ampiaiset, jotka ovat ymmärtääkseni vanha ja hyvin sopeutunut laji on näin suurissa ongelmissa modernin maailman puristuksissa (GMO), miten mahtaa käydä niiden ihmisten, jotka eivät jo kiidä luotijunissa ja hallitse kolmea avataria second lifessä, tai toimi johtoportaissa..? Kannattaakohan virikehäkkeihin satsata, kun Nibiru pyyhkäisee kanalat galaksin toiselle laidalle..? Ehkä Linkolan ylhäisökäsitys ei ole ajanmukainen. Onko Nokian pääjohtaja esikuvana kannattavampi kuin Norjalainen vuorikiipeilijä-filosofi? Kumpi selviää varmemmin mega -tsunamista? Ahneelle väitetään olevan tiedossa paskainen loppu... Itse olen ajatellut alkaa vuorikiipeilyharrastuksen...
Toni Hautamäki
Vapaaherra
23.7.2009 Turku, Åbo
Finland, Suomi
ps. Kiitos Wikipedia
Maaseutu uudistuu ( kehittyy). Kanat saavat entisten häkkiensä tilalle virikehäkin 2013 mennessä. Sellaisessa häkissä on orsi, pehkuja ja paikka munimista varten. Ihminen tarvitsee myös häkin, asunnoksikin niitä kutsutaan. Televisio (jalkapallo ja porno) -olut sekä sokeri toimivat "virikkeinä". Silloin tällöin tällaiseen asumiskoneeseen ”tuodaan” vastakkaista sukupuolta edustava yksilö, jonka kanssa siemennetään. Munia ei kuitenkaan aina tule. Itämaiset ja eteläiset lajikkeet munivat jo niin paljon, ettei kaikkien olioiden anneta (tai ne itse eivät halua) munia. Yhteisöllisyyttä pidetään yllä shoppaamalla sunnuntaisin ja raatamalla ”tehtaassa” arkena aamusta yöhön. Hurraa oliot! What a wonderful world...
***
Olen viimeisen puolen vuoden aikana yrittänyt ymmärtää syväekologista filosofista ”koulukuntaa” lukemalla Pentti Linkolan sekä Arne Naessin (1912-2009 R.I.P) tekstejä, sekä tietysti Elonkehä-lehteä, joka on uuden päätoimittajansa ansiosta oivallinen lukukokemus aina ilmestyessään. Näiden edellä mainitun kahden luontoa syvästi kunnioittavan, ymmärtävän ja arvostavan herran mielipiteet eroavat yksinkertaistetusti yhdessä asiassa. Naess puhuu kaikkien olioiden tasa-arvoisuuteen ja sitä kautta kaikkien tasavertaisen hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien toteuttamisen huolehtimisen puolesta, madot mukaan lukien. Linkola kai taas luottaa siihen, että nyky-yhteiskunta tuhoutuu väistämättä, jolloin on aivan sama selviävätkö siitä hengissä ylhäisö, alhaiso, vai rotat. Onko näkemyksissä ristiriitaa jää lukijan pohdittavaksi...
Yhdessä asiassa minun on helppo olla yhtä mieltä molempien herrojen kanssa. Nykyinen luonnosta erkaantunut elämäntapa, häkkikanalamainen ihmiselo, joka on katkaissut ymmärryksen luonnon merkityksestä ihmis-ja/sekä että olio-elonkehään, aiheuttaa väistämättä ihmisen asenteiden muuttumisen itsekeskeisiksi, ihmislähtöisiksi, joka taas johtaa idiotismiin, älyttömyyteen, järjettömään käytökseen sekä toimintaan.
***
Viime aikoina on ollut jonkin verran puhetta omituisista ampiaiskuolemista. On huhuttu, että ihmislaji kuolee jos ampiaiset kuolevat koska silloin pölytystä ei tapahdu, eikä vilja kasva, ruoka toisin sanoen loppuu. Nibiru –planeettakin (Planeetta –X) on tekemässä meistä selvää. Jokainen sukupolvi kuulemma jossakin vaiheessa sekoaa maailmanloppuunsa... CCD – tapaukset (Colony collapse disorder =yhdyskuntaluhistumis-sairaus), eli hunaja-ampiaisten joukkokuolemat ovat aiheuttaneet hämminkiä ympäri maailman. Ampiaiset huolehtivat ihmisten viljelemien kasvien pölytyksestä, joten asia huolestuttaa syystäkin ainakin heitä, joilla on valta ja rahaa pyörittää globaalia elintarviketuotantoa. Kuolemille on löydetty useita syitä, sähkömagneettisesta säteilystä eri punkkeihin ja näiden yhteisvaikutuksesta johtuviin nälkäkuolemiin on myös jo joitakin ratkaisumalleja, esimerkiksi Venäläinen ampiaslajike, joka omaa vasta-aineet punkeille. Jos ampiaiset, jotka ovat ymmärtääkseni vanha ja hyvin sopeutunut laji on näin suurissa ongelmissa modernin maailman puristuksissa (GMO), miten mahtaa käydä niiden ihmisten, jotka eivät jo kiidä luotijunissa ja hallitse kolmea avataria second lifessä, tai toimi johtoportaissa..? Kannattaakohan virikehäkkeihin satsata, kun Nibiru pyyhkäisee kanalat galaksin toiselle laidalle..? Ehkä Linkolan ylhäisökäsitys ei ole ajanmukainen. Onko Nokian pääjohtaja esikuvana kannattavampi kuin Norjalainen vuorikiipeilijä-filosofi? Kumpi selviää varmemmin mega -tsunamista? Ahneelle väitetään olevan tiedossa paskainen loppu... Itse olen ajatellut alkaa vuorikiipeilyharrastuksen...
Toni Hautamäki
Vapaaherra
23.7.2009 Turku, Åbo
Finland, Suomi
ps. Kiitos Wikipedia
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Kasimir Malevits: Luonnossa on...
Luonnossa on...
Luonnossa vaikuttavat määrä/voimakkuus, väri,
sekä ääni, joka nousee/muodostuu edellisten kontaktista/ yhteisvaikutuksesta.
Muotoilevassa/ plastisessa luovassa taiteessa, monet luovat määrän tai värin keinoin,
jotkut taasen äänen avulla. (Jos mikään luonnossa ei väreilisi, mikään yksikkö/elementti ei koskaan ylittäisi rajojaan, jolloin ääni ei esiintyisi luonnossa).
Tähän asti muotoilevassa/plastisessa taiteessa kaikki ovat rakentaneet teoksensa kolmen perustan varaan: Määrän, värin, sekä äänen;
Maalari, tulkitessaan/renderoidessaan värin kankaalle, ei oleta tuovansa kolmea eri elementtiä sille.
Kuvaa, maalausta ei tulisi tarkastella vain väristä itsestään lähtöisin, se pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi, koska me luomme äänen, värin ja määrän/voimakkuuden
objektien rakenteisiin, sekä luontoon.
Sellainen kuva on luontoa kuvaavan maalarin kuva. Maalarin, joka kuvaa luontoa ja objekteja.
Sama pätee veistotaiteeseen, josta väri on kastroitu/steriloitu
( vaikka veistotaiteen onkin oltava värillistä, koska luonnossa määrä/volyymi on juuri väriä ).
Objektin/esineen, sen yhtenäisyyden/kokonaisuuden tähden me rakennamme kokonaisuuden värissä/värillä, volyymillä, ja äänellä/ssä ).
***
Kubistisen kuvan rakennetta ei saavuteta pelkästään värin ja volyymin avulla, vaan myös rytmi - sekä äänirakenteiden keinoin.
Kubismi on saavuttanut enemmän kuin mikään muu koskaan aiemmin;
Hienoin, ideaalisesti perusteellisin kontakti kahden muodon välillä: struktuurin, äänen sekä rytmin osalta, - tämä on loistava saavutus, osoitus ihmisyyteen kuuluvasta taidokkuudesta sekä täydellistymisestä. Kubismi on perustanut Uuden Maailman järjestyksen, tai oikeastaan se on luonut rytmin, volyymin, värin ja äänen kaaoksen maailmasta ja yhtenäistänyt sen.
***
Jos tarkastelee tarkoin kubistista struktuuria, päätelmät ovat lumoavia/hypnotisoivia: volyymi, reliefimäisyys, väri, kaikki nämä sensaatiot tuotuna yhteen saavat meissä aikaan vaikutuksen mukavuudesta tai vastenmielisyydestä/ ärsyttävyydestä.
Viimeisin saavutus on ääni, vaikka emme kykenekään sitä kuulemaan, se on siellä siitäkin huolimatta, ja vain sisäinen korva voi kuulla sen kauniin ja herkän oskillatorisen/värähtelevän ääniaallon.
Kuitenkin, tämä tulee jäämään viimeistellyksi vasta tulevaisuudessa, ja juuri siitä syystä, tämä voi olla ensimmäinen viittaus ääneen kuvissa.
***
Vaikuttaisi siltä, että kubismissa individuaalisuus/yksilöllisyys on saavuttanut kolmikasvoisen aspektin/ominaisuuden, se vaikuttaa täydellistymiseltä.
Vaikka kompuroimme väistämättömän edessä, kolmikasvoinen identiteettimme hajoaa erilliseen perfektionismin /virheettömyyden tavoitteluun, jossa kaiken perustana on pyrkimys saavuttaa absoluuttinen vapaus ja itsemääräämisoikeus.
***
Kun tarkastelemme volyymiä, väriä sekä ääntä, ne ovat vain välineitä/menetelmiä, siksi ne eivät koskaan voi olla (täysin) vapaita, koska ovat riippuvaisia tahdostani, ne löytyvät itsensä luovien käsien särkymättömyydestä/tuhoutumattomuudesta.
***
Monumentti syntyy, kun kolmeksi jakautuneet kasvot pakenevat pohjattomaan kuiluun/hornaan, jossa jokainen näistä kasvoista tarttuu omimpaansa - ja luo niistä merkkejä, jotka ovat syntyneet sen syvyyksissä.
Kun ”Suprematismissa” käytämme väriä dominoidaksemme/hallitaksemme kaksiulotteista tilaa, me eväämme sen määrältä ja ääneltä koska yksikkö tulee täten erotetuksi ajasta. Kun yksikkö on löydetty aikaan sidottuna, se muodostaa dualistisen/kaksiosaisen suhteen äänen kanssa/ääneen.
***
Maailman kasvot olivat hajallaan siitä lähtien/koska sen partikkelit/hiukkaset elivät erillään/individuaalisesti.
He löysivät tiensä aikaan, koskettivat toistensa vartaloita, loivat kuvan
ja sen liikkeen aikaansaamana kaikki alkoi pyöriä, täydellistäen kuvaa kokonaiseksi liikkeeksi/ajatus-suunnaksi. ( Pirstaleina olevan maailman täydellistyminen ).
***
Kubismia ei voida ajatella puhtaasti plastisten muotojen taiteeksi.
Yleisesti puhuen, maalaus ei ole sitä mitä siitä on tähän asti ajateltu. Maalaus on enemmän kuin yksinkertainen ilmaus luonnosta tai abstraktien muotojen sommitelma – värien sekä ornamenttien yhdistelmä.
***
Väri on muotojen luomisen väline, ei vain struktuuri tai rakenne, sommitelma sommitelman tähden ( sommitelman oma itsetarkoitus ), vaan jotakin muuta/erilaista - kieli joka on muodostettu erityisillä sanoilla.
Se on jotakin minkä avulla voimme puhua universumista, se on meidän sisäisen innostuksemme tila ( elotus/animaatio ), jotakin mitä emme voi ilomaista sanojen
( tai äänen ) avulla.
***
Kubismi on osoittanut meille selkeästi maailmantilan, esineet/objektit, se on osoittanut meille, että maailman kasvot, pitkän muotoutumisen vaiheen jälkeen, ovat nyt hajoamassa.
Hajoamisessa piilee sen integraali/keskeinen/yhtenäinen olemus: objektit, jotka on luotu mielikuvituksemme avulla, eivät enää ole, vaan jos me edelleen näemme ne, johtuu se siitä, että niistä langenneiden heijastusten säteet eivät ole vielä kadonneet omasta ajastaan, irti/ulos kehästään.
Värillä, maalauksellisuudella tai muotojen sommitelmilla ei ole osaa tässä, ne ovat ekspressiolle/ ilmaisulle alisteisia.
Monet kirjailijat, tiedemiehet sekä filosofit etsivät reittiä tai jälkiä, jotka johtaisivat uuteen ihmisyyteen/inhimillisyyteen = uuteen ihmiseen.
( Sellaista polkua ei löydy, kuva on meidän rotaation keskipisteessä, se täytyy vain hyväksyä).
He odottavat ja yrittävät arvailla missä asussa tämän uuden ihmisen tulisi ilmaantua.
Juutalaiset luonnostelivat itselleen kuvan Messiaasta, ja tässä tarkoituksessa he edelleen odottavat häntä saapuvaksi.
Kristus on ollut heidän keskuudessaan, ei ollut ketään suurempaa kuin Hän tuona aikana, ja Hänen jälkeensä vuosisadat ovat kuluneet; vaan Hän ei näyttänyt luonnoksissa esitetyltä, joten hänet ristiinnaulittiin.
Sukupolvet ovat vaihtuneet. Jokainen samankaltainen mies on tuonut uutta voimaa ihmisyyteen, jauhaen hienoksi/hävittäen sen.
Nerous on voima, joka hajottaa massat, uusien ideoiden voiman, instrumentin kaltaisena se hienontaa massan.
Kristuksesta tuli suuri Hänen kuolemansa jälkeen, ja jokaisen sukupolven jälkeen hänen persoonallisuutensa on voimistunut.
Tämä kasvu on tapahtunut vain kansan yhdessä osassa. Uusi kuva Hänessä ilmestyi vain yhdelle osalle väestöä.
***
Nykyhetkessä ihmiset etsivät kuvaa, joka voitaisiin paljastaa Maailmalle. Vaan missä ovat ne puolet/ominaisuudet, missä ovat ne muodot, joista voimme havaita yhdenmukaisuuden, milloin se tulee?
On tärkeää tietää, koska se on Maailman ideaali.
***
Päivä toisensa jälkeen muinainen/ammoinen ihminen meni ( kulki ) kohti pirstoutumistaan, ja meidän 1900-luku on yksi niistä menneiden aikojen suurenmoisista vuosisadoista: se muodostaa sulun, josta ihminen ei pääse läpi kuin pirstoutumalla.
Se on jo tapahtunut, ja nähdäkseen uuden kuvan, ihmisen tulee nähdä kaikki se, mikä luotiin hänen viimeisen päivänsä aikana.
Silmämme on arvoton, jos näkökykymme perustaa kaiken tuolle väittämälle ja hyväksyy näkemänsä tosiasiana – se olisi vale.
Vain kehittämällä ymmärrystämme/tietoisuuttamme voimme nähdä ihmisyyden itsessämme, vain silloin voivat hänen kasvonsa heijastua luonnossa/luontoon.
***
Jos me taiteessa otimme haltuumme/omistimme ihmisen muotokuvan, hänet kasvoineen, nenineen, suineen ja jalkoineen, Faaraon ajoista Renessanssin epookkeihin,
silloin meillä tulisi olla myös hänen mielikuvituksensa sellaisenaan, perustuen siihen, mitä hän on silmillään nähnyt.
( Piirrettäessä valokuvamainen muotokuva, on se sama kuin piirtäisin parin kalosseja tai hatun; se kertoisi saman kuin muotokuvakin ).
***
Tällä hetkellä sellaisia kasvoja ei ole, sillä ihminen on hajotettu, kykenemätön näkemään hänen kasvonsa. Näemme hänen kasvonsa vain moninaisten muotojen läpi, limittyneenä yhteen - keskittymään.
Voidaan jopa väittää, että Kubistinen taide antaa uuden muotokuvan, vaan voimakkain/kirkkain/eloisin/mielikuvituksellisin kuva on vain futurismissa, ja vain ajassa, koska meidän vuosisatamme on valtava kivenjärkäle joka on suunnattu kaikella voimallaan kohti avaruutta.
***
Tästä seuraa taiteen kaikkien perustusten romahtaminen, kun tietoisuutemme on siirretty täysin toisenlaiseen maastoon/kenttään/aukioon.
Värin tutkimuskenttä/alue täytyy tuhota.
( Joka tarkoittaa ) sen täytyy muuntaa itsensä valkoiseksi.
***
Mutta valkoinenkin säilyy valkoisena, ja voidakseen esittää muotoja itsessään, se pitää luoda niin, että muoto on legitiimi ( helposti luettava ), siitä saa selvää, merkki voidaan havaita itse itsessään.
Valkoisten ero tulee säilyä/pysyä, mutta täysin puhtaan valkoisessa skaalassa/mittakaava/asteikossa.
Valkoisen kehitys ei ole rajoitettu värin perustaan/perusolemukseen tai oskillaation tuloksiin värissä; se on jonkin paljon perustavamman/syvällisemmän asian ilmaisua, se ilmaisee/osoittaa minun muutos/muunnos-pyrkimykseni ajassa.
Minun mielikuvitukseni väristä lakkaa olemasta värillistä, se sulautuu/liittyy yhteen väriin
– valkoiseen.
***
Monille väri on edelleen menneen maailman asioita. He ovat rajoittuneita ihmisiä. Sama pätee heihin, jotka kiistelevät esineistä/objekteista.
Meidän tulee poiketa puhtaiden maailman lakien perustasta ja pyrkiä rakentamaan niistä muoto. Tässä hetkessä, mielestäni väri on astunut uuden tietoisuuden vaikutuspiiriin, näin on käynyt myös määrälle
( volyymille ) sekä äänelle.
***
Nyt olen tekemisissä puhtaimman tuotteen kanssa. Vääristymiä, konsepteja tai assosiaatioita, niitä ei ole. Väri on väri, ääni on ääni, määrä on määrä.
Vain silloin, kun olen saanut nämä asiat haltuuni, kykenen ilmaisemaan oman maailmani, ja siinä nousivat muut/toiset ihmiset ylösnousemukseen/pelastukseen.
( Minä tulen näyttämään uuden rakenteen, joka tulee sisältämään määrän, sellaisenaan, värin ja äänen niiden itsellisten luonteenomaisten aspektiensa/näkökulmiensa/kantojensa ominaisuuksissa ).
***
Minulla on käytössäni edellä mainittujen keinojen lisäksi perusta ja paikka jolle rakentaa: lepo/rauha ja aika; jos rakennan rauhassa/levossa, miljoonat värit ilmestyvät/tulevat esiin; jos rakennan ajassa, vain yksi ilmaantuu.
Ajassa, väri yhdistyy äänen kanssa, ja jos on mahdollista voimistaa ääniaaltoja esitetyssä niin kuin luonnossa, kuulisimme mitä ideaalisimman rakenteen, koska jokainen muoto itsessään on erilainen, ja löytää itsensä erilaisena, ja sen seurauksena muodostaa yhteyden ajan kanssa uudella tavalla, muodostaen ääniaallon; Suprematistisessa muodon konstruktiossa/rakenteessa, ajassa saavutetaan merkittävä jännite ääniaaltojen välille.
***
Konstruktio itsessään on äärettömän kompleksinen, sitä ei ole rakennettu vain sen ylöspäin kohoavan muodon tähden, vaan välittämään kaavio/diagrammi/käyrä joka on piirretty minun sisäisten oskillaatioiden muutosten pohjalta;
ja vaikka se kuuluukin minulle ja heille, jotka ovat kaltaisiani, = he voivat sanoa niin.
Jokainen sellainen rakenne osoittaa hetkeen mielikuvituksessani/kuvittelukyvyssäni, jossa se löytää itsensä.
Suomentajan huomautuksia:
Käänsin edelliseen Kuvas-lehteen ( 2008 ) Malevitsin manifestin vuodelta 1916. Se oli ensimmäinen yritykseni kääntää pitkä ( abstraktia ) taidetta käsittelevä essee englannin kielestä suomen kieleen. Ryhdyin työhön, koska olin silloin tehnyt huomion taidepuheen merkittävästä tasottomuudesta kouluyhteisössämme. Osaltaan tason heikkous johtui siitä, että yritimme käydä keskusteluja englannin kielellä ryhmässä, jossa vain n. 20 prosenttia kokoonpanosta pystyi edes välttävästi ilmaisemaan itseään englanniksi, tai oli halukas ottamaan osaa keskusteluun. Samalla minusta tuntui myös suomeksi käydyissä keskusteluissa usein siltä, että puhe vilisi muualta/muilta sämplättyjä kliseitä, sekä epämääräistä hölynpölyä, lainattuja muka-viisauksia. Tämä on toki sallittua, koska onhan taide taidetta, ja taidepuhe taidepuhetta.
Käännös-tehtäväni auttoi minua itseäni palauttamaan uskoni siihen, että ensinnäkin on olemassa tekstejä, joissa taiteesta puhutaan mielestäni kiinnostavasti, ja toiseksi, että englannin kielessä on tarvitsemiani sanoja. Minä en vain tuntenut niitä ennalta. Vaikka mielestäni englannin kielen taitoni ovat jopa tyydyttävät, erityisalan kielen hallinta on hyvin haastavaa, vaan toisaalta edellytys kehittävään oppimisympäristöön. Suomentaminen on erittäin hyödyllistä ja yleis-sivistävää puuhaa. Olen jopa saanut palautetta aiemmasta suomennos-tekstistä ja uskon, että työ kannatti ja muutama ihminen on jopa ajatuksella vaivautunut lukemaan ”käännökseni”. Vielä, jos joku on sitä mieltä, että vain se mikä on sanottu viimeisen viiden minuutin aikana, että vain juuri uunista ulos tullut voi kertoa evidentisti ajastamme ja taiteestamme – eikö olisi jo aika myöntää tosiasiat. Taide syntyy taiteesta – taidepuhe taidepuheesta, uudesta tai vanhasta. Seuraavaksi kaiketi minun on pakko tarttua mystisyyteen tehokeinona, eli tarkasteltava hyvin kriittisesti mystisen taidepuheen eri ominaisuuksia sekä vaikutuksia. Nyt keskityn nauttimaan sen aiheuttamasta hämmennyksestä. Lukuiloa toivoo Toni Hautamäki, Turussa 31.5.2009
Tämä teksti (suomennos esseestä: In Nature there Exists...) perustuu Xenia Hoffmannin venäjän kielestä englannin kieleen kääntämään ja Troels Anderssonin Borgens Forlag – kustantajalle vuonna 1978 toimittamaan essee-kokoelmaan The Artist, Infinity, Suprematism, unpublished writings 1913-33, Vol IV, jonka esseiden ajatukset on synnyttänyt K. S. Malevich, / Kasimir Malevits ( 1878-1935 ).
Luonnossa vaikuttavat määrä/voimakkuus, väri,
sekä ääni, joka nousee/muodostuu edellisten kontaktista/ yhteisvaikutuksesta.
Muotoilevassa/ plastisessa luovassa taiteessa, monet luovat määrän tai värin keinoin,
jotkut taasen äänen avulla. (Jos mikään luonnossa ei väreilisi, mikään yksikkö/elementti ei koskaan ylittäisi rajojaan, jolloin ääni ei esiintyisi luonnossa).
Tähän asti muotoilevassa/plastisessa taiteessa kaikki ovat rakentaneet teoksensa kolmen perustan varaan: Määrän, värin, sekä äänen;
Maalari, tulkitessaan/renderoidessaan värin kankaalle, ei oleta tuovansa kolmea eri elementtiä sille.
Kuvaa, maalausta ei tulisi tarkastella vain väristä itsestään lähtöisin, se pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi, koska me luomme äänen, värin ja määrän/voimakkuuden
objektien rakenteisiin, sekä luontoon.
Sellainen kuva on luontoa kuvaavan maalarin kuva. Maalarin, joka kuvaa luontoa ja objekteja.
Sama pätee veistotaiteeseen, josta väri on kastroitu/steriloitu
( vaikka veistotaiteen onkin oltava värillistä, koska luonnossa määrä/volyymi on juuri väriä ).
Objektin/esineen, sen yhtenäisyyden/kokonaisuuden tähden me rakennamme kokonaisuuden värissä/värillä, volyymillä, ja äänellä/ssä ).
***
Kubistisen kuvan rakennetta ei saavuteta pelkästään värin ja volyymin avulla, vaan myös rytmi - sekä äänirakenteiden keinoin.
Kubismi on saavuttanut enemmän kuin mikään muu koskaan aiemmin;
Hienoin, ideaalisesti perusteellisin kontakti kahden muodon välillä: struktuurin, äänen sekä rytmin osalta, - tämä on loistava saavutus, osoitus ihmisyyteen kuuluvasta taidokkuudesta sekä täydellistymisestä. Kubismi on perustanut Uuden Maailman järjestyksen, tai oikeastaan se on luonut rytmin, volyymin, värin ja äänen kaaoksen maailmasta ja yhtenäistänyt sen.
***
Jos tarkastelee tarkoin kubistista struktuuria, päätelmät ovat lumoavia/hypnotisoivia: volyymi, reliefimäisyys, väri, kaikki nämä sensaatiot tuotuna yhteen saavat meissä aikaan vaikutuksen mukavuudesta tai vastenmielisyydestä/ ärsyttävyydestä.
Viimeisin saavutus on ääni, vaikka emme kykenekään sitä kuulemaan, se on siellä siitäkin huolimatta, ja vain sisäinen korva voi kuulla sen kauniin ja herkän oskillatorisen/värähtelevän ääniaallon.
Kuitenkin, tämä tulee jäämään viimeistellyksi vasta tulevaisuudessa, ja juuri siitä syystä, tämä voi olla ensimmäinen viittaus ääneen kuvissa.
***
Vaikuttaisi siltä, että kubismissa individuaalisuus/yksilöllisyys on saavuttanut kolmikasvoisen aspektin/ominaisuuden, se vaikuttaa täydellistymiseltä.
Vaikka kompuroimme väistämättömän edessä, kolmikasvoinen identiteettimme hajoaa erilliseen perfektionismin /virheettömyyden tavoitteluun, jossa kaiken perustana on pyrkimys saavuttaa absoluuttinen vapaus ja itsemääräämisoikeus.
***
Kun tarkastelemme volyymiä, väriä sekä ääntä, ne ovat vain välineitä/menetelmiä, siksi ne eivät koskaan voi olla (täysin) vapaita, koska ovat riippuvaisia tahdostani, ne löytyvät itsensä luovien käsien särkymättömyydestä/tuhoutumattomuudesta.
***
Monumentti syntyy, kun kolmeksi jakautuneet kasvot pakenevat pohjattomaan kuiluun/hornaan, jossa jokainen näistä kasvoista tarttuu omimpaansa - ja luo niistä merkkejä, jotka ovat syntyneet sen syvyyksissä.
Kun ”Suprematismissa” käytämme väriä dominoidaksemme/hallitaksemme kaksiulotteista tilaa, me eväämme sen määrältä ja ääneltä koska yksikkö tulee täten erotetuksi ajasta. Kun yksikkö on löydetty aikaan sidottuna, se muodostaa dualistisen/kaksiosaisen suhteen äänen kanssa/ääneen.
***
Maailman kasvot olivat hajallaan siitä lähtien/koska sen partikkelit/hiukkaset elivät erillään/individuaalisesti.
He löysivät tiensä aikaan, koskettivat toistensa vartaloita, loivat kuvan
ja sen liikkeen aikaansaamana kaikki alkoi pyöriä, täydellistäen kuvaa kokonaiseksi liikkeeksi/ajatus-suunnaksi. ( Pirstaleina olevan maailman täydellistyminen ).
***
Kubismia ei voida ajatella puhtaasti plastisten muotojen taiteeksi.
Yleisesti puhuen, maalaus ei ole sitä mitä siitä on tähän asti ajateltu. Maalaus on enemmän kuin yksinkertainen ilmaus luonnosta tai abstraktien muotojen sommitelma – värien sekä ornamenttien yhdistelmä.
***
Väri on muotojen luomisen väline, ei vain struktuuri tai rakenne, sommitelma sommitelman tähden ( sommitelman oma itsetarkoitus ), vaan jotakin muuta/erilaista - kieli joka on muodostettu erityisillä sanoilla.
Se on jotakin minkä avulla voimme puhua universumista, se on meidän sisäisen innostuksemme tila ( elotus/animaatio ), jotakin mitä emme voi ilomaista sanojen
( tai äänen ) avulla.
***
Kubismi on osoittanut meille selkeästi maailmantilan, esineet/objektit, se on osoittanut meille, että maailman kasvot, pitkän muotoutumisen vaiheen jälkeen, ovat nyt hajoamassa.
Hajoamisessa piilee sen integraali/keskeinen/yhtenäinen olemus: objektit, jotka on luotu mielikuvituksemme avulla, eivät enää ole, vaan jos me edelleen näemme ne, johtuu se siitä, että niistä langenneiden heijastusten säteet eivät ole vielä kadonneet omasta ajastaan, irti/ulos kehästään.
Värillä, maalauksellisuudella tai muotojen sommitelmilla ei ole osaa tässä, ne ovat ekspressiolle/ ilmaisulle alisteisia.
Monet kirjailijat, tiedemiehet sekä filosofit etsivät reittiä tai jälkiä, jotka johtaisivat uuteen ihmisyyteen/inhimillisyyteen = uuteen ihmiseen.
( Sellaista polkua ei löydy, kuva on meidän rotaation keskipisteessä, se täytyy vain hyväksyä).
He odottavat ja yrittävät arvailla missä asussa tämän uuden ihmisen tulisi ilmaantua.
Juutalaiset luonnostelivat itselleen kuvan Messiaasta, ja tässä tarkoituksessa he edelleen odottavat häntä saapuvaksi.
Kristus on ollut heidän keskuudessaan, ei ollut ketään suurempaa kuin Hän tuona aikana, ja Hänen jälkeensä vuosisadat ovat kuluneet; vaan Hän ei näyttänyt luonnoksissa esitetyltä, joten hänet ristiinnaulittiin.
Sukupolvet ovat vaihtuneet. Jokainen samankaltainen mies on tuonut uutta voimaa ihmisyyteen, jauhaen hienoksi/hävittäen sen.
Nerous on voima, joka hajottaa massat, uusien ideoiden voiman, instrumentin kaltaisena se hienontaa massan.
Kristuksesta tuli suuri Hänen kuolemansa jälkeen, ja jokaisen sukupolven jälkeen hänen persoonallisuutensa on voimistunut.
Tämä kasvu on tapahtunut vain kansan yhdessä osassa. Uusi kuva Hänessä ilmestyi vain yhdelle osalle väestöä.
***
Nykyhetkessä ihmiset etsivät kuvaa, joka voitaisiin paljastaa Maailmalle. Vaan missä ovat ne puolet/ominaisuudet, missä ovat ne muodot, joista voimme havaita yhdenmukaisuuden, milloin se tulee?
On tärkeää tietää, koska se on Maailman ideaali.
***
Päivä toisensa jälkeen muinainen/ammoinen ihminen meni ( kulki ) kohti pirstoutumistaan, ja meidän 1900-luku on yksi niistä menneiden aikojen suurenmoisista vuosisadoista: se muodostaa sulun, josta ihminen ei pääse läpi kuin pirstoutumalla.
Se on jo tapahtunut, ja nähdäkseen uuden kuvan, ihmisen tulee nähdä kaikki se, mikä luotiin hänen viimeisen päivänsä aikana.
Silmämme on arvoton, jos näkökykymme perustaa kaiken tuolle väittämälle ja hyväksyy näkemänsä tosiasiana – se olisi vale.
Vain kehittämällä ymmärrystämme/tietoisuuttamme voimme nähdä ihmisyyden itsessämme, vain silloin voivat hänen kasvonsa heijastua luonnossa/luontoon.
***
Jos me taiteessa otimme haltuumme/omistimme ihmisen muotokuvan, hänet kasvoineen, nenineen, suineen ja jalkoineen, Faaraon ajoista Renessanssin epookkeihin,
silloin meillä tulisi olla myös hänen mielikuvituksensa sellaisenaan, perustuen siihen, mitä hän on silmillään nähnyt.
( Piirrettäessä valokuvamainen muotokuva, on se sama kuin piirtäisin parin kalosseja tai hatun; se kertoisi saman kuin muotokuvakin ).
***
Tällä hetkellä sellaisia kasvoja ei ole, sillä ihminen on hajotettu, kykenemätön näkemään hänen kasvonsa. Näemme hänen kasvonsa vain moninaisten muotojen läpi, limittyneenä yhteen - keskittymään.
Voidaan jopa väittää, että Kubistinen taide antaa uuden muotokuvan, vaan voimakkain/kirkkain/eloisin/mielikuvituksellisin kuva on vain futurismissa, ja vain ajassa, koska meidän vuosisatamme on valtava kivenjärkäle joka on suunnattu kaikella voimallaan kohti avaruutta.
***
Tästä seuraa taiteen kaikkien perustusten romahtaminen, kun tietoisuutemme on siirretty täysin toisenlaiseen maastoon/kenttään/aukioon.
Värin tutkimuskenttä/alue täytyy tuhota.
( Joka tarkoittaa ) sen täytyy muuntaa itsensä valkoiseksi.
***
Mutta valkoinenkin säilyy valkoisena, ja voidakseen esittää muotoja itsessään, se pitää luoda niin, että muoto on legitiimi ( helposti luettava ), siitä saa selvää, merkki voidaan havaita itse itsessään.
Valkoisten ero tulee säilyä/pysyä, mutta täysin puhtaan valkoisessa skaalassa/mittakaava/asteikossa.
Valkoisen kehitys ei ole rajoitettu värin perustaan/perusolemukseen tai oskillaation tuloksiin värissä; se on jonkin paljon perustavamman/syvällisemmän asian ilmaisua, se ilmaisee/osoittaa minun muutos/muunnos-pyrkimykseni ajassa.
Minun mielikuvitukseni väristä lakkaa olemasta värillistä, se sulautuu/liittyy yhteen väriin
– valkoiseen.
***
Monille väri on edelleen menneen maailman asioita. He ovat rajoittuneita ihmisiä. Sama pätee heihin, jotka kiistelevät esineistä/objekteista.
Meidän tulee poiketa puhtaiden maailman lakien perustasta ja pyrkiä rakentamaan niistä muoto. Tässä hetkessä, mielestäni väri on astunut uuden tietoisuuden vaikutuspiiriin, näin on käynyt myös määrälle
( volyymille ) sekä äänelle.
***
Nyt olen tekemisissä puhtaimman tuotteen kanssa. Vääristymiä, konsepteja tai assosiaatioita, niitä ei ole. Väri on väri, ääni on ääni, määrä on määrä.
Vain silloin, kun olen saanut nämä asiat haltuuni, kykenen ilmaisemaan oman maailmani, ja siinä nousivat muut/toiset ihmiset ylösnousemukseen/pelastukseen.
( Minä tulen näyttämään uuden rakenteen, joka tulee sisältämään määrän, sellaisenaan, värin ja äänen niiden itsellisten luonteenomaisten aspektiensa/näkökulmiensa/kantojensa ominaisuuksissa ).
***
Minulla on käytössäni edellä mainittujen keinojen lisäksi perusta ja paikka jolle rakentaa: lepo/rauha ja aika; jos rakennan rauhassa/levossa, miljoonat värit ilmestyvät/tulevat esiin; jos rakennan ajassa, vain yksi ilmaantuu.
Ajassa, väri yhdistyy äänen kanssa, ja jos on mahdollista voimistaa ääniaaltoja esitetyssä niin kuin luonnossa, kuulisimme mitä ideaalisimman rakenteen, koska jokainen muoto itsessään on erilainen, ja löytää itsensä erilaisena, ja sen seurauksena muodostaa yhteyden ajan kanssa uudella tavalla, muodostaen ääniaallon; Suprematistisessa muodon konstruktiossa/rakenteessa, ajassa saavutetaan merkittävä jännite ääniaaltojen välille.
***
Konstruktio itsessään on äärettömän kompleksinen, sitä ei ole rakennettu vain sen ylöspäin kohoavan muodon tähden, vaan välittämään kaavio/diagrammi/käyrä joka on piirretty minun sisäisten oskillaatioiden muutosten pohjalta;
ja vaikka se kuuluukin minulle ja heille, jotka ovat kaltaisiani, = he voivat sanoa niin.
Jokainen sellainen rakenne osoittaa hetkeen mielikuvituksessani/kuvittelukyvyssäni, jossa se löytää itsensä.
Suomentajan huomautuksia:
Käänsin edelliseen Kuvas-lehteen ( 2008 ) Malevitsin manifestin vuodelta 1916. Se oli ensimmäinen yritykseni kääntää pitkä ( abstraktia ) taidetta käsittelevä essee englannin kielestä suomen kieleen. Ryhdyin työhön, koska olin silloin tehnyt huomion taidepuheen merkittävästä tasottomuudesta kouluyhteisössämme. Osaltaan tason heikkous johtui siitä, että yritimme käydä keskusteluja englannin kielellä ryhmässä, jossa vain n. 20 prosenttia kokoonpanosta pystyi edes välttävästi ilmaisemaan itseään englanniksi, tai oli halukas ottamaan osaa keskusteluun. Samalla minusta tuntui myös suomeksi käydyissä keskusteluissa usein siltä, että puhe vilisi muualta/muilta sämplättyjä kliseitä, sekä epämääräistä hölynpölyä, lainattuja muka-viisauksia. Tämä on toki sallittua, koska onhan taide taidetta, ja taidepuhe taidepuhetta.
Käännös-tehtäväni auttoi minua itseäni palauttamaan uskoni siihen, että ensinnäkin on olemassa tekstejä, joissa taiteesta puhutaan mielestäni kiinnostavasti, ja toiseksi, että englannin kielessä on tarvitsemiani sanoja. Minä en vain tuntenut niitä ennalta. Vaikka mielestäni englannin kielen taitoni ovat jopa tyydyttävät, erityisalan kielen hallinta on hyvin haastavaa, vaan toisaalta edellytys kehittävään oppimisympäristöön. Suomentaminen on erittäin hyödyllistä ja yleis-sivistävää puuhaa. Olen jopa saanut palautetta aiemmasta suomennos-tekstistä ja uskon, että työ kannatti ja muutama ihminen on jopa ajatuksella vaivautunut lukemaan ”käännökseni”. Vielä, jos joku on sitä mieltä, että vain se mikä on sanottu viimeisen viiden minuutin aikana, että vain juuri uunista ulos tullut voi kertoa evidentisti ajastamme ja taiteestamme – eikö olisi jo aika myöntää tosiasiat. Taide syntyy taiteesta – taidepuhe taidepuheesta, uudesta tai vanhasta. Seuraavaksi kaiketi minun on pakko tarttua mystisyyteen tehokeinona, eli tarkasteltava hyvin kriittisesti mystisen taidepuheen eri ominaisuuksia sekä vaikutuksia. Nyt keskityn nauttimaan sen aiheuttamasta hämmennyksestä. Lukuiloa toivoo Toni Hautamäki, Turussa 31.5.2009
Tämä teksti (suomennos esseestä: In Nature there Exists...) perustuu Xenia Hoffmannin venäjän kielestä englannin kieleen kääntämään ja Troels Anderssonin Borgens Forlag – kustantajalle vuonna 1978 toimittamaan essee-kokoelmaan The Artist, Infinity, Suprematism, unpublished writings 1913-33, Vol IV, jonka esseiden ajatukset on synnyttänyt K. S. Malevich, / Kasimir Malevits ( 1878-1935 ).
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Skanssi ja kuusitoistasorminen...
Skanssi ja kuusitoistasorminen...
Olin käynyt ennakkoäänillä, joten sunnuntai 7.6.2009 vaikutti sopivalta päivältä kohdata kaksi suurta mörköä Turussa. Skanssi ja Äiti-vainaan hauta ovat sopivasti samalla suunnalla. Jotkin asiat on kohdattava yksin, ennemmin tai myöhemmin ja ajan kanssa. Rakkaassa pääkaupungissamme
– Ts( Z)adissa asuessani vierailin ”Itiksessä” ja Sellossa. Jos on käynyt edellä mainituissa, tai Raision Myllyssä, tietää mitä on luvassa. Ero Hansakortteliin on se, että vanhojen talojen raiskaamisen sijaan nyt on rakennettu pellolle tai metsään. Kauppakeskukset haisevat aina samalle. Ne kai myös maistuvat ja kuulostavat samalle. "Arkkitehtuuri" näissä on myös yhdenmukaista, eli eksyminen ja harhautumisen mahdollisuus on maksimoitu. Näin saadaan viaton kuluttaja pysymään ostosmanalassa pidemmän aikaa, uskoisin. Monet nuoret tuntuvat rakastavan tällaisia avoimia ja ”värikkäitä”, valoisia ja toiminnallisia paikkoja. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tällä alueella saisi tehdä mitään yleisistä kaavoista poikkeavaa, esimerkiksi rullalautailla, eli ”skeittaa” tai ”skedetä”... tai jotain/whatever... Näkemäni nuorisojoukko muuten yritti tukkia ison pihalla olevan vesialtaan pumput...
Miksi vihaan tällaista rakentamista niin kovasti? Onko syynä kauppojen kasvottomuus? Näin Kamputseassa ( Phnom Penh/Russian Market )ja Senegalissa
( Dakar/ Santiaba ) todella mukavia kauppahalleja. Surkeuden keskellä, kuten isäni varmasti sanoisi, oli valopilkkuja. Sellaisia ei nykysuomen elinkeinoelämän piiristä montaa löydy. Kauppahallit ovat kai ainut poikkeus, suomessakin. Hajuttomuus, samankaltaisuus, lasi ja kylmyys, koneellinen ilmanvaihto, muzak ja väsyneet keinovalojen altistamat kasvot puistattavat. Piste. Pyöräilin Skanssiin reppu selässä, urheilulliset vetimet päällä, varmana siitä mitä aion tehdä kyseiselle paikalle. Tuhota se, hävittää koko paska, edes mielestäni hetkellisesti, mielikuvaharjoituksen avulla kai..? Ero minun ja Myyrmäen pommimiehen välillä on se, että turvaudun ”toistaiseksi” kynään ja paperiin, sekä internetiin. Viimeinen sammuttaa valot.
Laskin, että Skanssin parkkihalleissa palaa yhteensä viidessä kerroksessa 9 X 17 loisteputkea, kellarikerroksessa pelkästään 300 kpl. Nämä vain autoille. Yksi lamppu ottaa kaiketi n. 0,25 kWh päivässä verkosta..? Matematiikka ei ole vahva alani, joten tämä kannattaa tarkistaa jostain..! Näissä halleissa luonnonvalo riittäisi mainiosti valaisemaan tilan, varsinkin jos se olisi otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Valot ovat päällä koko ajan, vaikka hallissa ei mikään liiku, paitsi hullu pommimies reppu selässä, laskemassa lamppuja...
Kauppa ei tosin kävisi yhtä vilkkaana, mikäli keskuksessa ei olisi valot päällä. Mihin siis tarvitsemme lisäydinvoimaa. Pyörittämään sunnuntai – aukioloako? Matin, Jyrkin ja Alexin mielestä kyllä, ilmeisesti. Luokkayhteiskunnan rajat korostuvat samalla kun kallioleikkaus ja parkkihalliestetiikka kukoistaa yhä laajemmin ympäri Suomenmaata. Suomi -brändiä ei tarvita, koska saamme tilalle keski –Eurooppa -brändin. Kiitos. Se valo, joka lankeaa Skanssin Citymarketin isoista ”etelään antavista” ikkunoista ei riitä valaisemaan tätä meidän pohjoista kansaamme, siihen tarvitaan 700 loisteputkea ja lisää Ydinvoimaa! Ei puhuta tässä pakasteista, koska ahdistus on kaiketi jo lukijallakin riittoisa..? Tulee soittaja kuusitoistasorminen, häviää hälle Torvinen, laulaa Eppu Normaali/Martti Syrjä laulussaan jäähyväiset rock’n’rollille vuonna 1980 Akun tehdas - levyllä.
Suomi-ilmiö, voidaan taas kaivaa esiin. Soitetaan sitä uusiutuvalla sähköllä, joo -ko?
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
"Turun valtaaja"
tonihau@suomi24.fi
9.6.2009
Olin käynyt ennakkoäänillä, joten sunnuntai 7.6.2009 vaikutti sopivalta päivältä kohdata kaksi suurta mörköä Turussa. Skanssi ja Äiti-vainaan hauta ovat sopivasti samalla suunnalla. Jotkin asiat on kohdattava yksin, ennemmin tai myöhemmin ja ajan kanssa. Rakkaassa pääkaupungissamme
– Ts( Z)adissa asuessani vierailin ”Itiksessä” ja Sellossa. Jos on käynyt edellä mainituissa, tai Raision Myllyssä, tietää mitä on luvassa. Ero Hansakortteliin on se, että vanhojen talojen raiskaamisen sijaan nyt on rakennettu pellolle tai metsään. Kauppakeskukset haisevat aina samalle. Ne kai myös maistuvat ja kuulostavat samalle. "Arkkitehtuuri" näissä on myös yhdenmukaista, eli eksyminen ja harhautumisen mahdollisuus on maksimoitu. Näin saadaan viaton kuluttaja pysymään ostosmanalassa pidemmän aikaa, uskoisin. Monet nuoret tuntuvat rakastavan tällaisia avoimia ja ”värikkäitä”, valoisia ja toiminnallisia paikkoja. En kuitenkaan jaksa uskoa, että tällä alueella saisi tehdä mitään yleisistä kaavoista poikkeavaa, esimerkiksi rullalautailla, eli ”skeittaa” tai ”skedetä”... tai jotain/whatever... Näkemäni nuorisojoukko muuten yritti tukkia ison pihalla olevan vesialtaan pumput...
Miksi vihaan tällaista rakentamista niin kovasti? Onko syynä kauppojen kasvottomuus? Näin Kamputseassa ( Phnom Penh/Russian Market )ja Senegalissa
( Dakar/ Santiaba ) todella mukavia kauppahalleja. Surkeuden keskellä, kuten isäni varmasti sanoisi, oli valopilkkuja. Sellaisia ei nykysuomen elinkeinoelämän piiristä montaa löydy. Kauppahallit ovat kai ainut poikkeus, suomessakin. Hajuttomuus, samankaltaisuus, lasi ja kylmyys, koneellinen ilmanvaihto, muzak ja väsyneet keinovalojen altistamat kasvot puistattavat. Piste. Pyöräilin Skanssiin reppu selässä, urheilulliset vetimet päällä, varmana siitä mitä aion tehdä kyseiselle paikalle. Tuhota se, hävittää koko paska, edes mielestäni hetkellisesti, mielikuvaharjoituksen avulla kai..? Ero minun ja Myyrmäen pommimiehen välillä on se, että turvaudun ”toistaiseksi” kynään ja paperiin, sekä internetiin. Viimeinen sammuttaa valot.
Laskin, että Skanssin parkkihalleissa palaa yhteensä viidessä kerroksessa 9 X 17 loisteputkea, kellarikerroksessa pelkästään 300 kpl. Nämä vain autoille. Yksi lamppu ottaa kaiketi n. 0,25 kWh päivässä verkosta..? Matematiikka ei ole vahva alani, joten tämä kannattaa tarkistaa jostain..! Näissä halleissa luonnonvalo riittäisi mainiosti valaisemaan tilan, varsinkin jos se olisi otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Valot ovat päällä koko ajan, vaikka hallissa ei mikään liiku, paitsi hullu pommimies reppu selässä, laskemassa lamppuja...
Kauppa ei tosin kävisi yhtä vilkkaana, mikäli keskuksessa ei olisi valot päällä. Mihin siis tarvitsemme lisäydinvoimaa. Pyörittämään sunnuntai – aukioloako? Matin, Jyrkin ja Alexin mielestä kyllä, ilmeisesti. Luokkayhteiskunnan rajat korostuvat samalla kun kallioleikkaus ja parkkihalliestetiikka kukoistaa yhä laajemmin ympäri Suomenmaata. Suomi -brändiä ei tarvita, koska saamme tilalle keski –Eurooppa -brändin. Kiitos. Se valo, joka lankeaa Skanssin Citymarketin isoista ”etelään antavista” ikkunoista ei riitä valaisemaan tätä meidän pohjoista kansaamme, siihen tarvitaan 700 loisteputkea ja lisää Ydinvoimaa! Ei puhuta tässä pakasteista, koska ahdistus on kaiketi jo lukijallakin riittoisa..? Tulee soittaja kuusitoistasorminen, häviää hälle Torvinen, laulaa Eppu Normaali/Martti Syrjä laulussaan jäähyväiset rock’n’rollille vuonna 1980 Akun tehdas - levyllä.
Suomi-ilmiö, voidaan taas kaivaa esiin. Soitetaan sitä uusiutuvalla sähköllä, joo -ko?
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
"Turun valtaaja"
tonihau@suomi24.fi
9.6.2009
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Yritys kirjoittaa päihteistä ja vallasta...
Yritys kirjoittaa päihteistä ja vallasta...
Eikö olekin näin, että työnantajaansa turhautunut palkkatyöntekijä kokee suurta vapauden tuntoa ja jopa kapinan ja vallankumouksen tuntoa kun koittaa se armoitettu palkkapäivä ja perjantai, jolloin voi käydä ostamassa perjantaipullon Alkosta. Miten kaikki se työ ja nöyryytys, riisto tuntuvat vain pieneltä arvelta jossain näkymättömissä, kun pääsee lämmittämään sähkösaunaa rivitalossa, istumaan kolmen neliön kokoiselle takapihalle tupakka huulessa ja koskenkorva lasissa. Juuri näin meidät pidetään ikeessä. Juuri näin orjat pidetään tunteessaan siitä, että ”heillä” on vapaus. Tosiasiassa juuri viinalla kontrolloidaan koko orjakansaa, alaluokkaa, tai työväestöä, käyttäköön tässä kukin itselleen sopivinta termiä. Tällä tavalla tulee valutetuksi kapina alas viemäristä huomaamattomasti ja älykkäästikin. Tässä on kapitalistisen yhteiskunnan ydin. Eriävät mielipiteet ja työtä tekevän sorretun luokan ajattelu kukistetaan tasaisella vaan tappavalla annoksella viinaa. Tässä kaiketi myös syy, miksi kannabista ei voida laillistaa. Syy ei piile pelossa psykoositapauksista, vaan siinä, että ihmiset edelleen pystyvät ajattelemaan kriittisesti, vaikka ovatkin polttaneen jatsitupakkaa koko illan...?!
Mikä taas on positiivista, alkoholin seurauksena myös kriittisyys parittelukumppania kohtaan laskee. En kai muuten olisi koskaan itse päässyt parittelemaan, ellei ”uhrini” olisi ollut päihtynyt ensimmäisen tapaamisen aikaan. Tästä seuraa kuitenkin myös toinen ajatus, nimittäin minä itse olen myös vähemmän kriittinen päihtyneenä ja lisäksi hajuaistini on täysin poissa pelistä naarasta valittaessa, kun ollaan ravintolassa ja ympäri päissään, aiemmin vielä tupakan savun ympäröimänä. Lopputulema on se, että kaikki ne luontaiset avut, joilla meidät on valjastettu, ovat poissa pelistä suurimmassa osassa nykyisiä parinmuodostustilanteita erilaisten kemiallisten aineiden johdosta. Mikäli uskoo, että luojalla tai muulla suuremmalla voimalla on jokin merkitys sille, mitä elämän aikana tapahtuu, tai että parinvalinta perustuisi esimerkiksi evolutiivisille voimille, on tämä nykyinen kemikaalien täyteinen elämäntapamme uskoakseni aiheuttanut tuollaisten asianhaarojen mitätöitymisen.
Nyt kun olen antanut asialle aikaa ja tilaa, olen päätynyt lopputulokseen, jossa alkoholin vaikutukset ovat välttämättömiä! Kansa pitääkin kahlita, kahvilla, teellä, lihansyönnillä ja/tai viinalla... millä hyvänsä, jotta kaikenmaailman jästipäät pidetään kurissa ja aisoissa. Ehdin hetken toivoa, että yhteiskunnassamme oltaisiin selvin päin, vaan tarkemmin ajateltuna, asiat taitavatkin olla näin aika hyvin..? Kai aiemminkin, bakkanaaleissa ja muissa, ihmiset hirvijahdin jälkeen joivat jotain esi -kiljua ja sitten raahasivat sen naaraan luolaansa? Asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, osapuolten voimasuhteet ehkä vain vaihtuneet? Nyt meitä on vain paljon, paljon enemmän. Kilpailu kiihtyy, kunnes seinä tulee vastaan...
Toni Hautamäki
Turussa 24.5.2009
Kuvataiteen maisteri
Elonkerä ry:n hallitus
tonihau@suomi24.fi
Eikö olekin näin, että työnantajaansa turhautunut palkkatyöntekijä kokee suurta vapauden tuntoa ja jopa kapinan ja vallankumouksen tuntoa kun koittaa se armoitettu palkkapäivä ja perjantai, jolloin voi käydä ostamassa perjantaipullon Alkosta. Miten kaikki se työ ja nöyryytys, riisto tuntuvat vain pieneltä arvelta jossain näkymättömissä, kun pääsee lämmittämään sähkösaunaa rivitalossa, istumaan kolmen neliön kokoiselle takapihalle tupakka huulessa ja koskenkorva lasissa. Juuri näin meidät pidetään ikeessä. Juuri näin orjat pidetään tunteessaan siitä, että ”heillä” on vapaus. Tosiasiassa juuri viinalla kontrolloidaan koko orjakansaa, alaluokkaa, tai työväestöä, käyttäköön tässä kukin itselleen sopivinta termiä. Tällä tavalla tulee valutetuksi kapina alas viemäristä huomaamattomasti ja älykkäästikin. Tässä on kapitalistisen yhteiskunnan ydin. Eriävät mielipiteet ja työtä tekevän sorretun luokan ajattelu kukistetaan tasaisella vaan tappavalla annoksella viinaa. Tässä kaiketi myös syy, miksi kannabista ei voida laillistaa. Syy ei piile pelossa psykoositapauksista, vaan siinä, että ihmiset edelleen pystyvät ajattelemaan kriittisesti, vaikka ovatkin polttaneen jatsitupakkaa koko illan...?!
Mikä taas on positiivista, alkoholin seurauksena myös kriittisyys parittelukumppania kohtaan laskee. En kai muuten olisi koskaan itse päässyt parittelemaan, ellei ”uhrini” olisi ollut päihtynyt ensimmäisen tapaamisen aikaan. Tästä seuraa kuitenkin myös toinen ajatus, nimittäin minä itse olen myös vähemmän kriittinen päihtyneenä ja lisäksi hajuaistini on täysin poissa pelistä naarasta valittaessa, kun ollaan ravintolassa ja ympäri päissään, aiemmin vielä tupakan savun ympäröimänä. Lopputulema on se, että kaikki ne luontaiset avut, joilla meidät on valjastettu, ovat poissa pelistä suurimmassa osassa nykyisiä parinmuodostustilanteita erilaisten kemiallisten aineiden johdosta. Mikäli uskoo, että luojalla tai muulla suuremmalla voimalla on jokin merkitys sille, mitä elämän aikana tapahtuu, tai että parinvalinta perustuisi esimerkiksi evolutiivisille voimille, on tämä nykyinen kemikaalien täyteinen elämäntapamme uskoakseni aiheuttanut tuollaisten asianhaarojen mitätöitymisen.
Nyt kun olen antanut asialle aikaa ja tilaa, olen päätynyt lopputulokseen, jossa alkoholin vaikutukset ovat välttämättömiä! Kansa pitääkin kahlita, kahvilla, teellä, lihansyönnillä ja/tai viinalla... millä hyvänsä, jotta kaikenmaailman jästipäät pidetään kurissa ja aisoissa. Ehdin hetken toivoa, että yhteiskunnassamme oltaisiin selvin päin, vaan tarkemmin ajateltuna, asiat taitavatkin olla näin aika hyvin..? Kai aiemminkin, bakkanaaleissa ja muissa, ihmiset hirvijahdin jälkeen joivat jotain esi -kiljua ja sitten raahasivat sen naaraan luolaansa? Asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, osapuolten voimasuhteet ehkä vain vaihtuneet? Nyt meitä on vain paljon, paljon enemmän. Kilpailu kiihtyy, kunnes seinä tulee vastaan...
Toni Hautamäki
Turussa 24.5.2009
Kuvataiteen maisteri
Elonkerä ry:n hallitus
tonihau@suomi24.fi
torstai 14. toukokuuta 2009
Autoilun autuudesta...
Autoilun autuudesta
Tämänhetkinen hallituksemme on koko maamme historian turmiollisin. Tämä kävi minulle ilmi, kun kuuntelin Markus Heikkisen isännöimää keskusteluohjelmaa ( Radio YLE 1 ) elintarvikekaupan nykytilasta. Huonompia, vielä enemmän ahneudelle perustavia liiketalouden suunnanohjaavia pitkän tähtäimen rakennepäätöksiä ei ole, jollei metsätaloutemme karmaisevaa historiaa ja nykytilaa lasketa lukuun, koskaan aiemmin tehty.
Oma poliittinen aktivoitumiseni alkoi edellisen laman aikana. Olin teini-ikäinen ja aloin soittaa punk-musiikkia. Silloin lauloimme eläinrääkkäyksestä. Se aihe ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan, päinvastoin. Asiat olivat, ja ovat edelleen todella pahasti pielessä. Nyt soitan folkkia, eli kansanmusiikkia, ja laulan kateudesta. Kehitys kai kehittyy. Pakko on myös jonnekin purkaa ihmetystä, joka kasvaa pään sisällä vuodesta toiseen. Politiikka on täysin käsittämätöntä. Sen toimijat perustavat toimintansa uudelleen valituksi tulemiselle.
Lähestyn pää-aihettani kiertoteitse, olenhan Turussa syntynyt. Haluaisin tässä muuten käyttää ilmaisua kiertopoluitse, vaan se ei taida olla suomea?
Koko maamme on nyt siis rakennettu autoilun varaan. Ihmiset hoitavat mielenterveyttään autoilemalla. He/Me, matkustavat luontoon, ensin istumalla autossa satoja kilometrejä. Päälle päätteeksi heidät istutetaan moottorikelkkaan tai mönkijän kyytiin. Turussa Skanssi edustaa tämänhetkistä suurinta hulluutta kyläyhteisössämme. Yritin Vappuna löytää Alkoa Itäisen kaupungin puolelta. Kaksi myymälää oli lakkautettu, siirretty automatkan päähän Skanssiin. Ilmeisesti ajatellaan yleisesti ( Turun Kokoomus/Keskusta ajattelee ), että autoilijat soveltuvat paremmin kuluttamaan alkoholia kuin esim. jalkaisin tai pyörällä liikkuvat...!?
Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas kertoi juuri radiossa ( YLE 1 ), että Metsähallitus on hyvässä iskussa. Samalla hän myös myönsi, että luonnonsuojelussa päädytään usein kompromissiin. Olisiko hyvä, jos esimerkiksi suomalaisessa sananvapaudessa, tai vaikka ihmisoikeuksissa neuvoteltaisiin myös aina kompromissi päämääränä? Jokainen kyllä ruokkii kotieläimensä, koska sen hyvinvointi on jatkuvan tarkastelun kohteena, vaan luonnon hyvinvoinnin seuranta on jo ajat sitten päätynyt kompromissien oikkujen armoille.
Me menemme mökille, istumalla ensin autossa ( satoja ) kilometrejä. Me metsästämme ravintomme autoillen, usein keskellä yötä. Koko maailma on siis toisin sanoen kääntynyt ympäri, heittänyt häränpyllyä, tullut hulluksi, menettänyt otteensa ja ect...
Kaikki tämä on niiden muutamien leveisiin mustasankaisiin silmälaseihin varustautuneiden pukumiesten, isoilla mustilla autoilla kameroiden taakse kätkeytyvien oikeistopoliitikkojen tahto. Ideapark on paikka, jonne matkustetaan keskimäärin 15 kilometriä, koska aiemmin palvellut lähikauppa on siirtynyt ( mennyt konkurssiin ) jonkun pellon laidalle – riittävän kauas, jotta perheenäiti ei jaksaisi kantaa 10 litraa ( Tanskalaista ) maitoa kotiinsa, edes polkupyörän tarakalla. Näin saadaan bensa ( auto ) myydyksi, talouden rattaat pyörimään. ABC-ketju on Ideaparkin lähtölaukaisu. Se kaataa hitaasti, vaan varmasti kaikki pienet yritykset vähintään 2 kilometrin säteeltä.
On totta, että autoilu auttaa. Ex-puolisoni sanoi aina minulle, kun häntä ahdisti, varsinkin krapulassa, ”Lähdetään autoilemaan, matkustetaan metsään, poimimaan sieniä”. Tässä on koko jutun opetus ja itu. Mitään ei oikeastaan ole enää tehtävissä. Infrastruktuuri tälle tuhoavalle toiminnalle on jo luotu, eli sitä ei voi purkaa...!? Nyt kun ilmaisen mielipiteeni ja hartaan toiveeni siitä, että kaikki nämä ostoskeskukset ja maantiet tulisi purkaa ja hävittää, räjäyttää taivaan tuuliin, en saa kannatusta kuin joltain ääripäiltä, hulluilta toisin sanoen. Sehän olisi terrorismia.
Silti ja tuuri tämän takia monet tiedostavat ja oman tiensä valinneet ihailevat edelleen liikuttuneesti - kyynelehtien sitä näkyä ja näytelmää, jonka aiheutti kaksoistornien tuhoutuminen. Se oli tämän vuosituhannen mahtavin taideteko ja performanssi, rinnastettavissa Mona Lisaan, tai ainakin Guernicaan... Jossain, VHS -kasetilla minullakin on vielä tallessa uutispätkiä eventistä...
Ennen rappiotaiteilijat ( siis ne todelliset Nerot, kuten Paul Klee, Jean Dubuffet ect...) leimattiin mielipuoliksi ja alkoholisteiksi. Nykyään heidät leimattaisiin kai terroristeiksi? Itse kuitenkin käyttäisin mieluummin sanaparia vapaustaistelija! Olisin mieluusti käyttänyt syntymäpäiväni aamun johonkin muuhun kuin työntekoon, vaan inspiraatio ei odota. Taistelu on aloitettava sydämen ääntä kuunnellen, ei markkinoiden liikkeitä tunnustellen.
5.5.2009 Turussa
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Elonkehä ry:n hallituksen jäsen
tonihau@suomi24.fi
Tämänhetkinen hallituksemme on koko maamme historian turmiollisin. Tämä kävi minulle ilmi, kun kuuntelin Markus Heikkisen isännöimää keskusteluohjelmaa ( Radio YLE 1 ) elintarvikekaupan nykytilasta. Huonompia, vielä enemmän ahneudelle perustavia liiketalouden suunnanohjaavia pitkän tähtäimen rakennepäätöksiä ei ole, jollei metsätaloutemme karmaisevaa historiaa ja nykytilaa lasketa lukuun, koskaan aiemmin tehty.
Oma poliittinen aktivoitumiseni alkoi edellisen laman aikana. Olin teini-ikäinen ja aloin soittaa punk-musiikkia. Silloin lauloimme eläinrääkkäyksestä. Se aihe ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan, päinvastoin. Asiat olivat, ja ovat edelleen todella pahasti pielessä. Nyt soitan folkkia, eli kansanmusiikkia, ja laulan kateudesta. Kehitys kai kehittyy. Pakko on myös jonnekin purkaa ihmetystä, joka kasvaa pään sisällä vuodesta toiseen. Politiikka on täysin käsittämätöntä. Sen toimijat perustavat toimintansa uudelleen valituksi tulemiselle.
Lähestyn pää-aihettani kiertoteitse, olenhan Turussa syntynyt. Haluaisin tässä muuten käyttää ilmaisua kiertopoluitse, vaan se ei taida olla suomea?
Koko maamme on nyt siis rakennettu autoilun varaan. Ihmiset hoitavat mielenterveyttään autoilemalla. He/Me, matkustavat luontoon, ensin istumalla autossa satoja kilometrejä. Päälle päätteeksi heidät istutetaan moottorikelkkaan tai mönkijän kyytiin. Turussa Skanssi edustaa tämänhetkistä suurinta hulluutta kyläyhteisössämme. Yritin Vappuna löytää Alkoa Itäisen kaupungin puolelta. Kaksi myymälää oli lakkautettu, siirretty automatkan päähän Skanssiin. Ilmeisesti ajatellaan yleisesti ( Turun Kokoomus/Keskusta ajattelee ), että autoilijat soveltuvat paremmin kuluttamaan alkoholia kuin esim. jalkaisin tai pyörällä liikkuvat...!?
Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas kertoi juuri radiossa ( YLE 1 ), että Metsähallitus on hyvässä iskussa. Samalla hän myös myönsi, että luonnonsuojelussa päädytään usein kompromissiin. Olisiko hyvä, jos esimerkiksi suomalaisessa sananvapaudessa, tai vaikka ihmisoikeuksissa neuvoteltaisiin myös aina kompromissi päämääränä? Jokainen kyllä ruokkii kotieläimensä, koska sen hyvinvointi on jatkuvan tarkastelun kohteena, vaan luonnon hyvinvoinnin seuranta on jo ajat sitten päätynyt kompromissien oikkujen armoille.
Me menemme mökille, istumalla ensin autossa ( satoja ) kilometrejä. Me metsästämme ravintomme autoillen, usein keskellä yötä. Koko maailma on siis toisin sanoen kääntynyt ympäri, heittänyt häränpyllyä, tullut hulluksi, menettänyt otteensa ja ect...
Kaikki tämä on niiden muutamien leveisiin mustasankaisiin silmälaseihin varustautuneiden pukumiesten, isoilla mustilla autoilla kameroiden taakse kätkeytyvien oikeistopoliitikkojen tahto. Ideapark on paikka, jonne matkustetaan keskimäärin 15 kilometriä, koska aiemmin palvellut lähikauppa on siirtynyt ( mennyt konkurssiin ) jonkun pellon laidalle – riittävän kauas, jotta perheenäiti ei jaksaisi kantaa 10 litraa ( Tanskalaista ) maitoa kotiinsa, edes polkupyörän tarakalla. Näin saadaan bensa ( auto ) myydyksi, talouden rattaat pyörimään. ABC-ketju on Ideaparkin lähtölaukaisu. Se kaataa hitaasti, vaan varmasti kaikki pienet yritykset vähintään 2 kilometrin säteeltä.
On totta, että autoilu auttaa. Ex-puolisoni sanoi aina minulle, kun häntä ahdisti, varsinkin krapulassa, ”Lähdetään autoilemaan, matkustetaan metsään, poimimaan sieniä”. Tässä on koko jutun opetus ja itu. Mitään ei oikeastaan ole enää tehtävissä. Infrastruktuuri tälle tuhoavalle toiminnalle on jo luotu, eli sitä ei voi purkaa...!? Nyt kun ilmaisen mielipiteeni ja hartaan toiveeni siitä, että kaikki nämä ostoskeskukset ja maantiet tulisi purkaa ja hävittää, räjäyttää taivaan tuuliin, en saa kannatusta kuin joltain ääripäiltä, hulluilta toisin sanoen. Sehän olisi terrorismia.
Silti ja tuuri tämän takia monet tiedostavat ja oman tiensä valinneet ihailevat edelleen liikuttuneesti - kyynelehtien sitä näkyä ja näytelmää, jonka aiheutti kaksoistornien tuhoutuminen. Se oli tämän vuosituhannen mahtavin taideteko ja performanssi, rinnastettavissa Mona Lisaan, tai ainakin Guernicaan... Jossain, VHS -kasetilla minullakin on vielä tallessa uutispätkiä eventistä...
Ennen rappiotaiteilijat ( siis ne todelliset Nerot, kuten Paul Klee, Jean Dubuffet ect...) leimattiin mielipuoliksi ja alkoholisteiksi. Nykyään heidät leimattaisiin kai terroristeiksi? Itse kuitenkin käyttäisin mieluummin sanaparia vapaustaistelija! Olisin mieluusti käyttänyt syntymäpäiväni aamun johonkin muuhun kuin työntekoon, vaan inspiraatio ei odota. Taistelu on aloitettava sydämen ääntä kuunnellen, ei markkinoiden liikkeitä tunnustellen.
5.5.2009 Turussa
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Elonkehä ry:n hallituksen jäsen
tonihau@suomi24.fi
tiistai 12. toukokuuta 2009
Paskasta kultaa
Vietin tämän vuoden ( 2009 ) alkupuoliskon Mäntyharjulla taiteilijaresidenssissä, Taidekeskus Salmelassa. Luontoihmisenä harhailin lähiympäristössä ja tein erinäisiä havaintoja. Huomasin, että alueella on aivan tolkuttoman paljon kesämökkejä, myös monia, jotka muistuttavat enemmän ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettuja rakennuksia. Ensin koin kateutta –jota toki koen edelleen. Sitten, aloin pohtia, miksi nämä ihmiset, mökkien haltijat, eläkkeellä monet, eivät asu täällä ympärivuotisesti, paikallisia palveluja ja toisiaan tukien, ulkona liikkuen ja palvelukotien, koko yhteiskunnan lääkelaskuja vähentäen, pilkkien ja kotiruokaa yhdessä tuottaen ja nauttien?
Nyt vähän myöhemmin kuulin radiosta taas innovaatiokeskustelua...
Mieleeni tulvi kuvia Kiinalaisesta biokaasulaitoksesta, sen johtajasta, jonka tärkein toimitus oli heti aamulla käydä tuottamassa lisää materiaan kyteviin kattiloihin.
Tämä samainen johtaja ajeli lyhyessä dokumentissa Mercedes Benzillä, joka toimi myös ihmisten ulosteista saadulla biokaasulla. Yksi plus yksi on usein kaksi, joskus kolme. Nämä mökeillään kakkivat vanhukset voisivat toimia lehmien kaltaisesti biomaterian tuottajina mökeillään ympärivuotisesti. Kuitupitoista ruokaa nauttien he muistuttaisivat/olisivat tehotuotanto-karjaa. Kakka kiidätettäisiin järjen rajoissa olevan etäisyyden päässä sijaitsevaan voimalalaitokseen. Maitoautojen rinnalla kulkisi kakka-auto, jonka symboli olisi tietysti ruskea läjä. Tällainen innovaatio tuottaisi näille ympäri vuoden ”kultaisia vuosia” eläville sähköä riittävästi kahvin keittoon, kunhan heillä olisi myös tarvittavat muut kestävän kulutuksen energiantaltiointilaitteet, siis tuuli ja aurinkovoima ja niitä varaavat tehokkaat ja huipputeknologiaa edustavat akut talviasunnoissaan käytössä. Tätä mallia voisi toki soveltaa loaajemminkin yhteiskunnassa. Helsingistä, kuin myös Tampereelta ja Turustakin, paskaa irtoaisi monin verroin enemmän. Roskaruuasta johtuen se olisi toki huonolaatuisempaa, mutta kuitenkin...
Tepastelin muutamien tällaisten ”mökkien” pihoilla tammi-helmikuussa. Rauha oli lähes rikkumaton. Moottorisaha lauloi/laulaa tietysti lähimetsissä, vaan törmäsin minä johonkin isoon petolintuunkin samaisella retkellä. Ei kai ollut varautunut ihmiseen tuona aikana vuodesta? Jos alueella asuisi luonnonrauhaa etsiviä, eiköhän hakkuillekin alkaisi taas löytyä vastustajia. Varma keino saada ihminen arvostamaan luontoa, on viemällä hänet sinne. Luonto pitää olla vieressä, kuin kotieläin, jatkuvasti läsnä, muistuttamassa muusta kuin ihmisen elonpiiristä, jotta se tulisi huomioiduksi. Valitettavasti ikimetsä ei läähätä television edessä.
Luonnonrauhassa on eräs puoli, jota hallitsevat tahot ei voi sietää. Ihminen tulee näin, luonnossa kuljeksiessa hankkineeksi itselleen aikaa ajatella, ja tämä taas koetaan suurena vaarana yhteiskunnalle.
Ihminen usein sairastuu mieleltään, kun hän viettää tarpeeksi pitkiä aikoja eristyksessä, ja alkaa tuottaa kummallisia huomautuksia yhteiskuntajärjestyksestä. Näin kai yleisesti ajatellaan. Ehkä on kuitenkin parempi, että vanhukset pysyvät hoitolaitoksissa ja saavat edelleen yli kymmenkertaisia määriä systeemiinsä hyödyttömiä, ja haitallisia lääkeaineita, joiden vaikutuksesta heidän elämänsä muotoutuu tasapäiseksi, hallituksen haluamaksi, helposti kontrolloitavaksi lammaslaumaksi. Kultaiset vuodet ovat vaellus lääkehuuruissa kohti pääsiäisteurastusta...
Kyllä minä suosisin heidän, eläkeläisten, saattohoidossa olevien mieluummin lukevan vaikka ne lukemattomat kirjat talviasunnoillaan, vaikka sitten takkatulen loimutessa ja villasukkien lämmittäessä, sukulaisten sekä ystävien seurasta ja ulkoilmasta silloin tällöin nauttien?
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Turussa 13.5.2009
tonihau@suomi24.fi
Vietin tämän vuoden ( 2009 ) alkupuoliskon Mäntyharjulla taiteilijaresidenssissä, Taidekeskus Salmelassa. Luontoihmisenä harhailin lähiympäristössä ja tein erinäisiä havaintoja. Huomasin, että alueella on aivan tolkuttoman paljon kesämökkejä, myös monia, jotka muistuttavat enemmän ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettuja rakennuksia. Ensin koin kateutta –jota toki koen edelleen. Sitten, aloin pohtia, miksi nämä ihmiset, mökkien haltijat, eläkkeellä monet, eivät asu täällä ympärivuotisesti, paikallisia palveluja ja toisiaan tukien, ulkona liikkuen ja palvelukotien, koko yhteiskunnan lääkelaskuja vähentäen, pilkkien ja kotiruokaa yhdessä tuottaen ja nauttien?
Nyt vähän myöhemmin kuulin radiosta taas innovaatiokeskustelua...
Mieleeni tulvi kuvia Kiinalaisesta biokaasulaitoksesta, sen johtajasta, jonka tärkein toimitus oli heti aamulla käydä tuottamassa lisää materiaan kyteviin kattiloihin.
Tämä samainen johtaja ajeli lyhyessä dokumentissa Mercedes Benzillä, joka toimi myös ihmisten ulosteista saadulla biokaasulla. Yksi plus yksi on usein kaksi, joskus kolme. Nämä mökeillään kakkivat vanhukset voisivat toimia lehmien kaltaisesti biomaterian tuottajina mökeillään ympärivuotisesti. Kuitupitoista ruokaa nauttien he muistuttaisivat/olisivat tehotuotanto-karjaa. Kakka kiidätettäisiin järjen rajoissa olevan etäisyyden päässä sijaitsevaan voimalalaitokseen. Maitoautojen rinnalla kulkisi kakka-auto, jonka symboli olisi tietysti ruskea läjä. Tällainen innovaatio tuottaisi näille ympäri vuoden ”kultaisia vuosia” eläville sähköä riittävästi kahvin keittoon, kunhan heillä olisi myös tarvittavat muut kestävän kulutuksen energiantaltiointilaitteet, siis tuuli ja aurinkovoima ja niitä varaavat tehokkaat ja huipputeknologiaa edustavat akut talviasunnoissaan käytössä. Tätä mallia voisi toki soveltaa loaajemminkin yhteiskunnassa. Helsingistä, kuin myös Tampereelta ja Turustakin, paskaa irtoaisi monin verroin enemmän. Roskaruuasta johtuen se olisi toki huonolaatuisempaa, mutta kuitenkin...
Tepastelin muutamien tällaisten ”mökkien” pihoilla tammi-helmikuussa. Rauha oli lähes rikkumaton. Moottorisaha lauloi/laulaa tietysti lähimetsissä, vaan törmäsin minä johonkin isoon petolintuunkin samaisella retkellä. Ei kai ollut varautunut ihmiseen tuona aikana vuodesta? Jos alueella asuisi luonnonrauhaa etsiviä, eiköhän hakkuillekin alkaisi taas löytyä vastustajia. Varma keino saada ihminen arvostamaan luontoa, on viemällä hänet sinne. Luonto pitää olla vieressä, kuin kotieläin, jatkuvasti läsnä, muistuttamassa muusta kuin ihmisen elonpiiristä, jotta se tulisi huomioiduksi. Valitettavasti ikimetsä ei läähätä television edessä.
Luonnonrauhassa on eräs puoli, jota hallitsevat tahot ei voi sietää. Ihminen tulee näin, luonnossa kuljeksiessa hankkineeksi itselleen aikaa ajatella, ja tämä taas koetaan suurena vaarana yhteiskunnalle.
Ihminen usein sairastuu mieleltään, kun hän viettää tarpeeksi pitkiä aikoja eristyksessä, ja alkaa tuottaa kummallisia huomautuksia yhteiskuntajärjestyksestä. Näin kai yleisesti ajatellaan. Ehkä on kuitenkin parempi, että vanhukset pysyvät hoitolaitoksissa ja saavat edelleen yli kymmenkertaisia määriä systeemiinsä hyödyttömiä, ja haitallisia lääkeaineita, joiden vaikutuksesta heidän elämänsä muotoutuu tasapäiseksi, hallituksen haluamaksi, helposti kontrolloitavaksi lammaslaumaksi. Kultaiset vuodet ovat vaellus lääkehuuruissa kohti pääsiäisteurastusta...
Kyllä minä suosisin heidän, eläkeläisten, saattohoidossa olevien mieluummin lukevan vaikka ne lukemattomat kirjat talviasunnoillaan, vaikka sitten takkatulen loimutessa ja villasukkien lämmittäessä, sukulaisten sekä ystävien seurasta ja ulkoilmasta silloin tällöin nauttien?
Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Turussa 13.5.2009
tonihau@suomi24.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
