Vielä vapaa – ajasta

Vielä vapaa – ajasta


Viime aikoina on ollut paljon puhetta uskonnoista ja eri kulttuurien erilaisuudesta, sekä luonnonvarojen rajallisuudesta ja ylikansoittumisesta. On keskusteltu kestävästä ja ihan vain tavallisesta kehityksestä ja sen puutteesta, ihmisoikeuksista sekä työssä jaksamisesta. Tuntuu siltä kuin maailmamme olisi niin täynnä ratkaisemattomia ongelmia, että todellisia mahdollisuuksia rauhanomaisen elämän jatkumiselle ei oikeastaan enää ole. Johan Lahdenperän kirjan Maailman juoni, joka käsittelee kaikkia näitä ongelmia, lukeminen ei ainakaan tyynnyttänyt mielessäni kytevää myrskyä. Esim. kakluunissa polttamani puut muodostavat ”hiukkaspilven” joka laskeutuu ehkä Siperian ikiroudan lumipeitteelle, joka taas aikaansaa sen, että auringon säteet sulattavan lumen ja metaaniklatraatit purkautuvat yläilmakehään muodostaen kasvihuonekaasuja. Hyvän omantunnon aikaansaamiseksi tulisi olla jokin utooppinen olio joka ei kuluta, ulosta, eikä lisäänny. Elä tässä sitten ja nauti vapaa-ajasta, lukien esimerkiksi Risto Isomäen kirjaa 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen...

***

Omat ajatukseni ”pysähtyvät” usein pohtimaan eskapismin käsitettä tai olemusta. Haaveilen jatkuvasti jostain paremmasta, kuten luultavasti suurin osa meistä haaveilee, helpommasta elämästä. Faustinen hahmo ajattelee, että onni sijaitsee siellä, missä ei itse ole. Tänään sijoitin itseni hetkeksi trooppiselle ”lähes” autiolle saarelle keräämään simpukankuoria. Jatkoin unelmointiani ajatuksella kalastamisesta, maahan pudonneiden hedelmien poimimisesta, rannalle ajelehtineen ajopuun keräilystä, nuotion sytyttämisestä, perheen kutsumisesta koolle nauttimaan yhteistä ateriaa.... Saarellani olisi tietysti myös WLAN- verkko ja kauppa-laiva toimittaisi minulle viikoittain soija-"jogurttia" ja luomu-mysliä - ja kirjasto-laivakin piipahtaisi paikalle joka kolmas viikko...

***

Elämä ei kai koskaan ole ollut helppoa, ongelmatonta missään, aina on ollut uhkia? Naapurisaaren kannibaalit häiritsivät Sinisen laguuninkin asukkaita. Se on muuten edelleen eräs lempi – elokuvistani. Sellaisesta lemmestä kai moni edelleen haaveilee, vaikka trendivaateketjut yrittävätkin epätoivoisesti saada rättinsä näyttämään seksikkäämmiltä kuin jos mainoksissa esiintyvät kauniit ja vapaat kulkisivat pelkissä simpukankuoriasuissa... Voiko elämä olla hyvää jos koko ajan pitää paeta todellisuutta? Onko pakenemiseen käytettyjen keinojen välillä todellisia rationaalisesti perusteltavissa olevia eettistä tarkastelua kestäviä eroja?

***

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat melko syväekologista toimintaa. Samoin musiikin tuottaminen soittimella on mielestäni kestävään kehitykseen rinnastettavissa olevaa toimintaa. Simpukoiden ja muun rantaan ajautuneen aineksen keräily ”voisi” myös olla ekologista. Itse tein sitä viime marraskuussa Utön saarella ja koin sen erittäin terapeuttiseksi ja hyödylliseksi. Paljon PVC -muovia tuli korjattua talteen. Asiasta kukkaruukkuun. Huomasin olevani esimerkki. Ohi pyöräilevä nuori poika näki minut tupakoimassa kadun kulmassa. Haluanko olla sellainen kuin olen, esikuvana nuorelle - tupakka suussa? Ehkä kaikki sellainen toiminta, jonka koemme syntiseksi, pitäisi tosiaan sulkea katseilta piiloon. Esimerkkinä toimikoot tässä nyt pääministerimme Vanhanen, joka ei ole enää pätevä edustamaan nykyihmistä. Hänet pitäisi siis kätkeä piiloon... Puutarhakaupunki-visio on totaalisen järjetön idea. Kaupunki on tarkoitettu ihmisille jotka haluavat asua kaupungissa. Huippu(Öky)risteilijät ovat hyvä esimerkki siitä, miten rahaa löytyy eskapismiin vaan ei ilmastotalkoisiin. Miksi ihmisen pitäisi voida harrastaa seinäkiipeilyä ja surffausta risteilyn aikana, tai asua sekä kaupungissa että luonnon helmassa samanaikaisesti? Kyseessä on kaiketi pyrkimys vahvistaa eliitti-yhteiskuntaa, jossa hain harvat ja valitut voivat toteuttaa elämäänsä kohtaamatta elämään kiinteästi liittyviä epäkohtia, kuten vähäosaisia.Pois silmistä, pois mielestä? On tietysti mahdottomuus, että kaikki olisivat samanarvoisia, tasa-arvoisia, vaan ei se kuitenkaan mielestäni ole huono tavoite. Nyt olemme ihmiskuntana valitettavasti menossa päinvastaiseen suuntaan...


Toni Hautamäki
18.10.2009, Turku