Näin meitä kontrolloidaan!

Näin meitä kontrolloidaan! Hänen täytyy olla vähän tyhmä -yksinkertainen. Hän ei ole löytänyt paikkaansa maailmassa, siitä syystä että...? Hän ei tartu helppoihin ratkaisuihin? Koska hän ajattelee että lähimmäisistä, varsinkin heikompiosaisista, sairaistakin pitäisi huolehtia. Minä olen usein tyhmä muiden silmissä, kaiketi. Käytän vanhoja vaatteita, ajan rumalla polkupyörällä jossa on vain yksi vaihde. Annan muille tietä liikenteessä - ja odotan vihreitä valoja. Haluaisin olla hyvä esimerkki nuoremmille. Olen tyhmä kun en ahneesti käytä hyväkseni vastaan tulevia tilanteita edetä uralla. En suostu käyttämään pieniä ja teräviä kyynerpäitäni - koska voin olla käyttämättä. Mielestäni olen siksi älykäs. Joku toinen ajattelee kai toisin. Viime kuukaudet olen ollut töissä kahvilassa. Se on ollut kivaa, olen tavannut monia uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Heistä monet ovat opettaneet minulle jotain uutta - huomaamattaan kaiketi - asioita joita en ole osanut ajatella aiemmin. Kuvataiteen maisterina olen töissä palkkatukityöllistettynä kahvilassa- voiko olla normaalia? Minun on pakko olla vähän yksinkertainen, mielenterveysongelmainen ja tai huumehörhö - kun olen tässä työssä. Jotain vikaa minussa täytyy olla kun olen jämähtänyt matalapalkkaduuniin. Vaikka olen törmännyt moniin mukaviin tyyppeihin - olen kohdannut paljon myös ennakkoluuloja. Maailmamme on mennyt taas kohti sellaista kiiltävää ja steriiliä, jossa poikkeamia suvaitaan huonosti. Jos olet ja ajattelet eri tavalla kuin ME, emme hyväksy sinun ajatuksia - emme edes halua tietää niistä! Sellaisessa ympäristössä taide(kaan) ei voi voida hyvin. Kokeileva ja uutta luova vaatii samalla tavalla hyväksyntää kuin kaikki muukin uusi, vieras, pelottava. Muuten se/hän joutuu asettamaan itsensä jo luotuihin - muodostettuihin puitteisiin. Näin voi joutua nurkkaan ajetuksi. Työpaikkani Ruissalon opastuskeskus, Tammenterho on myös nurkkaan ajettu. Aloitin siellä huhtikuussa tänä vuonna. Opastuskeskus on palvellut Turkulaisia - ja muitakin virkistyskäyttäjiä vuodesta 1994. Edullinen kahvi ja pulla, vaihtuvat näyttelyt ja kouluikäisten Luontokoulu on palvellut tuhansia ihmisiä joka vuosi - lähes ilmaiseksi, tai erittäin kustannustehokkaasti! Tammenterho on ollut auki kaikille. Miten toiminta jatkuu tästä eteenpäin kun Kaupunki säästää siirtämällä toiminnan Kasvitieteellisen yhteyteen? Koneet - robotit korvaavat usein ihmisen. Se on huonoa kehitystä työllisyyden(kin) kannalta. Ei se myöskään säästä luonnon resursseja - vaikka niin usein kuvitellaan - päinvastoin. Menneessä maailmassa oli usein mahdollista tavata elävä asiantunteva ihminen paikassa kuin paikassa, oli kyseessä sitten kaupallinen tila tai yleishyödyllinen paikka tai palvelu. Nykyään usein kohtaamme ihmisen sijaan opastauluja, kuvanäyttöjä, digitaalista informaatiota, 'nauhalta' tulevia ääniä. Uskon itse että laiva on jo kääntynyt - vaan monet ns. 'uudistajat' uskovat yhä kehitysuskovaisesti koneiden korvaavan ihmisen. Tänä päivänä, jos jossain 'haisee' elämälle, eikä huuhteluaineelle - niin se on aivan kamalaa! Ihmiset käyvät suihkussa ennen kuin lähtevät lenkille! Onko järkeä? Kun yksityistetään julkisia tiloja, on näillä tiloilla aina tapana samalla kaupallistua. Tulee vahvemmin tuntu siitä että jotain on myös ostettava. Vessaankaan ei pääse ilmaiseksi?! Näin meitä kontrolloidaan! Toki on monia muitakin syitä - joita en tässä osannut luetella - minkä tähden pieni ja kaunis tulisi säilyttää - vaan ihmisen vapaus olla ostamatta, käydä ulostamassa - ja päästä julkisiin tiloihin ilmaiseksi on ihmisoikeuksien kannalta ehdottoman tärkeää! Miksi äänestämme itseltämme pois nuo oikeudet!? Isompi ei aina ole parempaa! Ystävällisin terveisin: kansalainen Hautamäki, Turussa 10.9.2015

Käsittele Se!

Deal with it?! Olen päätynyt tilanteeseen jossa minun on yritettävä syntyä uudelleen - tai ainakin minun on leikiteltävä ajatuksen kanssa tosissaan... En oikein tiedä mitä se tarkoittaa - vaan ajattelen nyt, että jotenkin minun on tehtävä ns. 'tiliä menneisyyteni kanssa', jotta jotain uutta voisi syntyä. Ehkä vain 'tapan', 'kuoletan' symbolisesti 'aikaisemman' tyypin - menneen (miehen) ja aloitan alusta. Markkuna? En kuitenkaan oikeasti halua muuttaa nimeäni tai matkustaa kahdeksi vuodeksi Intiaan ym. ym. En halua tuhlata vähiä rahojani tai aikaani mihinkään mielestäni hölmöön. Symbolismi saakoon auttaa minua nyt. Näin päätin aloittaa tuon yritykseni!: En ole kirjoittanut moneen kuukauteen mitään mihinkään kun on ollut niin paljon ajateltavaa - olen laiminlyönyt päiväkirjaani ja blogiani - kun aika on mennyt loputtomien ajatusketjujen päiden solmimiseen - mielenterveys on ollut koetuksella ja tuskinpa koettelemukset sillä saralla ovat päättymässä vähään aikaan - päin vastoin ongelmia on luvassa jatkossakin... --- Elämä on täynnänsä pettymyksiä - elämä on kertomus selviytymisistä - eikö totta? Päätin listata omat Top 10 tragediaani, jotta osaisin arvostaa selviytymiskykyäni paremmin - Deal with it, U know? Nyky-aikaan tuntuu kuuluvan ilmiö 'trendikkäästi' pillittää julkisesti kaikesta - joten päätin itsekin 'ryhtyä hommiin', kun en pelkästään kavereitani halua asioillani jatkuvasti kuormittaa. Terapia taitaisi olla liian kallista - ja epäterveeksi koen sellaisen suhteen, jossa minä annan ja hän ottaa rahani... Varoituksen sana! Rakkaat ystävät älkää lukeko tätä mikäli haluatte säilyttää minusta sen kuvan jonka olette päissänne minusta luoneet!!! Se ei ole kokonainen - vaan kuitenkin ihan arvokas ja säilytettäväksikin luokiteltavissa - vaan niin on kai monen muunkin 'todelliseksi luullun' asian laita... Deal with it! ---1. Ensimmäisiä muistikuviani lapsuudestani on kun naapurin poika vihjaili minulle siitä miten oli kuullut minut tuodun kotiin... - ja miten vanhempani hiusten väri ja minun pellavapääni eivät oikein sopineet eheästi 'yksiin' - kasvattivanhempani kun olivat molemmat tummatukkaisia... 'Kasvatti' -vanhempani kertoivat minulle myöhemmin itse adoptiostani, kun olin 7 -vuotias. Kerkesi kuitenkin kulua 25 vuotta ennen kuin kohtasin ensimmäisen kerran biologisen Äitini. Siitä sitten ehkä joskus myöhemmin lisää. 'Oikeiksi vanhemmiksi' toki kutsun heitä jotka minut kasvattivat! ---2. Ala-asteella olin koulukiusattu - ainakin jonkin aikaa - (ehkä edellisestä syystä?). Pieni kokoni saattoi olla yksi syy? Hyppelin myös kesken tuntien ulos ikkunasta (1.kerros) ja tappelin kaiketi usein 'kaltaisteni heikoimpien lenkkien' kanssa kun piti selvittää kuka on se kaikista heikoin... ---3. Ylä-asteelle vaihdoin koulua ja tappelin uudestaan heikoimpien kanssa. Siihen aikaan sain myös silmälasit - opinnot alkoivat sujua paremmin - kun näin vihdoin taululle asti (ja suostuin pitämään laseja päässä useammin) - vaan optikolla kävin myös usein väännätyttämässä sankoja suoriksi... tappelujen johdosta siis. --- 4. Eka kertani oli tosi outo tapaus. Kaverini otti minut mukaan juhliin jossa join melko runsaasti minulle tarjottuja juomia. Myöhemmin olen oppinut ettei kukaan väkisin kaada juomia kurkkuun! Joku kuitenkin saattoi minut hämärästi valaistuun huoneeseen jossa minua odoteltiin. Se oli eka kerta meille molemmille. Muuta en sitten tapauksesta muistakaan - en nimeä enkä naamaakaan kunnolla. 'Hänen' kaverinsa tuli kuitenkin seuraavana päivänä kotiovelleni 'tarkistamaan' onko kaikki hyvin. No oli kai tavallaan - vaan ei sitten ehkä kuitenkaan täysin..?! Melko hämentävä kokemus 15-vuotiaalle Itsetunnossani taisi olla jo tuolloin toivomisen varaa... ---Aika pian tuon jälkeen aloin seurustella 'yhden toisen' - ja tosi ihanan tytön kanssa - olin rakastunut - ja se oli taivaallista - luulin että me olisimme yhdessä lopun elämän - siis 15 - vuotiaana... Seuraavalla viikolla kävi ilmi että hän oli kuitenkin vaihtanut minut toiseen 'kundiin'. Kundi oli kuulemma joku 'kovis'... Nuorena aikuisena minua hämmensi todella paljon se kuinka paljon muut ihmiset puheidensa mukaan touhuilivat huumeiden kanssa - ja kuinka paljon 'pitäisi' että tulisi hyväksytyksi... Ajan ilmiöt kuten Grunge ja Britti-pop :) tavallaan johdattelivat tutustumaan 'edes' pilven poltteluun. Välttelin hommaa useat vuodet kunnes ympäristö tavallaan 'pakotti' minut ottamaan selvää 'asioista'... Deal with it! ---. Onneksi en koskaan kokeillut muuta kuin pilveä - vaikka luulen että silloisissa 'kaveriporukoissa' oli useita jotka olivatkin testailleet muutakin. Polttelin pilveä kunnes en tiennyt enää yhtään kuka oli oikeasti ystäväni - ja ketkä vain pössyttely-seuraa - aika vaikeaa on kai yhä edelleenkin tehdä tarkkaa rajaa näistä asioista oikea ja ei -oikea ystävä.. kun kaikki suhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen.... myöhemmin kuitenkin radiosta (Tiede-ykkönen, Yle Radio 1) kuulin että he jotka eivät ole saaneet rinta-ruokintaa vauvoina, heillä on suurempi alttius päätyä psykoosiin kannabista runsaasti käyttämällä. Tuohon aikaan päädyin opiskelemaan kuvataiteita koska kaikki bändi-viritykset olivat olleet enemmän tai vähemmän vähemmän menestyksekäitä yrityksiä - filosofian opinnot jotenkin johdattelivat taiteisiin... Halusin pohdiskella elämän tarkoitusta kai syvemmin kuin vain kodinkoneita korjailemalla - vanhempieni firmassa minua ahdisti jatkuva riitely vanhempieni välillä. Luulin että kuvataiteilijuus olisi mahdollisimman kaukana yrittäjyys-maailmasta. Myöhemmin yhdellä vero-luennolla Turun Taideakatemiassa todellisuus sitten valkeni minulle... Vanhempani olivat saman yrityksen 'omistajat' 40 vuotta ja minä siinä sivussa 'äänetön yhtiömies'. Kasvoin siinä keskellä - osittain yltäkylläisyyteen - ja harhaluuloon että raha kasvaa puissa. Sain ostetuksi kaikki uudet 'hyvät' levyt ja baarissa saatoin tarjota kevereille. Minulla oli tuolloin aika paljon 'ystäviä'. Nykyään minulla on vähän ystäviä - vaan laatu korvaa tässä tapauksessa määrän oivallisesti. 5. Seurustelin jonkin aikaa tosi kivan tytön kanssa n. 23 vuotiaana - ja meillä taisi mennä 'ihan hyvin' - paitsi että sitten kerran ryssin itse hommat ihastumalla tyttöystäväni luokka-toveriin... no selvinpäin en varmasti olisi moista virhettä tehnyt - vaan myöhäistä on nyt katua... Niin oli parempi - vaikka se tekikin kipeää... Olen ollut monasti 'todella ihastunut' johonkin tiettyyn tyttöön nuoruudessani - ja vieläkin...vaan en koskaan uskonut (enkä usko vieläkään) että minulla olisi mitään mahdollisuuksia saada sellaista 'unelmieni tyttöä' (omakseni?!). Nykyäänhän ketään ei kai myöskään saada sillä lailla 'omaksi' koska kaikki ovat 'individuaaleja ja omaehtoisia yksityisiä kosmoksiaan jotka toteuttavat loputtomia mahdollisuuksiaan' tässä äärettömästi laajenevassa avaruudessamme - vaan silloin joskus 90-luvun alussa - vai lopussa - se oli vielä ehkä osittain mahdollista, kaiketi. Suhteeseen on helppo ajautua seksin tarpeessa... Pitäisi olla riittävä itseluottamus odottaa sitä 'oikeaa saapuvaksi' kohdalleen. Deal with it! ---6. Äitini yritti itsemurhaa samana kesänä kun valmistuin kuvataiteilijaksi AMK. Hän paleltui sitten myöhemmin kuoliaaksi, seuraavan vuoden tammikuun yönä kovassa pakkasessa Nunnavuoren puru(hiihtoladun)radan lähettyvillä - nautittuaan ensin riittävän määrän lääkkeitä ja alkoholia. Alkoholismi ja 'työholismi' olivat perheessämme iso ongelma. Minunkin on vaikea olla 'työstämättä' ainakin mielessäni jatkuvasti jotain projektia 'eteenpäin'... Ex-ex-tyttöystäväni hyvä ystävä kuoli seuraavana kesänä - ja huomasin miten tervehdyttävää on itkeä omia murheitaan 'tuntemattoman' hautajaisissa. Sain vihdoin puolen vuoden jälkeen itketyksi Äitini menetyksen johdosta - en ollut ehtinut tehdä sitä aiemmin kun kaikki energia oli mennyt Isän auttamiseen. Sitten aloitin opiskeluni Helsingissä maisteriksi ja löysin itseni pian YTHS:n psykiatrin istunnoilta. Hyvä niin. Tajusin olevani parisuhteessa väärän ihmisen kanssa, väärässä kaupungissa. Lähdin pakoon Mäntyharjulle. Palasin takaisin Turkuun - vietettyäni lähes yksin 5 kk hiihdellen ja vaellellen metsissä ja maalaten omakuvia. Deal with it! 7. Mäntyharjulla punaviinin ja musiikin avustamana onnistuin kaivamaan alitajunnastani sillä hetkellä elämästäni puuttuvan asian - ihastuksen kohteen. Joskus ihastuminen alkaa jostain ihan pienestä yksityiskohdasta. Muistan kun olin baarissa sen yhden tytön kanssa josta juuri kerroin (Helsinkiin jättämäni), kun sitten päädyin juttelemaan yhden tutun kanssa, jonka kaveri oli erityisen viehättävän oloinen. Lisäksi hän puhui juuri niistä asioista joita olin itsekin mietiskellyt viime aikoina. Olin kai vähän aiemmin tavannut saman naisen häneen sen enempää huomiota kiinnittämättä - vaan alitajunta oli ilmeisesti toiminut tehokkaasti ja huomioinut asioita joita tietoinen minäni ei kyennyt havaitsemaan. Näin siis unta (tai valveunta) tästä nyt niin kovin ihanasta naisesta, josta en tiennyt 'juuri mitään' - paitsi että kun olin hänet aikoinaan kohdannut olin tuntenut häntä kohtaan lähinnä vain epämääräisiä varauksellisia 'fiiliksiä' - koin hänet lähinnä näsäviisaaksi nuoreksi hippitytöksi! Vuotta myöhemmin hän oli sitten siis jatkuvasti ajatuksissani. Nyt tiedän että asiaan vaikuttivat kuukausien yksinolo ja itsetutkiskelu sekä intensiivinen musiikin kuuntelu jonka keskiössä olivat Emmylou Harris, Joni Mitchell ja pari muuta hippi-ajan naisartistia ehkä. Tein tuolloin monta laulua tämä muusa mielessäni. Kiitos siitä hänelle - taiteilija tarvitsee innoittajansa. ---Ajattelin siis pitkään että 'ehkä tämä nyt on se oikea jonka perään minun on lähdettävä? Muutin Turkuun. [Freud Marx Engels & Jung /... Just niin mä tulin Turkuun]. Kyttäsin unelmaani vuoden verran. Ei näkynyt vilaustakaan. Aloin nähdä muita unelmia. Pian tämä 'uusi' unelma asui luonani. Sitten asuimme yhdessä uudessa kodissa. Syntyi lapsi. Olin päättänyt asettua ja ottaa vastuun. Elämä on tässä! Samalla kuitenkin tämä 'aikaisempi unelma' alkoi vilahdella 'siellä sun täällä'. Deal with it!? 8. Lapsen Äiti kyllästyi minuun - oikkuihini. Lensin pihalle - jouduin jättämään 'kaiken' arvokkaaksi kokemani - ensimmäisen oikean perheeni - muutin asumaan korttelin päähän vapaana olevaan asuntoon jonka pystyin nopeasti löytämään - jossa asuin melkein 3 vuotta! Home ajoi minut lopulta pakoon 16 neliön luukusta. Deal with it! 9. Isäni kuoli maksakirroosin aiheuttamiin moninaisiin sairauksiin tammikuussa. Hän kuihtui pois kolmessa kuukaudessa - pian eroni jälkeen - se kaikki tapahtui mielestäni hyvin nopeasti. Isältäni jäi firma- omistusasunto - pari autoa ym ym... rekkalastillinen erilaista irtaimistoa (itselleni arvokasta - ei ehkä muille) - kuten lapsuudenaikaisia valokuvia ja muuta mitä ei saa ikinä takaisin jos kerran tuikkaa tuleen - muistoja lapsuudesta jotka tuntuvat nyt kovin muistamisen arvoisilta... minulla ei ole kovin montaa ihmistä joiden kanssa muistella - vaan ehkä oma lapseni haluaa sen joskus kanssani tehdä. Juuret U know! Minun työttömyystukeni ei meinannut riittää asioiden niputamiseen - vaan olen jolllain lailla 'toistaiseksi' selvinnyt omista ja edesmenneen Isäni veloista. 10. Biologista Isääni en ole vielä tavoittanut - se on osoittautunut erittäin vaikeaksi tehtäväksi. Biologinen Äitini sairastaa skitsofreniaa. Hän muistelee tuota asiaa varsin vähäsanaisesti. Olen saanut häneltä vain nimen Kauko Ojala, tai Kauko Ojanen - vai Paakkola. Nimi vaihtelee joka kerta. Biologinen äitini epäilee etä hän on jo kuollut... Hakkiskuja 4 - osoitteessa on asustanut hän aikoinaan- kuulemma 70-luvun lopulla viinatrokarin 'ammattia' harjoittaen. Jäljet loppuvat siihen. Deal with it!? Tiedän että on Ebolaa, Ukrainan kriisiä, Palestiinaa ja Valaiden sukupuuttoa sekä ilmastonmuutosta ja ympärileikkauksia ja raiskauksia joka päivä vaan voinko tehdä jotain niiden pysäyttämiseksi - paitsi klikkailla näytöltä Join ja Sign. Jos oma elämä ei ole kunnossa on todella haasteellista auttaa ketään muutakaan. Rakasta itseäsi niin voit rakastaa muita! Deal with it! --- Miksi kirjoitan tästä? Minulle on vahvistunut viime vuosina ajatus siitä että 'hyvää taidetta' syntyy vain kovien kokemusten kautta. Kaikki kunnon oppi-isät ja äidit toitottavat että se mikä ei tapa vahvistaa joten olen oikealla alalla. Olen taiteilija. Kiusatkaa minua lisää niin teen vielä parempaa taidetta! Antaa tulla turpaan vaan mutta sallinette minun ottaa ensin silmälasit pois päästä. Tarvitsen silmiäni vielä! Pitäisikö todellisen taiteen tukijan koettaa aiheutaa 'suojatilleen jatkuvasti erilaista harmia ja murhetta, sekä taloudellista että fyysistä- jotta hän tekisi parempaa taidetta - jotta hän jalostuisi neroksi!? Oikeastaan tämän kirjoituksen aihe on minulle: miten voi säilyttää luottamuksensa ihmiseen - toisiin - täysin vieraisiin ihmisiin - jotka saattavat kyllä olla läsnä elämässäsi vuosien ajan vaan jonain päivänä jokin tapahtuma tai lause osoittaa että et tuntenutkaan häntä - heitä -hän onkin joku muu kuin luulit - oho!? Deal with it!? --- Tärkeä havainto tässä on se että olen kuitenkin yhden lapsen Isä, Maisteri, Ympäristöhoitaja ja muusikko ym. ym. Olen selviytynyt tähän asti - mutta vain vaivoin ja mahtavien - suurten ystävien avustamana. Nyt voin syntyä uudelleen - kuin Fenix-lintu konsanaan! Ja joka aamu uuteen elämään! Vaan toisaalta, olen kuitenkin juuri se joka on nähnyt ja kokenut - eikä mikään tai kukaan voi tätä toiseksi muuttaa. Olen minä - juuri sellainen yksilö- erityinen ja ainutkertainen! Enkä hae tällä mitään sääliä - vaan (vain?) ymmärrystä! Peace, Love & understanding! Deal with it! Toni Hautamäki, Turkkuses, 2014 Kuvataitelija, muusikko, elämäntaiteilija 'työtön' (ainakin) musiikki, -kahvi, ja hyvän seuran addikti. ps. Uskalikoille pieni musiikillinen bonari: http://www.youtube.com/watch?v=PHRloSXdE6o http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis#Psyykkiset_sairaudet http://en.wikipedia.org/wiki/Workaholic epilogi 2016: on hauskaa lukea pari vuotta sitten kirjoittamaani tekstiä ja muistella omaa tukalaa tilannettaan lähinnä huvittuneena vaan myös itseäni paremmin ymmärtäen. Mielestäni ihminen on hieno otus ja elämä on mahtava oppimiskokemus. Turhan harvoin vain tulee juteltua näistä asioista ystävien kanssa - harva haluaa jakaa kokemuksiaan - itse mielelläni kuulisin muiden tarinoita - varsinkin tuttujen, toverien. Mielestäni juuri nämä jaetut kokemukset ovat elämän suola. Jos olet eri mieltä niin kommentoi vaikka!

Pesukoneista ja viherpesu'koneista'

Pesukoneista ja viherpesusta..? Kuulin juuri uutisen, jonka mukaan pesukoneiden energiatehokkuusvaatimuksia on taas tiukennettu. Voi P%sk#! Pyykki täytyy saada pestyksi 20 celsiusasteessa. Näin kuulemma säästämme luontoa. Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Kodinkoneiden energiasäästössä mennään peppu edellä puuhun. Tämä prosessi on ollut käynnissä muistaakseni siitä asti kun Suomi liittyi EU:hun. 40 vuotta alalla toiminut Isäni sanoi, että kakka (lika/sonta/uloste) ei liukene alle 40 asteessa. +++++ +++++ +++++ Olen itse käytännössä syntynyt kodinkonekorjaamon lattialle. Ensimmäiset lapsuuden muistoni/kokemukseni koostuvat (valokuvista olen nähnyt) leikkimisestä pesukoneen rumpujen sisällä ja ruuvivääntimiin (ts. meisseleihin), pultteihin ja muttereihin tutustumisesta. Olen nähnyt miten pesukoneet ovat muuttuneet yksinkertaisista painavista pienistä päältä täytettävistä kestävistä pesukarhuista suuriin isoikkunaisiin valtaviin valkoisiin monstereihin, joissa on kolme piirikorttia (ohjelmakorttia) ja erilaisia pesuohjelmia (toimintoja) on kymmeniä – siis vilkkuviksi ufoiksi. Vanha pesukarhu, joita silloin tällöin edelleen tulee vastaan, on voinut saavuttaa 30 vuoden iän ja palvella, pienin vioin ja korjauksin, moitteettomasti näihin päiviin saakka. Toki pyykki on pitänyt pesun jälkeen ripustaa kuivumaan päiväksi tai pariksi. Vaan eipä koneen rakentamisen aikoihin vaatteitakaan vaihdettu kolmea kertaa päivässä. ++++ ++++ ++++ Uudet monsterikoneet toki linkoavat parhaimmillaan 1400 kierrosta minuutissa. Tämä altistaa mekaaniselle tärinälle jota nykykomponentit eivät kestä. Pyykki toki kuivuu nopeasti, kun on vielä kuivausrumpukin taloudessa. Koska monsterit käyttävät vettä vähemmän, ne ovat alttiimpia toimintavioille. Jos vettä haluaa säästää, se kannattaisi tehdä teollisuudessa ja valmistusprosesseissa. Sähkön kanssa sama juttu. Toki henkilökohtaiseenkin veden ja sähkön käyttöön tulee kiinnittää huomiota. Nykyaikaisen monsterikoneen (ovh. 300 euroa) keski-ikä on n. 3 vuotta. Sen jälkeen se menee kontissa Afrikkaan, Kiinaan, tai Intiaan jossa joku lapsi sulattaa siitä (jalo) metallit irti. Koneen valmistamiseen tarvittavat kaivanne(kaivosteollisuuden) tuotteet siis päätyvät takaisin alkulähteilleen, ja niin myös ympäristökuormitus. Me nautimme kerman päältä, ostamalla ja kuluttamalla yhä enemmän, lyhytikäisiä tuotteita, ja saasteet dumppaamme kehitysmaihin ( vai Venäjälle?). ++++ ++++ ++++ Elektroniikkatuotteiden terveysvaikutuksista emme tiedä senkään vertaa. Viime aikoina olen kuullut/lukenut, että kontteja avattaessa työntekijät altistuvat jollekin mystiselle suojakaasulle jota elektroniikastakin ’irtoaa’. Se aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihoärsytystä. Päänsärkyä ja huimausta on myös todettu. Itse olen viettänyt ison osan elämästäni kaikenlaisten hilavitkuttimien parissa ja niin on isänikin. Viime kesänä isäni sairastui. Hänen ihonsa sairastui. Iho on kaiketi ihmisen suurin yksittäinen elin. Mistä kaikesta voi ihon ärsyyntyminen ja irtoaminen (kuoleminen) johtua, emme tiedä vielä… ++++ ++++ ++++ Sen kuitenkin tiedämme, että koska pesukoneiden ja muunkin kodin elektroniikan elinikä on nykyään niin lyhyt, toisin sanoen kierto nopeaa, on laitteiden korjaaminen muuttunut kannattamattomaksi. Varaosia on turha pitää hyllyssä, koska ne ensinnäkin maksavat todella paljon ja valmistaja muuttaa ’mallistoa’ jatkuvasti, joten varaosien varaston arvo ja määrä kasvaa koko ajan ilman, että on varmuutta siitä pääseekö varaosia todellisuudessa ikinä asentamaan koneisiin. Tämä taasen johtuu siitä, että koneet on valmistettu niin, ettei niitä saa purettua, korjattua, eikä osia pysty vaihtamaan kuumasaumauksen tai muun monimutkaisuuden tähden. Lisäksi jos kone sisältää kolme ohjelmakorttia, niiden yhteinen hinta varaosina on sama kuin kolmen uuden kodinkoneen hinta. Kodinkonekorjaajan elämä on tehty näin todella vaikeaksi. Korjaaja ei enää korjaa vaan tekee tuotevaihtoja. ++++ ++++ ++++ Kuten alussa kerroin, mikään ei estäisi meitä palaamasta menneeseen, jolloin sama pesukone saattoi palvella vuosikausia. Kuluttaja äänestää lompakollaan viime kädessä. Peruuttaessamme ajassa taaksepäin joutuisimme ehkä antamaan jonkin verran periksi energialuokituksissa, mutta kaiken sen valmistamisen, kuljettamisen, kaivosteollisuuteen satsaamisen, uusien mallien valmistamisen ja muun valtavasti luonnonvaroja kuluttamisen sijaan, voisimme valmistaa pesukoneiden volkswageneja (tai jopa Ladoja) , jotka kestäisivät esim. 10 tai jopa 20 vuotta – ja varaosia löytyisi joka ladosta… Silloin luonto todella säästyisi. Nyt teitä kaikkia – myös minua virtsataan silmään, ja se pisu tulee satamaan tasaisesti meidän jokaisen päälle. terv: Toni Hautamäki ++++ http://yle.fi/uutiset/elektroninen_nena_haistaa_myrkkykaasut_jo_satamassa/6952367 ++++ http://fi.wikipedia.org/wiki/Iho ++++ http://www.youtube.com/watch?v=qcyHGcgyOBU ++++ ps. kirjoitin tämän kaiken yhtä pötköä ja se varmasti kirjoituksesta välittyy, siis inho ja viha (tarkempi itsekriittinen analysointi siten puuttuu?!) asioiden idioottimaisuutta kohtaan ja niin on tarkoituskin! Kiitos ja anteeksi!

Aion pitää pääni

Työpaikkakiusaamisesta ja narsismista: mistä tunnet sä ystävän? Hulluksi leimaaminen on nykyään valitettavan yleistä. Vähän ’toisella tavalla’ ajattelevia ja toimivia ihmisiä syrjitään nyky-yhteiskunnissa moninaisin keinoin. Tämän tiedämme jo mielipidekirjoituksia lukemalla. Lisäksi narsismilla ja tehokkuudella, menestymisellä ja nopeilla voitoilla näyttäisi olevan tietynlainen kausaalinen suhde. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Itse olen tullut kiusatuksi aika monissa eri ympäristöissä. Toki luulen, että tapaukset ovat olleet sellaista evolutiivista biologian perussääntöihin pohjautuvaa nokittelua, heikoin lenkki –selvittelyä. Mikä on kaikkein ikävintä kiusaamisessa ja mielivaltaisessa vallankäytössä, on se, että sen osoittaminen todeksi, kiusatun väärinkohdelluksi tuleminen on vaikea näyttää toten, koska kiusaaja on yleensä ’näkymätön’. Siksi tämä kiusaamis-ilmiö voikin olla olemassa ja menestyä. Hän joka haluaa hallita hajottamalla, ei halua tulla ilmiannetuksi, ja osaakin pysytellä piilossa taitavasti. Sortaja tai alistaja kerran valehdeltuaan pakottaa näin itsensä pitäytymään valitsemallaan polulla, siitä huolimatta että kaikki ympärillä olevat tosiasiat ovatkin ristiriitaisia ns. todellisuuden kanssa. Se aiheuttaa myötäeläjille tukalia tilanteita, jossa todellisuus näyttäytyy vähintäänkin sekavalta, ja näin olemme mielestäni yhteiskunnassa ilmenevien ja ryhmässä toimimista lamaannuttavien mielenterveysongelmien syiden ytimessä. Vaikka en mitään todellista tai tutkimuksiin perustuvaa asiasta tiedäkään, väitän tässä nyt näin, jos vaikka jotain ajatuksia syntyisi, tai keskustelua… ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Kehen voin, tai ketä minun pitäisi uskoa, kun ne kaksi ilmi tullutta ja esillä olevaa maailmaa, jotka ovat asetetut rinnan, eivät täsmää. Tällöin se jolla ei ole kavereita, tukijoita, ymmärtäjiä, leimataan usein tilanteessa hulluksi, tai häiriökäyttäytyjäksi. Esimerkiksi Johanna Korhonen on mielestäni omissa radio-ohjelmissaan silloin tällöin pyrkinyt tuomaan tällaisia ’epäkohtia’ ja tilanteita päivänvaloon. Hän kaiketi tietää aika hyvin mistä puhuu, kun on tullut itsekin työelämässä sorretuksi. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Hyväksikäyttö ja hyödyn tavoittelu ovat usein syinä siihen miksi sortaja alistaa sorrettua. Ilmainen työvoima on valitettavasti yleisempää maailmassamme, kuin mitä haluaisimme uskoa.(ks. Ykkösaamun kolumnit 31.10.2013, Merja Rehn: Vieraan maan näkymättömät) Kiltit ja sinisilmäiset ihmiset haluavat lähteä ’auttamaan’ sorrettuja, joilla näyttää olevan kohtuuttoman hankalaa, tai ei muita vaihtoehtoja. Oikeastaan koko systeemimme lepää sen varassa, että aina jostain löytyy joku tarpeeksi ’tyhmä?’ ja hyväuskoinen, joka suostuu tulemaan apuun hädän hetkenä – tai vaihtoehtojen puuttuessa, ja näin saattaa päätyä hyväksikäytetyksi. Nyt minä en todellakaan puhu Sini Saarelasta! Vakavaraisten luottamus siihen, että joku siivoaa jäljet minimipalkalla, alkaa toivottavasti tulla tiensä päähän, koska nyt meillä on internet joka pystyy paljastamaan ja laajasti tiedottamaan väärinkäytöksistä. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Puhun ihmisistä, jotka tekevät likaisen työn. He ehkä pitävät mölyt mahassakaan, niin kauan kuin tuntevat tulevansa arvostetuiksi, tai kenties jopa rakastetuiksi, vaan kun sorrettu ei enää ole hyödyllinen sortajalleen, hänet hylätään kuin kakki kalliolle. Talouskasvu ei näytä olevan mahdollista ilman sortoa ja orjuutusta. Kaksinaismoralismi tulee vastaan turhan usein kaikessa länsimaisessa kulttuurissa, kuin myös käytännön toimintatavoissa. Kolonialismi (tai imperialismi) ei ole hävinnyt minnekään. Mielenterveysongelmien syitä ei haluta otsikoihin? Joka tuntee ihmisen, hän eläimiä rakastaa... ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Sorrettu voi muodostaa uhkan sortajalle, mikäli alkaa penätä oikeuksiaan, tai ilmaista mielipiteitään julkisesti. Se aiheuttaa sortajan maailmaan särön, ja muodostaa joskus ihan todellisen uhkan sortajan pyrkimyksille. Greenpeace ja Gazprom/Shell saavat luvan kelvata tässä esimerkiksi. Sitten voi vielä käydä niinkin, että sorrettu päätyy mielenterveyspalveluiden piiriin, saa diagnoosin – leiman. Siten sortajan uhka on melko tehokkaasti kuoletettu. Hänhän on hullu, älkää uskoko mitä mielenvikainen teille puhuu..!? ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Elämä voi silti voittaa. Helppoja ratkaisuja on tarjolla paljon. Pidemmän tähtäimen suunnitelmia ja pyrkimyksiä on silti alistetussa asemassa olevan vaikea ’visioida’, eli harhaisesti kuvitella. Koiran tai kissan hankkiminen ei ole ratkaisu. Ulkomaille pakeneminen helpottaisi vain hetkeksi. Pian tulisi ikävä rantakoivuja ja uusia perunoita. Uusi seurustelusuhde sisältää muassaan varmasti samat ongelmat, kuin aiemmatkin, joten on käsiteltävä ensin vanhat pois… ’Huorissa’ käyminen ei sovi kaikkien etiikkaan. Päihteiden käyttökään ei sovi kaikille, tuskin kenenkään psyykkeelle. LSD on tosin helpottanut useiden ihmisten oireilua (Docventures: Psyyke-jakso, 30.10.2013 Yle TV 2). Onneksi meillä on alitajuntamme ja untennäkökykymme! Laskuvarjohyppely ei ole kovin ekologista. Silti kannattaa tehdä kaikkensa pysyäkseen hengissä ja järjissään, ihan jo ’lajien’ monimuotoisuudenkin tähden. Vaikka juuri nyt ei huvittaisikaan mikään, niin ehkä vielä jonain päivänä..?! Itse aion tänä syksynä vetää verhot eteen ja soittaa kitaraa, lukea kirjoja, katsoa hyviä televisio-ohjelmia, tutkia Raamattua ja masturboida herkeämättä. Vitsi. Aion pitää pääni ja nukkua paljon, päiväuniakin. ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Sananl.23.html http://yle.fi/radio1/asia/ykkosaamun_kolumni/vieraan_maan_nakymattomat_43063.html Lennon: Imagine http://www.youtube.com/watch?v=XLgYAHHkPFs http://www.youtube.com/watch?v=4uxvwiwY2OU ++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++ Mies-77

What’s going on

What’s going on Olen joutunut oikein todella pohtimaan omaa käyttäytymistäni, ja suhdettani ympärillä oleviin viime aikoina. Minun pitäisi muuttua, jos haluan että minut hyväksytään? Ihmiskunta, ympäristö, tai yhteiskunta muodostaa tiettyjä normeja, ja sitten meidän tulisi käyttäytyä niiden mukaan, jotta homma sujuisi, jottei aiheutuisi konflikteja. Olen sitten pohtinut myös sitä, onko meidän yhteiskuntamme normisto sellainen, jonka hyväksyn, jota haluan noudattaa, ja johon sopivaksi haluan muuttua, kehittyä? On kai aika selvää, että jos en muuta käytöstäni hillitympään suuntaan, vähemmän provokatiiviseksi ja tyynny rauhalliseksi sivustakatsojaksi, en pysty muodostamaan kestäviä ihmis-suhteita. Tätä mieltä oli siis ainakin terapeuttini. Itse taas olen sitä mieltä, että mikäli en tule hyväksytyksi omana itsenäni – olen väärässä seurassa. No, siten olen myös pohtinut tätä vallalla olevaa normistoa ja sitä pitäisikö nousta kapinaan, vai vain tyytyä istuskelemaan tyynesti 'sormi keskellä p#rs#tt% ja nauttia maisemista, kuin junassa jonka kulkusuuntaan ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Olen myös pohdiskellut viime päivinä aika tavalla itsensä saastuttamista. Syön jonkin verran karkkia, tällä hetkellä ehkä normaalia enemmän, korvatakseni muita nautintoja, kuten tupakan polttoa, jonka pyrin lopettamaan, sekä seksin nälkää, josta olen nyt paitsiossa, ja josta tupakan polttoni kaiketi johtuu... Hampaat siinä kärsivät, muun ohessa, vaan omatpahan ovat hampaani. Olen joutunut myös pohtimaan autoiluani. Sieneen ei pääse kaupungista kuin autoilemalla jonnekin n. 20 -30 km päähän kaupungin keskustasta. Muuten kyllä liikun pyörällä, vaan jos haluan vielä rämpiä metsässä (ja löytää sieniä) ja päästä kotiin ennen puolta yötä, autolla se on mentävä. Pitäisikö tyytyä käymään vain kaupassa - tai torilla? Linja-autoilua tosin tulisi taas alkaa opettelemaan. Sillä tavallakin kuulemma pääsee kauas. OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Työllistän siis joitain ihmisiä saastuttamalla itseäni ja ympäristöäni. Nyt puhutaan paljon taas talouden kasvusta ja työpaikoista. Mielestäni yhteiskunnan normisto on näissä asioissa vääränlainen. Me emme voi perustella työpaikkoja millä tahansa toiminnalla. Jos toiminta on pahasti turmiollista, yhteiskuntaa tuhoavaa, ympäristöä saastuttavaa ja orjuuttavaa sekä alistavaa, ei sitä voi tukea edes sen varjolla, että niin luodaan työpaikkoja ja kasvatetaan taloutta. Mielestäni tämä on päivän selvää. Me suomalaiset emme voi ottaa siirtolaisia vastaan ajatellen vain, että he tulevat tekemään ne työt jotka meiltä jäävät yli, joita meidän ei huvita tehdä. Samalla kuitenkin ns. white trash –joukkio kasvaa kasvamistaan. Muodostuu myös luokka tai luokkia ihmisiä, jotka eivät suostu ’huonon palkan’ takia tekemään mitään. Tämä taas johtuu siitä, että monien keskituloisten palkat ovat liian hyviä, mikä taas johtuu siitä että monien johtajien palkat ovat kohtuuttomia. Ongelmana on myös se että ne joilla on työtä, on sitä liian paljon. Pitäisi jakaa tasaisemmin! OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Sini Saarela on nyt vankilassa, koska hänen mielestään globaali normisto on vääristynyt ja hän ei halua toimia niin kuin suurin osa meistä muista, tekemättä mitään – tai antamalla rahaa – ostaakseen puhtaan omatunnon. Kansalaistottelemattomuus on vanha termi, vaan hyvin käyttökelpoinen edelleen. En ala sitä tässä nyt selittämään, kääntykäätte wikipedian puoleen, arvon lukijat. Moraali ja etiikka ohjaa toimintaamme. Me tiedämme, noin niin kuin periaatteessa, mikä on oikein ja mikä väärin. Karkin syöntikin on vähän väärin, vaan omatpahan ovat hampaamme. Öljyn poraus on välttämätöntä, jos haluamme ajella autoillamme. Onko autolla ajeleminen väärin? Onko kansalaistottelemattomuus väärin? OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO Itse olen kansalaistottelematon siinä mielessä, että en suostu hyväksymään kaikkia yhteiskunnan normeja kyseenalaistamatta niitä, mikäli minusta tuntuu, että jokin onkin pielessä. Tämä seikka on hyvin kimurantti asia esimerkiksi lasten kasvatuksessa ja parisuhteessa. Olemme kuitenkin vastuussa teoistamme viime kädessä omille lapsillemme, ja heidän lapsille. Itse olen elänyt kriittisimmän kasvuvaiheeni kahdeksankymmenluvun puolessa välissä, aikana jolloin kaikkea oli kohtuuttomasti. Sain mitä hyvänsä osasin toivoa, joten maailmankuvani kieroutui jo lähtökohdissa. Lisäksi esim. vanhempieni alkoholin käyttö oli sitä kosteaa sukupolvea sanan varsinaisessa merkityksessä. Elän jo toista lamaa, ja sen seuraamuksia. Vaikka en osaisi tehdä oikein, haluan tehdä kuitenkin toisin kuin vanhempani. Niin ehkä sitten myös lapseni haluaa tehdä (toisin?)– ja hyvä niin. Nyt elämme niukkuuden aikaa. Siihen varmasti parhaiten voisimme valmistautua, tai syventyä lukemalla Ville Lähteen tuoreen kirjan Niukkuudesta, ja antamalla täyden tuen, täysin oikeutetulle, sankarimaiselle kansalaistottelemattomuudelle, Greenpeacelle ja Sini Saarelalle, muun muassa. Toni Hautamäki, kansalaistottelematon kuvataiteen maisteri ja ympäristöhoitaja, Turussa lokakuussa 2013 http://netn.fi/niukkuuden-maailmassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaistottelemattomuus http://fi.wikipedia.org/wiki/Koij%C3%A4rvi-liike

Lemmikki – tai sinkkuelämää: maapallon ekologinen kantokyky

Lemmikki – tai sinkkuelämää – ja maapallon ekologinen kantokyky Tämä blogi -kirjoitus on tulosta siitä kun luin Seppo Turusen kirjaa lemmikkielämää. Olen jo jonkin aikaa seurannut häntä mediassa ja luonnonsuojelua tutkivana ihmisenä olen ollut hyvin kiinnostunut hänen argumenteistaan, koskien lemmikkien ekologista jalanjälkeä, sekä lemmikkien määrän lisääntymistä yhteiskunnissamme. Omakohtaisesti voisin todeta tässä, että Turun Port Arthurissa esim. asuu jo lähes yhtä monta koiraa kuin ihmistäkin, jos vähän liioitellaan. Monella nuoremmalla ihmisellä, nuoret usein ovat innokkaita hankkimaan eksoottisia eläimiä (tai pitäisikö sanoa kaikilla) näyttää myös olevan melko hatarat tiedot siitä, mistä ja miten, kenen toimesta käärmeet, hämähäkit, sammakot ja tai kilpikonnat ym. eläimet suomeen päätyvät. Rikollisliigoilla on näissä hommissa, ainakin kirjan mukaan usein osuutta asiaan. En näe syytä epäillä entisen Korkeasaaren eläintarhan johtajan lähteinään käyttämien asioiden todenperäisyyttä. Väite jonka kuulee silloin tällöin, että moni ihminen välittää enemmän lemmikistään kuin muista kanssaihmisistä, on myös tullut tutuksi kylillä ja turuilla, ja omien havaintojen perusteellakin se osoittautuu valitettavan usein paikkaansa pitäväksi. On myös huvittavaa miten monet koirien ulkoiluttajat tuntuvat kaipaavan hyväksyntää lemmikkiharrastukselleen… tämä koko asia on tabu. Siitä ei saa puhua. No, olen tottunut siihen että paska roiskuu lopulta aina omaan silmään, olenhan ammatiltani kuvataiteilija ja muusikko ja harrastan luonnonsuojelua, - huono syväekologi? Silmiin pistävää on myös se kuinka monet yksinelävät ihmiset hankkivat seurakseen lemmikin. Myös monet lapsiperheet hankkivat – usein lasten toiveesta – lemmikkieläimen. Valitettavan usein kuitenkin lemmikki joutuu viettämään päivänsä yksin kotona lukkojen takana kun aikuiset ovat töissä ja lapset koulussa. Nyky-aikainen elämäntapa kärsii jo muutenkin ajanpuutteesta, ja lemmikistä huolta pitäminen on hyvin aikaa vievää – joten laiminlyöntejä tapahtuu, kirjan esittämien tietojen mukaan suomessakin 1/3 koiranomistajista ei kykene hoitamaan lemmikkiään sen edellyttämällä tavalla. Turunen ehdottikin radiohaastattelussa (Yle 1) että kaikille lemmikkiharrastajille pitäisi osoittaa velvoite hankkia ajokortintapaisen lupakirjan kun mielii lemmikin haltijaksi. Ei pöllömpi ajatus. Turusen kirjassa on monta mielenkiintoista tilastoa ja taulukkoa. Yhdysvalloissa on esim. varovaisten arvioiden mukaan n. 77, 5 miljoonaa koiraa. Villiintyneiden, vapaana juoksevien koirien arviot ovat vielä ’varovaisempia’, mutta kirjassa arvioidaan esim. että Moskovassa on tällaisia villikoiria n. 30 000 – 35 000. Puhdasrotuiset koirat ovat muuten kaikkein sairaimpia koiraystäviämme. Seka’rotuisuus’ on lajin evoluution kannalta ehdoton välttämättömyys. Tästä esimerkiksi voisi antaa vaikka aikoinaan saarille jumiutuneet ihmispopulaatiot, joiden nuorison oli pakko lähteä keinoin miten hyvänsä muille maille. Nykymuotoiset koiranäyttelyt Turunen tyrmää kirjassaan täysin. Vapaaksi päästettyjen lemmikkieläinten ekologisesta vaikutuksesta kirjassa kerrotaan myös kattavasti. Kissat ovat mitä suurimmalla varmuudella luontoon päästyään kaikkein tuhoisimpia vaikutukseltaan (ihmistä lukuun ottamatta?), koska tarvitsevat välttämättä liharuokaa. Niiden ravinnoksi arvioidaankin pikkunisäkkäät n. 2/3 (se on pöllöiltä pois), ja linnut 1/3. Loppu ravinto koostuu matelijoista ym. Kissat ovat jo aiheuttaneet (tähän mennessä) usealla saarella lintulajien sukupuuttoja. Huom, niitä - sukupuuttoon kuolleita - ei saada koskaan takaisin. Suomen luontoon muita kuulumattomia olioita (kissojen lisäksi) ovat esim. supikoira ja minkki, jotka aiheuttavat myös paljon tuhoa. Ne pitäisi yksinkertaisesti hävittää pois ampumalla tai loukuttamalla. Kirjassa havainnoidaan myös lemmikkieläinten syömän ruoan ekologisia jalanjälkiä. Esimerkkinä saksanpaimenkoiran ruoan valmistamiseen tarvittava maa-ala vuoden ajalta on n. 0,36 hehtaaria. Toyota Land Cruiserin vuodessa aiheuttama kulutus (sis. polttoaineet ja valmistuskustannukset) on n. 0,4 hehtaaria. Tällä esimerkillä en pyri puolustelemaan yksityisautoilua, vaan päinvastoin pyrin luomaan jonkinlaista havaittavaa mittasuhdetta asioiden välille. Kissa kuluttaa vuodessa saman verran kuin Volkswagen Golf. Kirjan lähteiden mukaan niissä 10 maassa, joissa pidetään eniten keskikokoisia koiria, viljelykelpoista maapinta-alaa kuluu lemmikkieläinten ruoan valmistamiseen runsaat 460 000 neliökilometriä, eli Saksan, Itävallan ja Belgian yhteen laskettu pinta-ala. Keskikokoinen koira kuluttaa vuodessa n. 33 kiloa lihaa (pää-asiassa kanaa) ja 95 kiloa viljatuotteita. Seppo Turunen suositteli radiohaastattelussa lemmikkieläimen hankkimista suunnitteleville vaihtoehtoa hankkia itselleen puoliso. Puolison kanssa voi myös lenkkeillä, ’sitä’ voi rapsutella ja halailla, pitää lähellä ja sille voi jutella. Harmiksemme ihmis-puoliso saattaa tietysti vastailla ei-toivottuja, ja puhella silloinkin kuin toivoisimme ’sen’ olevan hiljaa jne... Ehkä juuri siitä syystä lemmikkien määrät ovat kasvussa kun niihin voi kohdistaa vallan käyttöä sujuvammin? Ehkä nyky-ihmisen on myös vaikea myöntää tarvitsevansa muita ihmisiä elääkseen tyydyttävää elämää? Minun ei ole yhtään vaikea sanoa ääneen, että parisuhteen päättymisen jälkeen, nyt sinkkuna oleminen siis, on tosi usein aika ikävää ja raskasta.... Silti en aio hankkia itselleni koiraa tai kissaa korvaamaan epäonnistunutta ihmis-suhdettani. Ekologisesti lemmikkien määrän kasvu on valitettavaa. Lemmikkieläinten ruoan valmistus on aivan yhtä kuluttavaa kuin meidän ihmistenkin. Varsinkin lihan valmistaminen on Maapallon kantokyvyn kannalta jo erittäin tuhoisaa. Ihminen voi tulla toimeen täysin kasvis-ruoalla, vaan kissat ja koirat eivät. Keskikokoisen koiran ekologinen jalanjälki on vuodessa siis lähes yhtä suuri kuin city-maasturin – tai lihaa syövän ihmisen. Sinkkutaloudet lisääntyvät myös. Ihmisten on yhä vaikeampi löytää se oikea puoliso. Pienetkin vastoinkäymiset ja erimielisyydet johtavat nykyään helposti eroon. Uusi vuokraisäntäni kommentoi omaa eroani siten, että minun olisi pitänyt heti ’siittää’ min. neljä lasta ja mennä naimisiin, kun sitten siinä tilanteessa ero ei oikein enää tule kyseeseen… En osaa sanoa tuohon oikein mitään… Elämme monessa mielessä kertakäyttökulttuuria. Sitoutuminen on yhä vaikeampaa, mielipiteisiin, elämänvalintoihin, ihmis-suhteisiin, lemmikkieläinten omistamiseen… koska kaikki on koko ajan muutoksessa, ja ruoho on aina vihreämpää jossain toisaalla. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on saada sinua vielä ja nyt empivää pohdiskelijaa, joka on hankkimassa itselleen koiraa, tai kissaa, (mitä tahansa lemmikkiä) miettimään vielä hetkisen. Lue ensin Turusen kirja!Tarjoaisin itseäni mielelläni kumppaniksi kelle hyvänsä seuraa kaipaavalle, vaan luulenpa että se toivottu kumppani löytyy varmemmin niistä omista ympyröistä. Niin ainakin Bruce Fisherin Jälleenrakennus- kirjassa väitetään. Mikäli jollain on kysymyksiä suhteessa maapallon kantokykyyn, voin suositella lukemaan ainakin esim. James Lovelockin kirjaa Gaijan kosto, tai Antti Salmisen ja Tere Vadénin kirjaa Energia ja kokemus. Hyviä vointeja kaikille! Toni Hautamäki, Turku Åbo. Syväekologi, kuvataitelija, muusikko, ympäristönhoitaja, keramiikkakisälli, suomentaja, lenkkeilijä, luontoharrastaja, auringonpalvoja, merissä uiskentelija, maailman ihanimman pienen pojan isä ym. ym… Lähteet/Linkit: http://www.kiianmaa.com/kauppa/erosta-toipuvalle/bruce-fisher-j%C3%A4lleenrakennus-kun-suhteesi-p%C3%A4%C3%A4ttyy-2009 http://www.greenspot.fi/kustannus/kirjaesittely.html?id=6 http://netn.fi/julkaisu/energia-ja-kokemus http://www.gaudeamus.fi/turunen-lemmikkielamaa/

Päätin aloittaa uuden blogin toisella palvelimella, jotta luettavuus olisi parempi. En tiedä oliko muutos parempaan, kommentoikaa! Kiitos! :) The following link is to my new blog concentrating only to my translations of Arne Naess's texts. Yes, it's only in finnish language. Thank You! :) http://tonihautamaki.wordpress.com/