Tellu-äiti

Vaikka äitini kuoli alkoholismissa ja lääkeriippuvuudessa, muistan hänet pohjimmiltaan lämpimänä, sydämellisenä sekä oikeudenmukaisena, ns hyvänä ihmisenä. Hän oli lähtökohtaisesti kaikkia kohtaan ystävällinen, ihmis- sekä eläinrakas. Ehkä köyhissä ja ankarissa oloissa kasvaminen aiheutti kaiken edellä mainitun, mutta tietynlaisen melankoliaan tai ainakin alistumiseen viittaavan olemisen tavan myös. Hän oli sisukas, vahva, ja jääräpäinen, kuten äitinsä Sylvikin. Tellu nauroi lujaa, niin että tekohampaat meinasivat pudota pöydälle. Ikävöin tuota kaikkea todella paljon, siitä huolimatta että myös häpesin häntä usein viimeisten vuosien aikana. *** Minulla on ollut häntä kova ikävä kaikki nämä vuodet. Lapsuudesta muistan vanhempieni työpaikan (Betaniankatu 1 C) radion jossa soi Tuula Amberla tai Rauli Badding Somerjoen 'Laivat'. Äitini istui konttorin pöydän ääressä ottamassa työtilauksia vastaan (puhelimeen vastaten) tai myymällä varaosia sekä laskuttamassa, käytännössä koko työuransa ajan. Tiedän ja muistan että äitini oli tunneälyltään erityinen ihminen, herkkä, lämmin, rakastava ja älykäs. Äitini luki jatkuvasti jotain paksua kirjaa, romskua, joksi isäni niitä kutsui. Romanttisia kertomuksia, oletan, sen ajan chick littiä? Äidilläni oli tapana katsoa joka vuosi 'Tuulen viemää' sekä 'Okalinnut'. Hän itki ne läpi jonkun viikonlopun aikana ja isäni päivitteli tätä minulle. Joka vuosi sama homma ehkä..? *** Äitini kuoli vuonna 2006 jolloin olin itse 29 - vuotias, siinä ja siinä että jo aikuinen - ajattelen nyt! Tellu oli siis kuollessaan 59 v. Hän olisi nyt 79 ja täyttäisi 10.3.2026 80 vuotta. Äitini oli usein viikonloppuisin reippaassa humalassa jo silloin kun olin noin 12 - ikäinen. Joskus niihin aikoihin kun olin päässyt armeijasta (1997) ja muutin asumaan yksin Ursininkadulle äitini alkoholismi oli kaiketi muuttunut jo vakavaksi sairaudeksi, ainakin siitä oli selviä viitteitä. Hänen hyvät ja herkät ominaisuudet alkoivat peittyä pöhnän ja päihtymyksen alle. En tiedä missä vaiheessa hänelle määrättiin unilääkkeitä, mutta oletan että alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytöllä ei ole suotuisia pitkäaikaisvaikutuksia? Sen aikainen työterveyshuolto taisi olla melko suurpiirteinen näiden asioiden suhteen? *** Itse en tietenkään silloin täysin kaikkea tätä ymmärtänyt tai nähnyt koska hän oli minulle ensisijaisesti äiti - enkä osanut verrata kehenkään muuhun. Käytin itsekin alkoholia reippaasti vuosien 1997 - 2002 aikana. Olin tuolloin joka viikonloppu humalassa, usein kolmesti viikon aikana. Toisinaan havahdun nyt siihen kuinka paljon olen jäänyt kaipaamaan sitä Tellu-äitiä jonka joskus tunsin. Olen jäänyt elämässäni yksin, vaille aikuista seuraa. Sellaista jolle voi jakaa kaiken, tai edes suurimman osan. On pitänyt kulua 20 vuotta jotta olen voinut antaa täysin anteeksi hänelle. Hän oli olosuhteidensa vanki sekä tuotos. Kävin lainaamassa 'Okalinnut' kirjastosta. 'Tuulen viemää'kin on tulossa jostain kauempaa kirjastolle toivottavasti. Olen jäänyt kaipaamaan sitä älykästä ja herkkää, tarkkanäköistä äitiäni. Hän oli ainoa ihminen joka tunsi minut - ja rakasti minua ehdoitta, näin luulen!? Me tunsimme toisemme. Olimme niin paljon kahdestaan yksin. Vähän ennen kuolemaansa äitini meinasi kerran puhua minulle jostain tärkeästä - se hetki on jäänyt minulle vahvana mieleen. Sitten hän kuitenkin perääntyi ja sanoi muistaakseni jotain sen suuntaista kuin "Eikun ei mitään, unohda koko juttu". *** Luulen että äitini yksi suru oli se että hän koki vähempiarvoisuutta muita naisia kohtaan, heitä kohtaan joilla oli biologinen lapsi. Vaihdevuosien alkaessa (90-luvun alussa?), ja viimeistään kun muutin asumaan yksin, hänessä ehkä tapahtui se muutos joka syvensi alkoholismia sekä masennusta? Oma teoriani on nyt se että sodanjälkeisten sukupolvien tapa lääkitä itseään viinalla on seurausta puhumattomuuden kulttuurista. Tunteet hiljennetään alkoholilla? Ja ehkä päissään voikin puhua vaikeista asioista, mutta ja koska kukaan ei muista humalassa puhutuista asioista enää juuri mitään seuraavana päivänä, minkäänlaista muutosta tai itsereflektiota ei tapahdu - vaan 'hommat jatkuu' samalla tavalla seuraavina kertoina, kuukaudesta ja vuodesta toiseen? Alkoholia yritetään käyttää niin kuin unta - palautumiseen? Ymmärtääkseni alkoholi kuitenkin juuri hidastaa tai jopa estää palautumisen? *** Itselleni pelastuksen kaltainen hetki oli kun pääsin Helsingissä Kuvataideakatemian kautta papin puheille ja sen jälkeen psykoterapiaan. Tommy Hellstenin kirjat auttoivat minua myös ymmärtämään minkälaisten voimien kanssa olin kasvanut, virtahevon sekä mörön seurassa ehkä!? Isäni kuoli vuonna 2014 maksakirroosiin. Kuolintodistuksessa lukee: todennäköisesti alkoholin aiheuttama maksakirroosi, sydämen hiippaläpän vuoto ja sydämen vajaatoiminta sekä pitkäaikainen haiman tulehdus. Ei ole mikään ihme että äitini ei onnistunut AA -kerhossa käymisen ja pitkähkön raittiin kauden aikana (vuosina 2004 -2006?) pääsemään kokonaan eroon riippuvuudestaan. Isäni jatkoi elämäänsä siinä rinnalla ilmeisesti aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut? Nyt kun kuvittelen heidät kahdestaan asuntovaunulla Lemmillä tekemässä ruokaa viikoloppuna niin en ihmettele. Isälläni oli tapana käydä hakemassa valtavia lasteja, neljä täyttä muovikassillista viinejä perjantaisin 'Tokasta'. Olin itse niitä hänen kanssaan kantamassa ulos kaupasta vielä ainakin vuoden 2005(?) paikkeilla. Jos äitini yritti siinä vieressä nauttia Lidlistä ostettuja mineraalivesiä hänen seurassaan niin melko lohduton kuvahan tuosta syntyy. *** Näille asioille onkin helppo naureskella! Tilastot puhuvat silti melko karua kieltä. Noin 1600 ihmistä kuolee joka vuosi alkoholiin. Heistä suuri osa on 50 -vuotiaita, mutta turhia kuolemia ne ovat joka tapauksessa! Lisää kuolleita saadaan lisäämällä alkoholin saatavuutta sekä puhumalla siitä miten alkoholi on liki terveellistä. Alkoholi on kuitenkin hermomyrkky. Itse koen asian niin että mitä useammin kulutan alkoholia, sitä useammin haluan kuluttaa alkoholia, eli alkoholi aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Asiat sujuvat jotenkin liukkaammin kun on pienessä nousuhumalassa? Elämä tuntuu juhlalta kun ottaa pari annosta kuohuviiniä? Näin varmasti, mutta mites sitten kun ei voikaan ottaa - kun jos jää sama vaihde päälle liian pitkäksi aikaa ja pitäisikin olla täysin raittiina välillä (pitkiä aikoja)? Eräs kaverini sanoi että hän ei ole vuosikausiin halunnut harrastaa seksiä selvin päin, koska ei pystyisi - tai uskaltaisi? En osannut sanoa tuohon silloin mitään, mutta nyt ajattelen että onpa kyllä aivan todella surullista jos näin on!? Itse kieltäydyn alkoholista nykyään useasti koska en halua olla humalassa. Haluan säilyttää täyden ymmärrykseni siitä mitä tunnen. Humalassa tulee helposti harhautetuksi - joskus jopa harhaan johdetuksi?! Olen itse sitä mieltä että isäni piti äitiäni otteessaan ensin rahan (seksin?) ja loppuaikoina erityisesti myös alkoholin avulla. Äitini oli avioliitossa vanki, tai orja - ehkä molemmat? Hän ei nähnyt siitä enää muuta ulospääsykeinoa kuin lumihangen tammikuisessa yössä ja 20 asteen pakkasessa.