Elämän tarkoitus.

Elämän tarkoitus. --- Elämän tarkoitus on varmistaa itselleen päivittäisen seksin saanti. Piste. Loppu-tekstin käytän tämän väitteen puolustelemiseen. ---Jos elämässä muuten on kaikki perusasiat suunnilleen 'kohillaan' niin eikö olisikin luonnollista ja perusteltua - mukavaa että ihminen saisi nauttia seksin - rakkauden (call it what You want) iloista niin usein kun se hänen (ja kumppaninsa) mielestä olisi toivottavaa. Tässä toki olisi toivottavaa että toiveet asian suhteen olsivat yhteneväiset! --- Elämme hyvin stressaavaa aikaa - täällä rikkaassa pohjoisessa. Ilomme ovat triviaaleja. Hedonistiset nautinnot ovat ymmärrettäviä vaan turhan usein perustavat materiaan, rahaan, valtaan ym. tois-sijaisiin asioihin! Kaikkea pyörittää raha, seksi ja valta - näin jostain juuri luin. Siksi toivonkin nyt kovasti että Suomen kansan kaikki rakastavaiset - tai vielä rakkaudettomat, löytäisivät sen oikean rakkauden edes muutamaksi vuodeksi. Sillä Suomi saataisiin todelliseen ja oikeaan - merkittävään nousuun. Kaikki paineet rahan, maineen, omaisuuden kasvattamisen puolesta tulisi poistaa Hallituksen - tai ainakin meidän tavallisten ihmisten toimesta - itsestämme. Talouskasvu (joka merkitsee suurimmalle osalle kansasta orjuutta vastaavaa raadantaa huonolla palkalla ja työsehdoilla) edistää vain harvojen (mutta valittujen!) terveyttä. Hyvä seksi ja (erityisesti) rakkaus edistäisivät huomattavasti useampien hyvinvointia. Mallia voisi ottaa vaikka San Franciscosta 1967. J. Karjalainenkin lauloi "äkkiä kaiken ymmärrän" laulussaan 'on kaikki niin kuin ennenkin'. Siinä tosin vuosi on 69. 69 - did U get it? :) --- Mielestäni seksissä ja rakkaudessa (parissa muussakin asiassa) ei tärkeintä kuitenkaan ole määrä vaan laatu. Nyt kai monet hakevat kokemuksia eri nettisovellusten avulla - minäkin yritin vaan ei tärpännyt - tein jotain väärin (kertokaa mitä - en ymmärrä?!) - vaan yritän olla kuulostamatta katkeralta. --- Rakkaus ja seksi perustuu kaiketi siihen että molemmat hyväksyvät toisensa juuri sellaisina kuin ovat ja haluavat juuri häntä - lähimmäistään - eivätkä ketään muuta - ainakaan juuri sillä (aktin?) hetkellä. Jonkun toisen haluaminen on kai ihan luonnollista sekin toisinaan - kun ruoho on vihreämpää toisella puolella - sanovat. Vaan itse kannatan yksiavioisuutta - pidän selkeydestä. Tosin en ole muun laisissa liitoissa ollut - tietääkseni..?! --- Itse uskon vakaasti että mitä paremmin treenaa saman (samojen ihmisten) kanssa niin sitä paremmin niin sanotusti homma toimii, jos 'homma' perustuu avoimuuteen, rehtiin vuorovaikutukseen, keskusteluun ja molemmin(kaikin)puoliseen avarakatseisuuteen, uuden oppimiseen ja todelliseen toisen kuuntelemiseen. Homma kehittyy ja jalostuu jos niikseen! --- Sikses, En voikaan olla mainitsematta tässä lempi-yhtyettäni Crazy Horsea - Neil Youngin luotto- orkesteria. He ovat soittaneet yhdessä vuodesta (1968?) asti ja ainakin vielä 2013 bändi kuulosti aivan itseltään Kaisaniemenpuistossa Helsingissä. Erityiseltä, aivan omanlaiseltaan - jäljittelemättömältä mutta myös vaaralliselta - viimeisenä se tärkein ominaisuus! --- Tällä hetkellä maailmassa tuntuu olevan älyttömästi turhia jännitteitä ja itse en keksi mitään parempaa keinoa näiden laukaisemiseen kuin rakkauden. All You Need Is Love. Lenkkeilykin voi toimia (sali?) vaan ei se loputtomiin auta. Toisin kuin. Itse en ole vielä lähtenyt maksullisia kokeilemaan. Saati sitten että ulkomailta hakemaan. Alkoholista tulee krapula. Seksi toimii aina. Joku juuri ylisti jossain keskinkertaista seksiä. Ylös keskinkertainen seksi! ---Mutta miten sen oikean voi oikein löytää? Omalta kohdaltani voin sanoa ettei ainakaan internetistä. Olin Okcupidissa vuoden, Tinderissä 6 kk vaan juuri mitään ei tapahtunut tuona aikana. Yksillä treffeillä kävin ja siinä menetin n. 30 euroa pizzaan ja kaljoihin, ja tutustuin pintapuolisesti ihmiseen jota tuskin tapaan enää koskaan. Lisäksi älypuhelimen hankinta oli suhteettoman kallista. Kirjaimellisesti. Rahalliset menetykset eivät ole kummoisia - vaan ajan hukkaahan se oli tavallaan kaikki. Kyllä kasvoistakin voi jo päätellä paljon. Tuntuu usein että juuri he joista olen vähiten kiinnostunut - ovat kiinnostuneita minusta! Miksi näin? En ymmärrä! --- On omituista miten monenlaisia eri välineitä nykyään rakkaudessa tarvitaan! Hajusteita, vaatteita, trimmausta! - status-symboleita, brändejä, salikortti, mitä vielä? Kaikki nuo asiat johtavat meitä mielestäni harhaan - yhä kauemmas itse asiasta - toisistamme. Ne palvelevat oikeastaan vain kapitalismin ikuisesti jauhavia hampaita - rattaita.... --- Olemme biologisia otuksia - hyvin lähellä yhä apinoita (simpansseja, orankeja?), lähisukulaisiamme. Käyttäydymme yhä monissa sosiaalisissa tilanteissa aivan kuin emme olisi lajina kehittyneet päivääkään ajoista jolloin joku esi-isämme ensi kerran huuhtoutui rantaan tsunamin tai muun luonnonvoiman tuuppaamana. Mielestäni on turha puhua mistään tuottavuus -loikista - tai evoluutio-bursteista. Mikään ei todista niiden puolesta tässä eikä missään muussakaan hetkessä. ---Olen täysin vakuuttunut että haju, kuulo ja muut 'väheksytymmät' aistit (parinvalinnassa) näyttelevät myös hyvin keskeistä osaa seuranha(j)ussa. Haju on varmasti tärkein. Itse en muuten ole käyttänyt deodoranttia ainakaan 10 vuoteen eikä kukaan ole toistaiseksi valittanut, koska liikun ja hikoilen riittävästi ja syön 'lähes aina' terveellisesti - en yhtään lihaa. Alkoholia käytän nykyään varsin hillitysti. Käyn vain 2 kertaa viikossa suihkussa. Se riittää helposti! Terveisiä Vuorikadulle! :) Tiede on jo moneen kertaan todistanut että haju (feromonit) on keskeisin tekijä siinä että sopiva pari löytyy - siinä että parin jälkeläinen tulisi olemaan mahdollisimman terve, eli omaamaan parhaan mahdollisen vastustuskyvyn ja saamaan sopivasti erilaisia geenejä molemmilta vanhemmiltaan. Huom, rotuhygieenikot, biologia ja tiede tukee oikeastaan sitä että lisääntyisimme mahdollisimman 'erilaisen' ihmisen kuin omia geenejämme vastaavan kanssa! Tämä lisää mahdollisen jälkeläis(t)en resistanssia eri tauteja vastaan - myös perinnöllisiä sairauksia vastaan käsittääkseni?! Siksi kai jotkut parit eivät saa lapsia vaikka kuinka yrittävät. No, yritys hyvä 10 kuitenkin! Ympäristömyrkyt tekevät toki oman tuhoisan osansa yhtälössä. --- Miksi ja miten siis sopivan 'parittelu'(elämän)kumppanin löytäminen voi olla niin vaikea? Aika kuluu kuulemma myös parisuhteissa ennemminkin netti-sovelluksissa ja itsensä kehittämisessä (töissä - harrastuksissa - lasten hoidossa) - parittelemiseen ei jää aikaa lainkaan! (Isovanhemmat ja kaverit auttakaa nyt hyvänen aika näitä onnettomia!) Ja SE on kuitenkin 'tärkeintä kaikesta'! Mikä ihmisen - elämän tarkoitus on - jollei parittelu. Filosofinen mietiskelykö!? :) --- Internet ja turha tieto (kuten tämäkin tekstkini - joka tosin sisältää hyvin vähän tietoa!) on sotkenut päämme - koko inhimillisen tietoisuuden verkoston. --- "Love and only love can brake it down, hate is everything you think it is!" - Neil Jung! epilogi: olen kirjoittanut n. 150 blogi-kirjoitusta viimeisen 7 vuoden aikana. Julkaistuja on ehkä 30. Tämä johtuu siitä että jollen julkaise sitä (niitä) heti kirjoittamisen jälkeen - se jää kokonaan tekemättä. Siksi tässäkin tekstissä on paljon tarkistamattomia väitteitä (asia) ja kielivirheitä ym ym. vaan sellaista elämä on - virheitä, erehdyksiä ja sattumia täynnä! Hyvää vointia eli kaikkea hyvää! terv: Toni 30.1.2016, St. Martins, Turku, Finland --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- --- Kirjoitin tossa ohimennen jatko-osan kun jotakin jäi ehkä kuitenkin sanomatta... eli Elämän tarkoitus osa 2 (jatkoa saattaa olla luvassa...?) Nyt kun olen tässä pari yötä nukkunut ja pohdiskellut (valveilla ollessani lähinnä) edellä kirjoittamiani asioita niin tekisi mieleni lisätä vielä että toivottavasti mahdollinen lukija ymmärtää että tämä kirjoitus on kirjoitettu pääosin kieli poskessa - mutta myös todella vakavissaan ja totisesti! --- Mutta kun kerran niin moni on nykyään työttömänä - tai muuten yksinäinen - kaipaa lenkkiseuraa - ym. ym.... ja aikaa olisi terveellisille harrastuksille niin en ymmärrä mikä meitä (sinkkuja) estää? Nykyään kun ei kerran ole mikään pakko asua yhdessä niin eikö voisi kuitenkin nauttia toisen seurasta - muuallakin kuin baareissa?! 10 vuotta sitten tämä oli vielä ihan normaalia- ei pelätty toista ihmistä, mielenterveysongelmia ym. ym. Nykyään mörkö piilee kaikkialla! Sarjamurhaajia meistä on lähes vai miltein joka toinen! --- Onko toiseen ihmiseen tutustuminen (tai luottaminen?) nykyään todella niin vaikeaa? Voiko olla että jos toinen tykkää väärästä tv-sarjasta niin se on sitten jo heti no go - le - go?! --- Itse olen odotellut nyt liki 3 vuotta että jostain tupsahtaisi paikalle se täydellinen. Ei tupsahda. Se luultavasti meni naimisiin jonkun toisen kanssa jo 10 vuotta sitten ja on nyt vaihtanut sukupuolta ja työskentelee Etelä-Afrikassa keinohedelmöityksen parissa - tai jotain. Mielestäni olen terve, hyvinvoiva, suht mukiin menevä heppu, jolla on ihan jees huumorintaju ja vartalo, sekä briljantit aivot! Hyvä mies menee tässä aivan hukkaan 'tyhjäkäynnillä'. On todella sääli että ikävuodet 36,37,38 ovat menneet yksinäisyydessä hapuillen ja turhaa syyllisyyttä potien kun edellinen liitto ei ottanut toimiakseen. Eivät kaikki yksin elävät yli 35 vuotiaat ole toivottomia luusereita. Heillä on saattanut vaan olla tosi paska tuuri kumppanien kanssa! Bad Luck Love. --- Edellinen liitto ei toiminut koska siitä loppui seksi - kuin seinään. Syitä en lähde arvailemaan. Sellainen on toki ymmärrettävää kun synnytyksen jälkeen ja kolmenkympin iässä tulee ihmiselle kaikenlaisia haasteita vastaan, vaan turha katsoa peruutuspeiliin, nyt tuommoisestakin selvittäisiin kokeneempina jo helposti yli ja ohi - eikö vain? Evoluutiobiologiahan selittää että ihastuminen kestää 3 vuotta. Sen jälkeen suhteen ylläpitämiseksi vaaditaan ns. helvetisti töitä. Siihen on nykyään valitettavan harva(lla) valmi(uksia)s . Palkinto pitäisi saada heti, ei kahden vuoden päästä... todella valitettavaa ja surullista - mutta kun sen tietää niin voi toimia toisin - ja hankkia apua - ja sinnitellä huonon vaiheen yli - koska jos tahtoa on niin se kyllä onnistuu! Kadehdin 'niin paljon' sellaisia onnellisia pariskuntia jotka kertovat telkkarissa että ovat olleet yhdessä 40 vuotta! Paljon kovempi juttu kuin joku lätkän maailmanmestaruus. --- Elämä on nyt. Pelkään vanhenemista ja kuolemaa (lähes) joka päivä. Entä jos todella rakastelinkin ihanasti rakastamani naisen kanssa elämäni viimeisen kerran kolme vuotta sitten!? --- Olisin halunnut olla kuin Picasso, maalata elämäni nais(i)-esta kivan kuvan 'joka päivä' ja saada 'paljon lapsia', - ehkä? Kukapa ei? Henkistä väkivaltaa tosin en haluaisi ketään kohtaan harjoittaa. Tämä erotuksena Picassoon. Kauneutta pitäisi olla ihmisen ympärillä koko elämän ajan- muuten katkeroituu! Oliiviöljyä ja kauneutta - lämpimiä tuulia ja meressä uimista - aurinkoa - rakkautta - Mer licht! Tiedän, kokemuksesta. Voisin tähän listata ihmisiä joiden kanssa voisin käydä kahvilla tai elokuvissa - tutustumassa - vaan luulenpa että te tiedätte itsekin keitä olette! Kertokaapa nyt miten tämä voisi tapahtua oikeasti, ettei elämä valuisi hukkaan! --- En minä kovin ronkeli ole - 500 facebook-kaverin joukossakin on ainakin 5 oliota - ('vastakkaisen' sukupuolen edustajaa) joiden kanssa mielelläni rupattelisin tovin jos toisenkin kupposen äärellä. Kavereiden kanssa olen ollut tuopposella viime aikoina monasti - sekin on ihan kivaa - vaan tuskin tyydyttää 'loppuun asti' - niidenkin rupattelujen keskiössä - tai sivulauseissa - on usein kuitenkin se nainen - tai mies (kaiken takana on...) joka puuttuu seurasta! --- Ainut asia jonka varmasti tiedän vielä heikkoudekseni on etten kestä tappioita kovin hyvin. Torjutuksi tuleminen on kurjaa. Vaan nyt siihenkin alkaa riittämään jo toleranssia - ja harjoitus tekee mestarin (maisterin)?! En vain haluaisi saada Auervaaran mainetta. Ne kerrat kun olen tehnyt aloitteen ovat aina päättyneet nolosti. Toisaalta kaikki parisuhteeni ovat alkaneet siten että nainen on lähestynyt minua. Miten voisin olla riittävän rohkea jotta uskaltaisin tehdä itse aloitteen - kun pakkien saaminen on niin kurjaa! ---En ole hyväksikäyttäjä - tietääkseni. Kaikki kai kuitenkin olettavat hyötyvänsä suhteesta jotenkin. Ikäviä kokemuksia ei voi välttää - jos ei halua elää loppua elämäänsä yksin. Ilestä (Kanerva) puhutaan pahaa kaupungilla - vaikka mies vaikuttaa kovin mukavalta... ihmisen kaipuu toisen luo on kai ihan normaali tila - taipumus. Ai eikö ole? --- ps. luin Kanervaa koskevan wikipedia-sivun ja okei - alaikäisille lähetetyt ja yli 100 tekstiviestiä eivät tietenkään ole okei, mutta mies on ilmeisesti katunut julkisesti tekojaan, hankkinut ammattiapua ja tehnyt parannuksen, toivotaan. Ei meistä kukaan ole virheetön. Vai oletko sinä - mennäänkö kahville juttelemaan virheettömyydestäsi! Mulle käy melkein koska vain. Yhteydenottoasi odottaen! Ystävällisin terveisin: Toni ps. olen ihan oikeasti yrittänyt päästä treffeille - vaikka elokuviin jonkun minua tosissaan kiinnostavan henkilön kanssa (enää en voi ryhtyä suhteeseen ajatuksella 'ehkä tämä tästä sitten ajan kanssa vielä muuttuu kiinnostavammaksi - jos ei nyt vielä aivan olekaan se kaikkein kiinnostavin...) mutta nykyään se tuntuu olevan vielä vaikeampaa kuin silloin 2 -kymppisenä. Olen jo vähän vanhempi - en voi pyytää alle 3-kymppistä treffeille kuulostamatta pervolta? Vai voinko? Oman ikäiseni joko tunnen liian hyvin tai he ovat jo varattuja. Netti-treffit eivät osaltani toimineet. En käy usein baareissa - enkä varsinkaan halua aloittaa suhdetta alkoholin avustamana! Siitä minulla on tons of experience already! Olen todella ujo. Ja mikään ei ole kurjempaa kuin aiheuttaa jollekin viattomalle turhia väristyksiä siitä että puhuttelen häntä jos kun henkilö ei ole lainkaan kiinnostunut minusta. En uskalla katsella ketään pitkään kun pelkään että poikaystävä tulee vetämään turpaan. Näin itseasiassa meinasi kerran käydäkin - mistä syystä päädyin näyttämään persettä erääseen Turun suosituimpaan illanviettopaikkaan jonottaville 50 hlölle n. 15 -vuotta sitten. Tarkoitus oli kylläkin näyttää ahteria järjestyksenvalvojille - jotka poistivat MINUT ravintolasta - vaikka olisi pitänyt poistaa tuo nainen - joka halusi aiheuttaa poikaystävässään TIETEN TAHTOEN mustasukkaisuus-raivarit minua hyväksikäyttäen. Noiden traumojen kanssa elän yhä - onnellisena kokemuksistani. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruben_Oskar_Auervaara

Pyramidin huipulla

Pyramidin huipulla _ _ _ Kyllästyin seuraamaan huippu-urheilua joskus 5-6 vuotta sitten. Aloin miettiä syitä siihen muutama päivä takaperin. kun katselin Suomi-Ruotsi - jääkiekko-kamppailua Urheiluhan on hienoa, rehtiä ja reipasta, terveellistä ja yhteisöllistä. Jalkapallon MM-kisoja katselen edelleen, kun siellä on ns. 'kaikki maat' edustettuina, mutta muuten tulee seurattua 'kisoja' aika vähän nykyään. Doping on myös antanut aiheen keskittyä tuhlaamaan aikaa muihin kulttuuriharrastuksiin, (joissa dopingilla ei ole niin väliä)_ _ _ Aikoinaan, nuorena miehenä katselin Formuloita. Sitten aikansa sitä ihmeteltyäni aloin kyllästyä kehää kiertäviin autoihin, kun maaliintulojärjestys oli aina melko sama. Ihmettelin varsinkin niitä sijoilla 10 -30 ajavia joiden merkitys kisassa oli tulla ohitetuksi (luoda puitteet) yhä uudelleen ja uudelleen. Jalkapallon mestarien liiga kiehtoi minua myös aikansa. Toki olen aina vihannut Manchester Unitedia, ja nykyään FC Barcelonaa ja Real Madridia. Gaspromin mainokset tietty myös vähän häiritsivät. _ _ _Kaikessa toteutuu sama kuvio. Yksi tai kaksi brändiä ovat niin isoja, että pelkällä tuotemyynnillä ne voivat ostaa itselleen kilpailuedun jokaiseen kauteen. Kapitalismi toteutuu urheilussakin, totta kai. Politiikan seuraaminen on ollut viimeisin 'uusi' harrastukseni. Se vasta kummallista kilpailua onkin. Kokoomus voittaa aina. _ _ Evoluutiossa nopein ja vahvin, 'kaunein' myös on 'aina' voittanut. Kapitalismi on luonut harhan jossa kiiltävä, pinnallinen ja 'uusi' on seksikästä ja haluttavaa. Mikäli haluat kuulua menestyvien joukkoon, sinun on näytettävä 'meiltä'. Sinun on astuttava joukkoon. Älykkyydellä ei ole niin väliä, kunhan vain luot illuusion 'loputtomasta itsevarmuudesta'. _ _ _ Näin kai myös natsi-Saksa houkutti propagandallaan tuhansia ja taas tuhansia. Cheek myös. Taiteilijoiden apurahoja ja näyttelypaikkoja jaettaessa on vallalla sama käytäntö, totta kai. Maailma soittaa nyt samaa laulua kaikkialla, yhä kiihtyvämmällä tahdilla ja kovemmalla volyymillä. Ole myyvä ja menesty, tai kuole - lakastu._ _ _ Menestymisen edellytys on siis raha. Rahaa saa monella tavalla, usein epärehellisin tapa on tehokkain. Resursseja kannattaa lähteä hamuamaan sieltä missä niitä vartioidaan vähiten, tai missä niitä vartio heikoimmat. Harvemmin kysellään mistä FC Barcelona, Koneen Säätiön tai Euroopan unionin varannot oikestaan muodostuvat. Öljyn myynnistä, asekaupoista, maaomistuksista, mistä lie, mutta raha ei synny tyhjästä. EU-tukia olen minäkin nauttinut, mutta mikään pohjaton kassa sekään ei kai ole. Jostain sinne myös tulee koko ajan 'uutta' rahaa. Kestääkö niiden lähteiden tarkastelu päivänvaloa? _ _ _ Tämä on tuttua jo siirtomaa-ajalta. Itse olen tietyllä tapaa yrittänyt hakeutua eroon tästä jo vuosia sitten. Yritän tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Mielestäni on naurettavaa että taiteilijatkin kilpavarustavat itseään jatkuvasti (apurahoin), kuin olisivat sodassa kollegojensa kanssa - vaan se on ainut keino pärjätä (apuraha) -kilpailussa - vai onko? Pitäisi kai kysyä Damian Hirstiltä? _ _ _ Kilpailun voittaminen kolmena vuotena peräkkäin tarkoittaa melko varmasti sitä että olet päässyt kolmion huipulle. Sieltä sinua ei ihan helpolla saadakaan sitten syrjäytettyä. Voittamalla saat kilpailuedun muihin - rahan muodossa. Pelin pelaaminen ei ole kovin mielekästä näillä säännöillä. _ _ _ itse väitän että kilpailussa pärjää älykkäin. Siitä on kai turha väitellä, mitä tapahtuu kun resurssit loppuvat. Ilmastomuutoksen olemassa olosta ja vaikutuksista ei kai enää tarvitse kinata? Elämme kuin viimeistä päivää ostaessamme parempia tulostimia ja kiiltävämpiä portfolio-kansioitamme. Uusia netti-sivujamme ei silti katsele kukaan - pari kateellista kollegaa ehkä kuitenkin... _ _ _ Suomen kokoisessa maassa pyramidin huipulle mahtuu kerrallaan noin 2 jääkiekkoseuraa, pari poliitikkoa, kolme muusikkoa, yksi kuvataiteilija ja yksi kirjailija. Media, klikkauskulttuurin myötä, on myös pakotettu keskittämään huomionsa vain muutamaan tekijään. Marginaalista ei voida enää edes puhua - jos sitä ei näy missään. Haastajat kuolevat ennen kuin pääsevät edes alkuun. _ _ _ Omasta mielestäni resurssit tulisi jakaa tasan kaikkien kanssa. Yhtä paljon tukea kaikille taiteilijoille, jalkapalloilijoille, kehittyville kansoille jne. Kansa saa päättää minkä värisen fani-paidan haluaa - jos tarjolla on kaiken värisiä. (Kai se ostaisi punaisen joka tapauksessa?) Joka vuosi haettaisiin tuki samalla lailla kun haetaan työttömyyskorvaus joka kuukausi. Todistukseksi tuen tarvitsemisesta riittäisi itse tarve - eli hakeminen. Tuen määrä määräytyy sillä, mihin meillä on varaa. _ _ _ (Varaa on rakentaa nyt esim. uusia taloja - 300 neliön huoneistoja, ja samalla purkaa suojelukohteita! Varaa on nyt esim. tyhjentää maaseutu ja sijoittaa kaikki kolmeen (5?) isoon kaupunkiin!) Kyllä vapaat markkinat aina osoittavat kenen laulut käyvät kaupaksi, mikäli markkinat todella ovat vapaat ja oikeudenmukaiset. Vapautta ei ole se että sinun on valittava joko K, S tai Lidl. Liittovaltiokehitys, globalisaatio, ja TTIP johtavat monokulttuuriin. We all live in America. Hyvää Joulua! terv: kansalainen Hautamäki, turussa 24.12.2015 Asiaan ei suoranaisesti liittyvä linkki: http://areena.yle.fi/1-2059390?autoplay=true (The Pervert's Guide to Ideology, Britannia 2012)

Sadonkorjuuta, lyömättömiä ja syksyn säveliä.

Sadonkorjuuta, lyömättömiä ja syksyn säveliä. Taisin olla ensimmäistä kertaa Fiskarsin Etno-Festeillä vuonna 2002, Tikkasen Petterin kanssa. Olimme tutustuneet edellisenä lukukautena Limingan taidekoulussa. Sekin oli hieno vuosi, vaan tämä juttu kertoo toisista ajoista. Päädyin Fiskarsiin vähän erikoisella tavalla. Petteri oli seuranani Koneisto-festareilla, matkallaan kohti 'Fiskaria'. Silloin oli 'muodikasta' pyrkiä sisään aitojen yli hyppien ja niin mekin sitten teimme. _ _ _ Melkoista sekoilua, ensin ryömittiin pimeässä, nurmikkoa myöten aidan lähelle - ja lopulta juostiin järjestysmiehiä pakoon - oliko silloin jo anniskelualueita? Tekno-festareille ei kai voinut maksaa sisään kun oltiin rokkileiristä? No - seuraavana päivänä matkattiin Fiskarsiin. Petteri puhui minut muistaakseni matkaan aamupäivän aikana - en meinannut ensin kai lähteä - kun krapula. Petterillä oli ainakin vielä silloin sellainen maailman hienoin rätti-sitikka, leppäkerttu-väreissä. Mahtaakohan olla vieläkin? Soitettiin katusoiton Sm-kisoissa ja tultiin kolmansiksi. Tai oikeastaan Black Peider tuli, minä ja Perttu Saksa kai siinä lähinnä oltiin tukemassa Petterin jo silloin pähkähullua projektia. Jossain vaiheessa esitystä Petteri horjahti alas lavalta - ja se oli kyllä vahinko - mutta onneksi käsittämättömän notkeutensa ansiosta siitä selvittiin säikähdyksellä. _ _ _ Asiaan... seuraavana vuonna mentiin sitten silloisen tyttöystävän kanssa samoihin juhliin, Karjaalle. Olen kai sillä lailla ollut aina vähän huono poikaystävä että aina olen vilkuillut vähän muita siinä samalla kun on 'yksissä' kuljettu. Siltä vuodelta en muista oikein muuta kuin että tunnelma ei ollut lainkaan niin vapautuneen oloinen kuin edellisenä vuonna. Humalaan hankkiutuminenkaan ei onnistunut toivotulla tavalla, vaan pullojen kerääminen sitäkin paremmin. Olin huomannut että levyjä kauppaavalla kaverilla 'basaarissa' oli Neil Youngin Harvest- vinyyli myynnissä. Päätin alkaa kerätä pulloja, koska alueella kulkiessamme törmäsimme niihin jatkuvasti pitkässä ruohossa. Olimme isäni pakettiautolla liikkeellä ja sinne mahtui monta kassia helposti. _ _ _ Meillä ei kai ollut liiaksi rahaa koska muistan että aamulla menimme kauppaan palauttamaan pullot. Ostettiin aamupalatarpeet ja lopulla rahalla lunastin itselleni äänilevyn. Turha kai tässä on selitellä miten tärkeäksi tuo levy sitten myöhemmin minulle muodostui. Uskottelen itselleni yhä että minua ohjasi tuolloin jonkinlainen vaisto tai kohtalo. Olen tainnut soittaa tuon levyn kaikille tyttöystävilleni, jo seurustelun alkuvaiheessa. Onkohan sillä syynsä siihen että nuo suhteet ovat myös aina päättyneet? _ _ _ Muistatteko kun CD-formaatti tuli suomeen? Minä muistan - tosin vähän hatarasti. Isäni hankki aina kaikki 'uudet (tekniset) villitykset' ensimmäisten joukossa. Ensimmäinen meidän talouden cd-levy oli ehkä joku kokoelma suomi-iskelmiä. Äitini taas kuului kirjakerhoihin, ainakin Fazerin sellaiseen. Minä sain tilata kerran kuussa jonkin levyn. Eppu Normaalin Lyömättömät-kokoelma oli kai silloin juuri ilmestynyt (1989), koska muistelen että mainoksessa oli sekä sinisiä, oransseja, että vihreitä Lyömättömät älpeitä ja ceedeitä. Minä sain sellaisen hienon vihreän cd-levyn. _ _ _ Myöhemmin kun kannettavat soittimet tulivat kauppoihin, sain myös sellaisen 'mankan', jota pystyi kuljettamaan mukana. Paristot kai kestivät ainakin koko levyn, ellei ehkä kahden kuuntelun verran- jollei kuunnellut tosi lujaa. Kuljimme nuorisolaumana Säkylän Pyhäjärven rantoja, Kallionnokan leirintäalueen rannoilla ja laitureilla. 'Älä mene Njet, Njet' oli kaiketi silloin se biisi jota kaikki lauloivat yhteen ääneen, ja 'Poliisi pamputtaa taas' tietysti myös. 'Älä jätä minua' ja 'Hei älä mee' taisivat tulla sitten vähän myöhemmin? Tuolloin, Valasrannan tanssilavan liepeillä opin jo pulloja keräämällä tienaamaan helpohkosti rahaa. Samalla kai opin vähän jotain aikuisuudesta ja 'vapaa-ajan viettotavoista'? _ _ _ Olen lukenut viime viikot Juice-elämäkertaa, Risaista elämää. Juicesta tulee aina väkisinkin mieleen ala-asteen musiikin tunnit. Se oli kai ensikosketus? Syksyn sävel ja viidestoista yö. Oliko Kaksoiselämää myös laulukirjassa? Mieleen on jäänyt tietysti myös 'Lentäjän poika' ja joku Hectorin käännös myös. Olisiko ollut 'Blowin' in the wind'(Pertsa Reposen teksti)? Minä pelkäsin luokan edessä laulamista kuollakseni. Se oli kamalinta mitä saatoin kuvitella. Jostain syystä en ollut juurikaan laulanut ennen kouluikää. Meillä ei harrastettu soitinten soittoa kotona, vain levyjen kuuntelua, ja sitäkin harvenevassa määrin 90-luvulle mentäessä. Turkuradio kai lähinnä pauhasi meillä kotona ja autossa. Muistan kun minä olin ainut joka ei halunnut laulaa Hoosiannaa siinä näytelmässä - mikä se on, kolme muskettisoturia? :) Kun tätä tiedusteltiin, nostin reippaana käden ylös! Luulin että vain tytöt laulavat kuorossa. No, olin ainut joka nosti kätensä. Silloin jo nolotti. Sain kuitenkin osallistua, maskeeraajana. Sain maskeerata Muriaanin (Tommi R.)naaman kookosöljyllä ja kaakaojauholla. Se oli mahtavaa! Lopulta kai lauloin myös kuorossa. Vai lauloinko, en muista? _ _ _ Laulukokeista sain kuitenkin aina arvosanaksi 6 tai korkeintaan 7. Nyt olen soittanut eri bändeissä vuodesta 1991 asti. 24 vuotta. Lauloin alussa, kun soitimme pnukkia ja myöhemmin grungea - sitten taustalaulua power-pop -orkesterissa. Sitten soitin instrumentaalimusaa, post-rokkia 2000-2005. Liminka-vuonna 2001 taisi ilmestyä Liekki-yhtyeen Magio. Tein muutaman suomenkielisen kappaleen silloin, tuosta intoutuneena, vaan ne eivät muistaakseni päätyneet treenikämpän seiniä kauemmaksi. Aloin laulaa, tehdä omia sanoituksia taas 2006 tai 7 enemmän. Siihen - laulujen ja tekstien kirjoittamiseen vaikutti kai osaltaan se että tutustuin Keräsen veljeksiin Kuvataideakatemiassa 2008 - kaiketi. (22PP on ollut omassa elämässä läsnä Big Lupun julkaisusta lähtien (1992)). Ensin tein lauluja englanniksi, sitten myöhemmin, vuodesta 2011 lähtien pelkästään suomen kielellä. Nyt kai voin väittää ymmärtäväni aina täysin mistä laulan? _ _ _ Bob Dylan on myös tärkeä hahmo (tärkein?), vaikka aloin kuunnella hänen levyjään vasta 2010-vuoden jälkeen enemmän. Hänellähän on monen mielestä kamala ääni. Ei osaa laulaa. Olen täysin eri mieltä! Neil Young ja Bob Dylan käyttävät ääntään ehkä hienommin - monipuolisemmin kuin useammat muut laulavat artistit. Lauluääntä heillä ei ehkä ole - perinteisessä mielessä, mutta se ei ole haitannut heitä tekemästä erinomaisia lauluja - lauluja jotka muuttavat maailmaa. Se on se tärkein laulajan ominaisuus, mielestäni. (Huom. Woody Guthrie/Pete Seeger) _ _ _ Leonard Cohenkin on tehnyt hienoja lauluja. The man with a Golden Voice. Siitä sitten joku tonen kerta. Laitan Famous Blue Raincoatin soimaan, (vai sittenkin Stindepinden)! Adios! Lauluntekijä ja kuvataiteilija Hautamäki, Suomen Turku, itsenäisyyspäivänä 6.12.2015 ps. aamulla heräsin näihin ajatuksiin ja kirjoitin kaiken heti ylös ja julkaisen tekstin nyt klo 12:00

Hyväksi - ja Pahaksikäytöstä

Hyväksi - ja PahaksiKäytöstä --- Juttelin yhden satunnaistuttavan kanssa hississä, jostain yleisesti - mutta se miten keskustelumme päättyi - oli mieleen painuvaa. Hän sanoi minulle jotakuinkin näin, "Turhaan etsit oikeudenmukaista maailmaa - sellaista ei ole, eikä se sellaiseksi koskaan tule muuttumaan". Keskustelumme päättyi siihen, kun tokaisin että mieluummin elän maailmassa(ni) yksin - jos kun kerran näin on. Tästä on jo aikaa, vaan edelleen se minua mietityttää. --- Olemme mielestäni päätyneet aika uskomattomaan tilanteeseen maailmassamme, kun jos oikeudenmukaisuus on jonkinlainen utopia tai pilvilinna. Jossakin ihmisyyden pohjamudissa lilluva kadonnut muisto vain. Ilman että olen tutustunut evoluutiopsykologiaan millään lailla - olen kuitenkin päättänyt olla kiinnostunut kyseisestä 'tieteenalasta' - tai ainakin siitä käsitteenä, syystä että näen ihmisten olevan edelleen pääpiirteittäin eläimen kaltaisia. Varsinkin nyt taas kovat kyynärpäät ja terävät hampaat ovat eduksi, kun taistelumme resursseista ja oikeudesta lisääntyä ja kukoistaa käy kovempana kuin vuosikymmeniin. --- Nyt puhutaan taas ajan hengestä ja maan tavasta - välttämällä siten vastuu omista teoista ja päätöksistä - seuraamuksista. Ulkoistamme oman ajattelumme ja moraalimme, maalaisjärjenkin, EU:n ja USA:n (rahan) vallan alle, koska 'maailma muuttuu', emmekä voi 'jäädä paikoilleen' - tuleen makaamaan. --- Luin pitkästä aikaa vähän Linkolaa ja edelleen pidän häntä täysin ajankohtaisena ja ehkä suomen merkittävämpänä elossa olevana toisinajattelijana. Runo-Suomi vai hyvinvointivaltio-essee on yhä täysin ajankohtainen, ehkä jopa ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Kiitos Pentti! Yrjö Kallista suosittelen myös lukemaan. --- Yöllä heräsin mietteisiini siitä miten olemme toisiimme yhteydessä ja miten hyödymme toisistamme. Hyväksikäyttö sanana on moninainen. Tavallaanhan voisi ajatella että hyväksikäytössä hyväksikäytetty tulee hyvin käytetyksi, kun taas pahaksikäyttö aiheuttaa käytetyssä huononemista, siinä käytetylle käy lopulta huonosti - tavallaan - kun jos tulee loppuun käytetyksi? Tokihan näin meille kaikille käy lopulta. Minua on kai usein huonoksikäytetty. Toivon, etten ole vielä aivan lopussa? --- Oma pohdintani maailman tämänhetkisestä tilasta pysähtyy sanaan väärinkäytökset - tai väärin käyttäminen. Elämämme on hyvin epäoikeudenmukaista (myös epäjohdonmukaista), kun suuri joukko maailman kansalaisista on täysin alistettu huonoksikäytölle. Hyvinvointivaltiomme murenemisen aiheuttaa juuri tuollainen vääränlainen taantumus, moraalin rappio - tai empatian kuolema. 1% orjuuttaa 50%. --- Tämä on myös valtavaa resurssien tuhlausta. Tuhlaus on keskeisimpiä käsitteitä - ja yksittäisiä väärinkäytöksen muotoja tämän aikakauden maailmanjärjestyksessä. Esimerkiksi minun kouluttamiseni Kuvataiteen maisteriksi on kuluttanut valtavasti resursseja, vaan ilmeisesti sen on laskettukin alun alkaen tuottavan vain opettajieni ja muiden sidosryhmien palkat. Se onko minusta lopputuotteena mitään arvoa yhteiskunnalle on toissijainen seikka. Katsellaan vain 5 vuoden perspektiivillä - jos niinkään kauas. Kaikki on valjastettu markkinatalouden voittoja tavoittelevan koneiston ruokkimiseksi. Jos näin jatkamme, voi kaiken toivon heittää. Päättelen raporttiani Daytonin- apinajuttu-laulun soidessa taustalla. --- terv. Toni Hautamäki, ihmisapina --- https://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluutiopsykologia

Näin meitä kontrolloidaan!

Näin meitä kontrolloidaan! Hänen täytyy olla vähän tyhmä -yksinkertainen. Hän ei ole löytänyt paikkaansa maailmassa, siitä syystä että...? Hän ei tartu helppoihin ratkaisuihin? Koska hän ajattelee että lähimmäisistä, varsinkin heikompiosaisista, sairaistakin pitäisi huolehtia. Minä olen usein tyhmä muiden silmissä, kaiketi. Käytän vanhoja vaatteita, ajan rumalla polkupyörällä jossa on vain yksi vaihde. Annan muille tietä liikenteessä - ja odotan vihreitä valoja. Haluaisin olla hyvä esimerkki nuoremmille. Olen tyhmä kun en ahneesti käytä hyväkseni vastaan tulevia tilanteita edetä uralla. En suostu käyttämään pieniä ja teräviä kyynerpäitäni - koska voin olla käyttämättä. Mielestäni olen siksi älykäs. Joku toinen ajattelee kai toisin. Viime kuukaudet olen ollut töissä kahvilassa. Se on ollut kivaa, olen tavannut monia uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Heistä monet ovat opettaneet minulle jotain uutta - huomaamattaan kaiketi - asioita joita en ole osanut ajatella aiemmin. Kuvataiteen maisterina olen töissä palkkatukityöllistettynä kahvilassa- voiko olla normaalia? Minun on pakko olla vähän yksinkertainen, mielenterveysongelmainen ja tai huumehörhö - kun olen tässä työssä. Jotain vikaa minussa täytyy olla kun olen jämähtänyt matalapalkkaduuniin. Vaikka olen törmännyt moniin mukaviin tyyppeihin - olen kohdannut paljon myös ennakkoluuloja. Maailmamme on mennyt taas kohti sellaista kiiltävää ja steriiliä, jossa poikkeamia suvaitaan huonosti. Jos olet ja ajattelet eri tavalla kuin ME, emme hyväksy sinun ajatuksia - emme edes halua tietää niistä! Sellaisessa ympäristössä taide(kaan) ei voi voida hyvin. Kokeileva ja uutta luova vaatii samalla tavalla hyväksyntää kuin kaikki muukin uusi, vieras, pelottava. Muuten se/hän joutuu asettamaan itsensä jo luotuihin - muodostettuihin puitteisiin. Näin voi joutua nurkkaan ajetuksi. Työpaikkani Ruissalon opastuskeskus, Tammenterho on myös nurkkaan ajettu. Aloitin siellä huhtikuussa tänä vuonna. Opastuskeskus on palvellut Turkulaisia - ja muitakin virkistyskäyttäjiä vuodesta 1994. Edullinen kahvi ja pulla, vaihtuvat näyttelyt ja kouluikäisten Luontokoulu on palvellut tuhansia ihmisiä joka vuosi - lähes ilmaiseksi, tai erittäin kustannustehokkaasti! Tammenterho on ollut auki kaikille. Miten toiminta jatkuu tästä eteenpäin kun Kaupunki säästää siirtämällä toiminnan Kasvitieteellisen yhteyteen? Koneet - robotit korvaavat usein ihmisen. Se on huonoa kehitystä työllisyyden(kin) kannalta. Ei se myöskään säästä luonnon resursseja - vaikka niin usein kuvitellaan - päinvastoin. Menneessä maailmassa oli usein mahdollista tavata elävä asiantunteva ihminen paikassa kuin paikassa, oli kyseessä sitten kaupallinen tila tai yleishyödyllinen paikka tai palvelu. Nykyään usein kohtaamme ihmisen sijaan opastauluja, kuvanäyttöjä, digitaalista informaatiota, 'nauhalta' tulevia ääniä. Uskon itse että laiva on jo kääntynyt - vaan monet ns. 'uudistajat' uskovat yhä kehitysuskovaisesti koneiden korvaavan ihmisen. Tänä päivänä, jos jossain 'haisee' elämälle, eikä huuhteluaineelle - niin se on aivan kamalaa! Ihmiset käyvät suihkussa ennen kuin lähtevät lenkille! Onko järkeä? Kun yksityistetään julkisia tiloja, on näillä tiloilla aina tapana samalla kaupallistua. Tulee vahvemmin tuntu siitä että jotain on myös ostettava. Vessaankaan ei pääse ilmaiseksi?! Näin meitä kontrolloidaan! Toki on monia muitakin syitä - joita en tässä osannut luetella - minkä tähden pieni ja kaunis tulisi säilyttää - vaan ihmisen vapaus olla ostamatta, käydä ulostamassa - ja päästä julkisiin tiloihin ilmaiseksi on ihmisoikeuksien kannalta ehdottoman tärkeää! Miksi äänestämme itseltämme pois nuo oikeudet!? Isompi ei aina ole parempaa! Ystävällisin terveisin: kansalainen Hautamäki, Turussa 10.9.2015

Käsittele Se!

Deal with it?! Olen päätynyt tilanteeseen jossa minun on yritettävä syntyä uudelleen - tai ainakin minun on leikiteltävä ajatuksen kanssa tosissaan... En oikein tiedä mitä se tarkoittaa - vaan ajattelen nyt, että jotenkin minun on tehtävä ns. 'tiliä menneisyyteni kanssa', jotta jotain uutta voisi syntyä. Ehkä vain 'tapan', 'kuoletan' symbolisesti 'aikaisemman' tyypin - menneen (miehen) ja aloitan alusta. Markkuna? En kuitenkaan oikeasti halua muuttaa nimeäni tai matkustaa kahdeksi vuodeksi Intiaan ym. ym. En halua tuhlata vähiä rahojani tai aikaani mihinkään mielestäni hölmöön. Symbolismi saakoon auttaa minua nyt. Näin päätin aloittaa tuon yritykseni!: En ole kirjoittanut moneen kuukauteen mitään mihinkään kun on ollut niin paljon ajateltavaa - olen laiminlyönyt päiväkirjaani ja blogiani - kun aika on mennyt loputtomien ajatusketjujen päiden solmimiseen - mielenterveys on ollut koetuksella ja tuskinpa koettelemukset sillä saralla ovat päättymässä vähään aikaan - päin vastoin ongelmia on luvassa jatkossakin... --- Elämä on täynnänsä pettymyksiä - elämä on kertomus selviytymisistä - eikö totta? Päätin listata omat Top 10 tragediaani, jotta osaisin arvostaa selviytymiskykyäni paremmin - Deal with it, U know? Nyky-aikaan tuntuu kuuluvan ilmiö 'trendikkäästi' pillittää julkisesti kaikesta - joten päätin itsekin 'ryhtyä hommiin', kun en pelkästään kavereitani halua asioillani jatkuvasti kuormittaa. Terapia taitaisi olla liian kallista - ja epäterveeksi koen sellaisen suhteen, jossa minä annan ja hän ottaa rahani... Varoituksen sana! Rakkaat ystävät älkää lukeko tätä mikäli haluatte säilyttää minusta sen kuvan jonka olette päissänne minusta luoneet!!! Se ei ole kokonainen - vaan kuitenkin ihan arvokas ja säilytettäväksikin luokiteltavissa - vaan niin on kai monen muunkin 'todelliseksi luullun' asian laita... Deal with it! ---1. Ensimmäisiä muistikuviani lapsuudestani on kun naapurin poika vihjaili minulle siitä miten oli kuullut minut tuodun kotiin... - ja miten vanhempani hiusten väri ja minun pellavapääni eivät oikein sopineet eheästi 'yksiin' - kasvattivanhempani kun olivat molemmat tummatukkaisia... 'Kasvatti' -vanhempani kertoivat minulle myöhemmin itse adoptiostani, kun olin 7 -vuotias. Kerkesi kuitenkin kulua 25 vuotta ennen kuin kohtasin ensimmäisen kerran biologisen Äitini. Siitä sitten ehkä joskus myöhemmin lisää. 'Oikeiksi vanhemmiksi' toki kutsun heitä jotka minut kasvattivat! ---2. Ala-asteella olin koulukiusattu - ainakin jonkin aikaa - (ehkä edellisestä syystä?). Pieni kokoni saattoi olla yksi syy? Hyppelin myös kesken tuntien ulos ikkunasta (1.kerros) ja tappelin kaiketi usein 'kaltaisteni heikoimpien lenkkien' kanssa kun piti selvittää kuka on se kaikista heikoin... ---3. Ylä-asteelle vaihdoin koulua ja tappelin uudestaan heikoimpien kanssa. Siihen aikaan sain myös silmälasit - opinnot alkoivat sujua paremmin - kun näin vihdoin taululle asti (ja suostuin pitämään laseja päässä useammin) - vaan optikolla kävin myös usein väännätyttämässä sankoja suoriksi... tappelujen johdosta siis. --- 4. Eka kertani oli tosi outo tapaus. Kaverini otti minut mukaan juhliin jossa join melko runsaasti minulle tarjottuja juomia. Myöhemmin olen oppinut ettei kukaan väkisin kaada juomia kurkkuun! Joku kuitenkin saattoi minut hämärästi valaistuun huoneeseen jossa minua odoteltiin. Se oli eka kerta meille molemmille. Muuta en sitten tapauksesta muistakaan - en nimeä enkä naamaakaan kunnolla. 'Hänen' kaverinsa tuli kuitenkin seuraavana päivänä kotiovelleni 'tarkistamaan' onko kaikki hyvin. No oli kai tavallaan - vaan ei sitten ehkä kuitenkaan täysin..?! Melko hämentävä kokemus 15-vuotiaalle Itsetunnossani taisi olla jo tuolloin toivomisen varaa... ---Aika pian tuon jälkeen aloin seurustella 'yhden toisen' - ja tosi ihanan tytön kanssa - olin rakastunut - ja se oli taivaallista - luulin että me olisimme yhdessä lopun elämän - siis 15 - vuotiaana... Seuraavalla viikolla kävi ilmi että hän oli kuitenkin vaihtanut minut toiseen 'kundiin'. Kundi oli kuulemma joku 'kovis'... Nuorena aikuisena minua hämmensi todella paljon se kuinka paljon muut ihmiset puheidensa mukaan touhuilivat huumeiden kanssa - ja kuinka paljon 'pitäisi' että tulisi hyväksytyksi... Ajan ilmiöt kuten Grunge ja Britti-pop :) tavallaan johdattelivat tutustumaan 'edes' pilven poltteluun. Välttelin hommaa useat vuodet kunnes ympäristö tavallaan 'pakotti' minut ottamaan selvää 'asioista'... Deal with it! ---. Onneksi en koskaan kokeillut muuta kuin pilveä - vaikka luulen että silloisissa 'kaveriporukoissa' oli useita jotka olivatkin testailleet muutakin. Polttelin pilveä kunnes en tiennyt enää yhtään kuka oli oikeasti ystäväni - ja ketkä vain pössyttely-seuraa - aika vaikeaa on kai yhä edelleenkin tehdä tarkkaa rajaa näistä asioista oikea ja ei -oikea ystävä.. kun kaikki suhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen.... myöhemmin kuitenkin radiosta (Tiede-ykkönen, Yle Radio 1) kuulin että he jotka eivät ole saaneet rinta-ruokintaa vauvoina, heillä on suurempi alttius päätyä psykoosiin kannabista runsaasti käyttämällä. Tuohon aikaan päädyin opiskelemaan kuvataiteita koska kaikki bändi-viritykset olivat olleet enemmän tai vähemmän vähemmän menestyksekäitä yrityksiä - filosofian opinnot jotenkin johdattelivat taiteisiin... Halusin pohdiskella elämän tarkoitusta kai syvemmin kuin vain kodinkoneita korjailemalla - vanhempieni firmassa minua ahdisti jatkuva riitely vanhempieni välillä. Luulin että kuvataiteilijuus olisi mahdollisimman kaukana yrittäjyys-maailmasta. Myöhemmin yhdellä vero-luennolla Turun Taideakatemiassa todellisuus sitten valkeni minulle... Vanhempani olivat saman yrityksen 'omistajat' 40 vuotta ja minä siinä sivussa 'äänetön yhtiömies'. Kasvoin siinä keskellä - osittain yltäkylläisyyteen - ja harhaluuloon että raha kasvaa puissa. Sain ostetuksi kaikki uudet 'hyvät' levyt ja baarissa saatoin tarjota kevereille. Minulla oli tuolloin aika paljon 'ystäviä'. Nykyään minulla on vähän ystäviä - vaan laatu korvaa tässä tapauksessa määrän oivallisesti. 5. Seurustelin jonkin aikaa tosi kivan tytön kanssa n. 23 vuotiaana - ja meillä taisi mennä 'ihan hyvin' - paitsi että sitten kerran ryssin itse hommat ihastumalla tyttöystäväni luokka-toveriin... no selvinpäin en varmasti olisi moista virhettä tehnyt - vaan myöhäistä on nyt katua... Niin oli parempi - vaikka se tekikin kipeää... Olen ollut monasti 'todella ihastunut' johonkin tiettyyn tyttöön nuoruudessani - ja vieläkin...vaan en koskaan uskonut (enkä usko vieläkään) että minulla olisi mitään mahdollisuuksia saada sellaista 'unelmieni tyttöä' (omakseni?!). Nykyäänhän ketään ei kai myöskään saada sillä lailla 'omaksi' koska kaikki ovat 'individuaaleja ja omaehtoisia yksityisiä kosmoksiaan jotka toteuttavat loputtomia mahdollisuuksiaan' tässä äärettömästi laajenevassa avaruudessamme - vaan silloin joskus 90-luvun alussa - vai lopussa - se oli vielä ehkä osittain mahdollista, kaiketi. Suhteeseen on helppo ajautua seksin tarpeessa... Pitäisi olla riittävä itseluottamus odottaa sitä 'oikeaa saapuvaksi' kohdalleen. Deal with it! ---6. Äitini yritti itsemurhaa samana kesänä kun valmistuin kuvataiteilijaksi AMK. Hän paleltui sitten myöhemmin kuoliaaksi, seuraavan vuoden tammikuun yönä kovassa pakkasessa Nunnavuoren puru(hiihtoladun)radan lähettyvillä - nautittuaan ensin riittävän määrän lääkkeitä ja alkoholia. Alkoholismi ja 'työholismi' olivat perheessämme iso ongelma. Minunkin on vaikea olla 'työstämättä' ainakin mielessäni jatkuvasti jotain projektia 'eteenpäin'... Ex-ex-tyttöystäväni hyvä ystävä kuoli seuraavana kesänä - ja huomasin miten tervehdyttävää on itkeä omia murheitaan 'tuntemattoman' hautajaisissa. Sain vihdoin puolen vuoden jälkeen itketyksi Äitini menetyksen johdosta - en ollut ehtinut tehdä sitä aiemmin kun kaikki energia oli mennyt Isän auttamiseen. Sitten aloitin opiskeluni Helsingissä maisteriksi ja löysin itseni pian YTHS:n psykiatrin istunnoilta. Hyvä niin. Tajusin olevani parisuhteessa väärän ihmisen kanssa, väärässä kaupungissa. Lähdin pakoon Mäntyharjulle. Palasin takaisin Turkuun - vietettyäni lähes yksin 5 kk hiihdellen ja vaellellen metsissä ja maalaten omakuvia. Deal with it! 7. Mäntyharjulla punaviinin ja musiikin avustamana onnistuin kaivamaan alitajunnastani sillä hetkellä elämästäni puuttuvan asian - ihastuksen kohteen. Joskus ihastuminen alkaa jostain ihan pienestä yksityiskohdasta. Muistan kun olin baarissa sen yhden tytön kanssa josta juuri kerroin (Helsinkiin jättämäni), kun sitten päädyin juttelemaan yhden tutun kanssa, jonka kaveri oli erityisen viehättävän oloinen. Lisäksi hän puhui juuri niistä asioista joita olin itsekin mietiskellyt viime aikoina. Olin kai vähän aiemmin tavannut saman naisen häneen sen enempää huomiota kiinnittämättä - vaan alitajunta oli ilmeisesti toiminut tehokkaasti ja huomioinut asioita joita tietoinen minäni ei kyennyt havaitsemaan. Näin siis unta (tai valveunta) tästä nyt niin kovin ihanasta naisesta, josta en tiennyt 'juuri mitään' - paitsi että kun olin hänet aikoinaan kohdannut olin tuntenut häntä kohtaan lähinnä vain epämääräisiä varauksellisia 'fiiliksiä' - koin hänet lähinnä näsäviisaaksi nuoreksi hippitytöksi! Vuotta myöhemmin hän oli sitten siis jatkuvasti ajatuksissani. Nyt tiedän että asiaan vaikuttivat kuukausien yksinolo ja itsetutkiskelu sekä intensiivinen musiikin kuuntelu jonka keskiössä olivat Emmylou Harris, Joni Mitchell ja pari muuta hippi-ajan naisartistia ehkä. Tein tuolloin monta laulua tämä muusa mielessäni. Kiitos siitä hänelle - taiteilija tarvitsee innoittajansa. ---Ajattelin siis pitkään että 'ehkä tämä nyt on se oikea jonka perään minun on lähdettävä? Muutin Turkuun. [Freud Marx Engels & Jung /... Just niin mä tulin Turkuun]. Kyttäsin unelmaani vuoden verran. Ei näkynyt vilaustakaan. Aloin nähdä muita unelmia. Pian tämä 'uusi' unelma asui luonani. Sitten asuimme yhdessä uudessa kodissa. Syntyi lapsi. Olin päättänyt asettua ja ottaa vastuun. Elämä on tässä! Samalla kuitenkin tämä 'aikaisempi unelma' alkoi vilahdella 'siellä sun täällä'. Deal with it!? 8. Lapsen Äiti kyllästyi minuun - oikkuihini. Lensin pihalle - jouduin jättämään 'kaiken' arvokkaaksi kokemani - ensimmäisen oikean perheeni - muutin asumaan korttelin päähän vapaana olevaan asuntoon jonka pystyin nopeasti löytämään - jossa asuin melkein 3 vuotta! Home ajoi minut lopulta pakoon 16 neliön luukusta. Deal with it! 9. Isäni kuoli maksakirroosin aiheuttamiin moninaisiin sairauksiin tammikuussa. Hän kuihtui pois kolmessa kuukaudessa - pian eroni jälkeen - se kaikki tapahtui mielestäni hyvin nopeasti. Isältäni jäi firma- omistusasunto - pari autoa ym ym... rekkalastillinen erilaista irtaimistoa (itselleni arvokasta - ei ehkä muille) - kuten lapsuudenaikaisia valokuvia ja muuta mitä ei saa ikinä takaisin jos kerran tuikkaa tuleen - muistoja lapsuudesta jotka tuntuvat nyt kovin muistamisen arvoisilta... minulla ei ole kovin montaa ihmistä joiden kanssa muistella - vaan ehkä oma lapseni haluaa sen joskus kanssani tehdä. Juuret U know! Minun työttömyystukeni ei meinannut riittää asioiden niputamiseen - vaan olen jolllain lailla 'toistaiseksi' selvinnyt omista ja edesmenneen Isäni veloista. 10. Biologista Isääni en ole vielä tavoittanut - se on osoittautunut erittäin vaikeaksi tehtäväksi. Biologinen Äitini sairastaa skitsofreniaa. Hän muistelee tuota asiaa varsin vähäsanaisesti. Olen saanut häneltä vain nimen Kauko Ojala, tai Kauko Ojanen - vai Paakkola. Nimi vaihtelee joka kerta. Biologinen äitini epäilee etä hän on jo kuollut... Hakkiskuja 4 - osoitteessa on asustanut hän aikoinaan- kuulemma 70-luvun lopulla viinatrokarin 'ammattia' harjoittaen. Jäljet loppuvat siihen. Deal with it!? Tiedän että on Ebolaa, Ukrainan kriisiä, Palestiinaa ja Valaiden sukupuuttoa sekä ilmastonmuutosta ja ympärileikkauksia ja raiskauksia joka päivä vaan voinko tehdä jotain niiden pysäyttämiseksi - paitsi klikkailla näytöltä Join ja Sign. Jos oma elämä ei ole kunnossa on todella haasteellista auttaa ketään muutakaan. Rakasta itseäsi niin voit rakastaa muita! Deal with it! --- Miksi kirjoitan tästä? Minulle on vahvistunut viime vuosina ajatus siitä että 'hyvää taidetta' syntyy vain kovien kokemusten kautta. Kaikki kunnon oppi-isät ja äidit toitottavat että se mikä ei tapa vahvistaa joten olen oikealla alalla. Olen taiteilija. Kiusatkaa minua lisää niin teen vielä parempaa taidetta! Antaa tulla turpaan vaan mutta sallinette minun ottaa ensin silmälasit pois päästä. Tarvitsen silmiäni vielä! Pitäisikö todellisen taiteen tukijan koettaa aiheutaa 'suojatilleen jatkuvasti erilaista harmia ja murhetta, sekä taloudellista että fyysistä- jotta hän tekisi parempaa taidetta - jotta hän jalostuisi neroksi!? Oikeastaan tämän kirjoituksen aihe on minulle: miten voi säilyttää luottamuksensa ihmiseen - toisiin - täysin vieraisiin ihmisiin - jotka saattavat kyllä olla läsnä elämässäsi vuosien ajan vaan jonain päivänä jokin tapahtuma tai lause osoittaa että et tuntenutkaan häntä - heitä -hän onkin joku muu kuin luulit - oho!? Deal with it!? --- Tärkeä havainto tässä on se että olen kuitenkin yhden lapsen Isä, Maisteri, Ympäristöhoitaja ja muusikko ym. ym. Olen selviytynyt tähän asti - mutta vain vaivoin ja mahtavien - suurten ystävien avustamana. Nyt voin syntyä uudelleen - kuin Fenix-lintu konsanaan! Ja joka aamu uuteen elämään! Vaan toisaalta, olen kuitenkin juuri se joka on nähnyt ja kokenut - eikä mikään tai kukaan voi tätä toiseksi muuttaa. Olen minä - juuri sellainen yksilö- erityinen ja ainutkertainen! Enkä hae tällä mitään sääliä - vaan (vain?) ymmärrystä! Peace, Love & understanding! Deal with it! Toni Hautamäki, Turkkuses, 2014 Kuvataitelija, muusikko, elämäntaiteilija 'työtön' (ainakin) musiikki, -kahvi, ja hyvän seuran addikti. ps. Uskalikoille pieni musiikillinen bonari: http://www.youtube.com/watch?v=PHRloSXdE6o http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis#Psyykkiset_sairaudet http://en.wikipedia.org/wiki/Workaholic epilogi 2016: on hauskaa lukea pari vuotta sitten kirjoittamaani tekstiä ja muistella omaa tukalaa tilannettaan lähinnä huvittuneena vaan myös itseäni paremmin ymmärtäen. Mielestäni ihminen on hieno otus ja elämä on mahtava oppimiskokemus. Turhan harvoin vain tulee juteltua näistä asioista ystävien kanssa - harva haluaa jakaa kokemuksiaan - itse mielelläni kuulisin muiden tarinoita - varsinkin tuttujen, toverien. Mielestäni juuri nämä jaetut kokemukset ovat elämän suola. Jos olet eri mieltä niin kommentoi vaikka!

Pesukoneista ja viherpesu'koneista'

Pesukoneista ja viherpesusta..? Kuulin juuri uutisen, jonka mukaan pesukoneiden energiatehokkuusvaatimuksia on taas tiukennettu. Voi P%sk#! Pyykki täytyy saada pestyksi 20 celsiusasteessa. Näin kuulemma säästämme luontoa. Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Kodinkoneiden energiasäästössä mennään peppu edellä puuhun. Tämä prosessi on ollut käynnissä muistaakseni siitä asti kun Suomi liittyi EU:hun. 40 vuotta alalla toiminut Isäni sanoi, että kakka (lika/sonta/uloste) ei liukene alle 40 asteessa. +++++ +++++ +++++ Olen itse käytännössä syntynyt kodinkonekorjaamon lattialle. Ensimmäiset lapsuuden muistoni/kokemukseni koostuvat (valokuvista olen nähnyt) leikkimisestä pesukoneen rumpujen sisällä ja ruuvivääntimiin (ts. meisseleihin), pultteihin ja muttereihin tutustumisesta. Olen nähnyt miten pesukoneet ovat muuttuneet yksinkertaisista painavista pienistä päältä täytettävistä kestävistä pesukarhuista suuriin isoikkunaisiin valtaviin valkoisiin monstereihin, joissa on kolme piirikorttia (ohjelmakorttia) ja erilaisia pesuohjelmia (toimintoja) on kymmeniä – siis vilkkuviksi ufoiksi. Vanha pesukarhu, joita silloin tällöin edelleen tulee vastaan, on voinut saavuttaa 30 vuoden iän ja palvella, pienin vioin ja korjauksin, moitteettomasti näihin päiviin saakka. Toki pyykki on pitänyt pesun jälkeen ripustaa kuivumaan päiväksi tai pariksi. Vaan eipä koneen rakentamisen aikoihin vaatteitakaan vaihdettu kolmea kertaa päivässä. ++++ ++++ ++++ Uudet monsterikoneet toki linkoavat parhaimmillaan 1400 kierrosta minuutissa. Tämä altistaa mekaaniselle tärinälle jota nykykomponentit eivät kestä. Pyykki toki kuivuu nopeasti, kun on vielä kuivausrumpukin taloudessa. Koska monsterit käyttävät vettä vähemmän, ne ovat alttiimpia toimintavioille. Jos vettä haluaa säästää, se kannattaisi tehdä teollisuudessa ja valmistusprosesseissa. Sähkön kanssa sama juttu. Toki henkilökohtaiseenkin veden ja sähkön käyttöön tulee kiinnittää huomiota. Nykyaikaisen monsterikoneen (ovh. 300 euroa) keski-ikä on n. 3 vuotta. Sen jälkeen se menee kontissa Afrikkaan, Kiinaan, tai Intiaan jossa joku lapsi sulattaa siitä (jalo) metallit irti. Koneen valmistamiseen tarvittavat kaivanne(kaivosteollisuuden) tuotteet siis päätyvät takaisin alkulähteilleen, ja niin myös ympäristökuormitus. Me nautimme kerman päältä, ostamalla ja kuluttamalla yhä enemmän, lyhytikäisiä tuotteita, ja saasteet dumppaamme kehitysmaihin ( vai Venäjälle?). ++++ ++++ ++++ Elektroniikkatuotteiden terveysvaikutuksista emme tiedä senkään vertaa. Viime aikoina olen kuullut/lukenut, että kontteja avattaessa työntekijät altistuvat jollekin mystiselle suojakaasulle jota elektroniikastakin ’irtoaa’. Se aiheuttaa allergisia reaktioita ja ihoärsytystä. Päänsärkyä ja huimausta on myös todettu. Itse olen viettänyt ison osan elämästäni kaikenlaisten hilavitkuttimien parissa ja niin on isänikin. Viime kesänä isäni sairastui. Hänen ihonsa sairastui. Iho on kaiketi ihmisen suurin yksittäinen elin. Mistä kaikesta voi ihon ärsyyntyminen ja irtoaminen (kuoleminen) johtua, emme tiedä vielä… ++++ ++++ ++++ Sen kuitenkin tiedämme, että koska pesukoneiden ja muunkin kodin elektroniikan elinikä on nykyään niin lyhyt, toisin sanoen kierto nopeaa, on laitteiden korjaaminen muuttunut kannattamattomaksi. Varaosia on turha pitää hyllyssä, koska ne ensinnäkin maksavat todella paljon ja valmistaja muuttaa ’mallistoa’ jatkuvasti, joten varaosien varaston arvo ja määrä kasvaa koko ajan ilman, että on varmuutta siitä pääseekö varaosia todellisuudessa ikinä asentamaan koneisiin. Tämä taasen johtuu siitä, että koneet on valmistettu niin, ettei niitä saa purettua, korjattua, eikä osia pysty vaihtamaan kuumasaumauksen tai muun monimutkaisuuden tähden. Lisäksi jos kone sisältää kolme ohjelmakorttia, niiden yhteinen hinta varaosina on sama kuin kolmen uuden kodinkoneen hinta. Kodinkonekorjaajan elämä on tehty näin todella vaikeaksi. Korjaaja ei enää korjaa vaan tekee tuotevaihtoja. ++++ ++++ ++++ Kuten alussa kerroin, mikään ei estäisi meitä palaamasta menneeseen, jolloin sama pesukone saattoi palvella vuosikausia. Kuluttaja äänestää lompakollaan viime kädessä. Peruuttaessamme ajassa taaksepäin joutuisimme ehkä antamaan jonkin verran periksi energialuokituksissa, mutta kaiken sen valmistamisen, kuljettamisen, kaivosteollisuuteen satsaamisen, uusien mallien valmistamisen ja muun valtavasti luonnonvaroja kuluttamisen sijaan, voisimme valmistaa pesukoneiden volkswageneja (tai jopa Ladoja) , jotka kestäisivät esim. 10 tai jopa 20 vuotta – ja varaosia löytyisi joka ladosta… Silloin luonto todella säästyisi. Nyt teitä kaikkia – myös minua virtsataan silmään, ja se pisu tulee satamaan tasaisesti meidän jokaisen päälle. terv: Toni Hautamäki ++++ http://yle.fi/uutiset/elektroninen_nena_haistaa_myrkkykaasut_jo_satamassa/6952367 ++++ http://fi.wikipedia.org/wiki/Iho ++++ http://www.youtube.com/watch?v=qcyHGcgyOBU ++++ ps. kirjoitin tämän kaiken yhtä pötköä ja se varmasti kirjoituksesta välittyy, siis inho ja viha (tarkempi itsekriittinen analysointi siten puuttuu?!) asioiden idioottimaisuutta kohtaan ja niin on tarkoituskin! Kiitos ja anteeksi!