torstai 29. heinäkuuta 2010

Syväekologiasta ja ristiriidoista

Syväekologiasta ja ristiriidoista


Suunnittelin sekä painoin kangasväreillä tuossa muutama viikko sitten itselleni omin käsin pari t-paitaa. Nykersin kalvolle tekstin ’Deep ecology movement’ joka suomennettuna on kaiketi ainakin likimain ’Syväekologinen liike’. Tämän ajatuksen toteuttamiseen sen syntyhetkestä valmiisiin paitoihin kului n. vuoden päivät. No, nyt olen kulkenut kannanotto [statement]-paidoissani pari viikkoa ja tunnelmat ovat vaihdelleet äkillisesti ylpeydestä katumukseen liki päivittäin. Esimerkiksi kun käy ostamassa tupakkaa kaupasta kyseinen paita päällä joudun läpi käymään jo tutuksi muodostuneen ajatusympyrän taas kerran ja yhä uudelleen mielessään. Tuo paita päällä pyrin kaiketi erottumaan massasta ja osoittamaan että tiedostan globaalit uhkat sekä ympäristökatastrofien seuraukset sekä oman osallisuuteni kaikkeen siihen mikä ajaa planeettaamme kohti väistämätöntä tuhoa.
Silti astelen kaupasta ulos tupakka-aski ja karkkipussi eko-kassissa pullottaen. Lisäksi olen alkanut käyttää taas maitotuotteita ja toisinaan ostan myös sillipurkin tai festivaaleilta neulamuikkuja [Neulamuikku on mitaltaan viidestä seitsemään senttiin oleva muikku]. Elämäni muuttui puoli vuotta sitten melko radikaalisti kun aloin parisuhteeseen yksinhuoltajan kanssa. Vegaaniset tottumukseni sekä syväekologiset käytäntöni eivät oikein menneet yksiin uusperheeni muiden jäsenten arjen kanssa. Toisaalta, yksin eläjän kulutus saattaa lopulta olla samaa luokkaa kuin kolmen ihmisen yhteiselon kulutustaso, koska nyt teen asioita [kulutan] yhdessä perheeni kanssa. Ruokaa ei mene hukkaan, se lämpiää kaikille samalla vaivalla [= energiamäärällä] ja esimerkiksi talon lämmittäminen puilla koituu nyt kolmen – ei vain yhden ihmisen iloksi/hyväksi.
Olen ehtinyt kesäloman aikana taas syventyä enemmän suomennostyöhöni. Arne Naessin ’Ecology, community & lifestyle’-opus suomentuu hitaasti mutta varmasti. Samalla kuitenkin olen saanut melkoisesti pohdiskella syväekologiaa kokonaisuutena, ajatus-suuntana, mahdollisuutena – tai ratkaisuna. Oma elämäntapani, jota edellä jo vähän kuvailin, asettuu hauskasti tuohon kontekstiin. En tiedä olenko valinnut köyhyyden, mutta varma olen siitä että köyhyys on valinnut minut. Saattaa olla etten yksinkertaisesti ole kykeneväinen ['kyvykäs?'] ansaitsemaan rahaa, valtaa sekä hyvää asemaa yhteiskunnassa. Toisaalta, minua ei ole tainnut koskaan ’sellaisten’ hamuaminen edes kiinnostaa. Henkiset nautinnot – mitä ne sitten lienevätkään, tai mitä merkitsevät kenellekään nyky-aikana, ovat aina olleet minun priorisointi-asteikolla ylimpinä? Hitaasti maalaaminen öljyväreillä, radio Yle Ykkösen kuuntelu, kahvin juonti ja ikkunasta ulos tuijottelu, kitaran soittaminen, ruuan valmistaminen yksinkertaisista suomalaisista aineksista, lintujen tarkkailu, polkupyöräily, uinti ja rantakalliolla auringossa makailu, marjojen, sienien ja yrttien poimiminen, kirjojen lukeminen,eli lyhykäisyydessään ilmaistuna slow life – on elämäntapani. Siksi tervehdinkin ilolla viime aikoina suomeen rantautunutta Degrowth– liikettä [http://en.wikipedia.org/wiki/Degrowth].
Se tuntuu kannustavan kaikkeen siihen mihin olen omatoimisesti ryhtynyt pelkästään tarkkailemalla maailman tilaa ja seuraamalla sisäisiä tuntemuksiani [ym...ym...]... Miten tulisi elää elämäänsä tässä ajassa?
Vaikka ostankin silloin tällöin tupakkaa ja ajan autolla ympäri Itä-Suomea pelkästään aikaa tappaakseni en koe ettenkö voisi kantaa päälläni syväekologisella kannanotolla varustettua t-paitaa rehellisesti ja ilman suurempia tunnon tuskia. Olen valinnut ahtaasti vuokralla asumisen, dyykkaamisen, köyhyyden, aineellisen niukkuuden, harvat tilaisuudet huvitteluun, sekä yksinkertaisen ruokavalion koska en halua kuluttaa planeettamme viimeisiä varantoja siihen että elämäni kuluisi nopeammin – viihteellisemmin eri nautintojen parissa. Välillä pitää olla tylsää ja mielestäni on sallittua olla jopa kateellinen, kunhan ei vain oikeasti himoitse toisen omaa. OLen lähestulkoon absoluuttisen varma että huvittelu ilman maksutapahtumaa on 'pitkässä juoksussa'long range deep ecology movement] [(The Call of the Mountain Arne Naess excerpt:http://www.youtube.com/watch?v=llvnEaLUOac) nautinnollisempaa kuin rahalla aikaan saatu hauskuus. Minulla on kaikkea mahdollista ja vielä liikaakin. Mitään ei minulta puutu. Kaikkea en edes ehdi mitä pitäisi. Mitä ihminen oikeasti tarvitsee? Enemmän aikaa? Aikaa pysähtyä ja ihmetellä, kyseenalaistaa ja omaksua, levätä ja nukkua. Syväekologia [http://fi.wikipedia.org/wiki/Syv%C3%A4ekologia], slow life-ideologia [http://en.wikipedia.org/wiki/Slow_Movement], sekä Degrowth- liike puhuvat kaikki näiden asioiden puolesta. Niin minäkin, vaikka en osaakaan elää niin kuin toivoisin, niin kuin tässä edellä olen yrittänyt sinua ohjastaa - en ole puoleen vuoteen ehtinyt edes kirjoittaa uutta tekstiä blogiini...

Toni Hautamäki
Kuvataiteen Maisteri
Luonto–ja ympäristöalan opiskelija
29.07.2010 Turku, Åbo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti