torstai 17. syyskuuta 2009

Henkisestä laiskuudesta...

Henkisestä laiskuudesta...


...sekä henkisestä köyhyydestä, kaikesta sellaisesta löysyydestä, joka estää ihmisen henkisen kehittymisen, on minun tarkoitus kirjoittaa tässä esseessä. Toisaalta, voisin vedota henkisen ilmapiirin velttouteen, ja jättää kirjoittamatta, koska elän ja vaikutan Suomessa -ja maapallolla..? Arne Naess, Norjalainen vuorikiipeilijä, filosofi ja syväekologisen liikkeen perustaja, on ollut tutkimuksieni kohteena viime kuukausina. Olen pyrkinyt ymmärtämään hänen ekologisen ajattelunsa pääkohtia ja toteuttaa hänen ohjeitaan käytännön elämässä sekä sosiaalisissa tilanteissa - ottaen osaa keskusteluihin syväekologista argumentaatiota käyttäen, raivostuttaen ystäväpiiriäni. Naessia lukiessa olen tullut johtopäätökseen, että suurin osa ihmiskunnan ongelmista johtuu juuri henkisestä velttoudesta, ajattelemattomuudesta – ja itsekkyydestä. Ongelmamme johtuvat myös pinnallisuuteen taipuvaisesta ajattelutavasta, jonka johdosta emme ota muita olioita huomioon toteuttaessamme omia päämääriämme. Naess puhuu kirjassaan Ecology, Community & Lifestyle paljon samastumisesta ja sen puutteesta nykymaailmassa.

***

Uskon ja toivon että 12. päivä tammikuuta 96 vuotiaana kuolleen Arne Naessin mailleen meno saa aikaan laajempaa kiinnostusta hänen elämäntyötään kohtaan myös meillä Suomessa, ja osaltani pyrin itse juuri siihen tässä kirjoituksessa. Olen vaikuttunut siitä asenteesta mikä tuntuu olevan ylipäätään koko ympäristöliikkeelle tunnusomaista, eli valmiiden ajatusmallien kritisoiminen ja uusien asenteiden sekä ideoiden etsiminen ja osoittaminen. Edward Abbeyn kirja Kesä autiomaassa puhuu myös omien aivojen käyttämisen puolesta. Suosittelen myös hänen tekstien lukemista. Suomalainen koululaitos taas tuntuu olevan pullollaan ihmisiä jotka eivät kykene kritisoimaan omaa toimintaympäristöään saati omaa toimintaansa. Tämä johtaa lukkiutuneeseen ilmapiiriin, jossa taloudelliset arvot ajavat henkisen kasvun yli. On ymmärrettävää että poliittiset voimat pyrkivät juuri tällaisen tilanteen ylläpitämiseen. Raha sekä valta (esiintyvät ”luonnossa” symbioosissa) ja niiden haaliminen kaikin mahdollisin keinoin on määräävä piirre kaikessa taloudellisesti edistyksellisessä toiminnassa. Yliopistolaki on kai eräs konkreettisimmista esimerkeistä tällaisista pyrkimyksistä..? Erinäiset voimala- sekä patohankkeet kertovat myös tästä. Asekauppa ja puuteollisuus osoittavat myös valitettavasti miten suomalaista työtä ravitaan epärehellisin keinoin. Nimb -ilmiö (not in My Backyard) pätee oikeistopolitiikan sekä Suomen hallituksen toimintatapojen kuvaamiseen oivallisesti...

***

Syväekologinen asenne (Ekosofia T), se jolla Arne Naess minun käsittääkseni on perustellut omaa maailman pelastamiseen tähtäävää toimintaansa, taas tarjoaa aivan toisenlaisen vision uudesta ”paremmasta” maailmasta. Naessia lukiessa syntyy kuva maailmasta jossa ahneus yhdistyy typeryyteen, täyteen ymmärtämättömyyteen omasta itsestä sekä ympäröivästä elinpiiristä. Hyvä lähtökohta on hänen ohjenuoransa ”Älä puutu luonnon mekanismeihin, jollet tiedä miten puuttumisesi vaikuttaa luonnon mekanismeihin”. Yksinkertainen ohje, jota kuitenkaan vain harva ihminen pystyy noudattamaan. Luonto, maapallo, elonkehä on valmis systeemi, jossa kaikki elämälle tarvittava on valmiina. Ihmisen ei tarvitse huolehtia kuin omista jokapäiväisistä - välttämättömistä tarpeistaan. Tiedän itse, kun olen pyrkinyt näin elämään, että se on haastavaa, tai jopa mahdotonta. Juuri pyrkimys tehdä asioita koko ajan paremmin, nykyään siis energiatehokkaammin sekä ekologisemmin, sekä toivottavasti myös ekosofisemmin, on mielekäs tapa elää ja olla yli kansoittuvan planeettamme asukas, sillä jokapäiväisen toiminnan perustelu päivän jokaisena hetkenä on henkisesti rikastuttavaa. Uutta tietoisuutta omasta itsestä sekä muista muodostuu ja samastumista tapahtuu sekä syntyy. Ymmärrän olevani yhtä kaiken ympärillä olevan kanssa kun poimin puolukoita...ja hämähäkkejä. Samalla kun se ahdistaa, se myös auttaa minua tuntemaan iloa siitä kun joku muu tuntee iloa -aidon pidäkkeettömän, ei-vahingonilosta, vaan terveestä riemusta kumpuavan naurun kuuleminen ilahduttaa myös kuulijaa, vaikka kuulija ei olisikaan tietoinen naurun syystä... Tämä kuulostaa naivilta ajattelulta, vaan käytännössä edellä osoitetulla asenteella on uskoakseni elämää rikastuttava vaikutus. Jos tapan hirvikärpäsen joka ryömii parrassani, teen sen tiedostaen samalla, että oma elämäni ei ole sen arvokkaampi kuin tappamani hirvikärpäsen.


Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
Luonto –ja Ympäristöalan opiskelija
17.9.2009 Parainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti