Moderni ihminen

Nykyihmisen pitäisi kuluttaa mahdollisimman vähän, eikö totta? Tätä kirjoittaessani muistan taas sen vaikeimman haasteen mikä liittyy koko maailmanparannuksen haasteeseen, eli sen että kirjoitan niille jotka jo ovat samaa mieltä kanssani!? Lupaan yrittää miettiä tulevissa esseissäni sitä miten voisin kirjoittaa niille jotka esimerkiksi opiskelevat automekaanikoiksi ammattikouluissa ja syövät joka päivä brasiliassa kasvatettua antibiooteilla kyllästettyä (geenimuunneltua?) lihaa, mutta tällä kerralla ajattelen vielä muita juttuja, kuten esimerkiksi sitä että Suomeen tuotiin Ylen artikkelin mukaan vuonna 2017 noin 76 miljoonaa kiloa lihaa ulkomailta, kahdeksanneksi eniten Brasiliasta. *** Olen itse tarkkaillut jokapäiväistä kulutustani jo ainakin 15 vuoden ajan. Kasvissyöjäksi ryhdyin armeijasta päästyäni - tai pian sen jälkeen vuoden 1998 paikkeilla. Jos kaikki muutkin rikkaissa teknologisissa maissa olisivat - ilmastonmuutoksen vaikutukset olisivat jo puolittuneet. Toinen puoli hoituisi fossiilisista polttoaineista luopumalla!? Tässä oli kirjoitukseni ensimmäinen pointti. *** Toinen tulee ehkä tässä, jos osaan sen muotoilla... On täysin järjetöntä kierrättää, säästää kaikessa, sähköstä vaatteisiin - ja olla vegaani - yrittää pelastaa maailma ihmisille elinkelpoisena planeettana, varjella monimuotoisuutta, yrittää estää sukupuuttoja - joskus huomattavilla rahasummilla - mikäli kaikki, KAIKKI - eivät osallistu tähän työhön! On lähes hyödytöntä taistella eläinten oikeuksien puolesta tai kahlita itsensä vanhan metsän kolmesataavuotisiin puihin mikäli joukkotuhonta jossain muualla - sadan metrin päässä vaikka, jatkuu samanlaisena tai kiihtyy entisestään. Jokainen eläin ja jokainen vanha metsä on yksilö, toista vastaavaa täysin samanlaista ei ole missään. Näin sanotaan ihmisestä, katsokaa sormenjälkiämme? Olemme erityisiä kaikki, kalat, sienet, puut, ihmiset? Elämme mielenvikaisessa tai jakomielitautisessa todellisuudessa kun valaita suojellaan sekä pyydetään ruoaksi samanaikaisesti samoilla vesillä. Täysin mielisairaaksi tämä menee kun valaan suojelijaa pidetään vankilassa, vaan taloudellisesti valaan tappamisesta hyötyvä liikemies/henkilö saa jatkaa toimintaansa - hänet palkitaan rahallisesti menestyksellä yhteisössään. Ihmiskunta on pahasti sairas ja tuo sairaus johtaa vääjäämättömästi kuolemaan, ihmiskunnan kuolemaan. *** Pointti kolme. Nyky-yhteiskunnassa jotkut pyrkivät luomaan jatkuvasti sellaista harhaa että jokainen hyödyllinen ihminen on koko ajan jonkin todella tärkeän ja tuottavan asian äärellä - työssä. Muut kuin hyödylliset ovat vapaamatkustajia?! Aivan kuin meidän pitäisi toimia muurahaisten lailla - tai siis kuten näemme niiden toimivan silloin kun ne ovat aktiivisimmillaan. Illuusion luomiseksi ollaan valmiita uhraamaan kaikki, jopa mielenterveys. Simuloidaan jatkuvaa työntekoa jotta näytettäisiin tehokkailta? Kyseessä on kai kilpailemisen vimma ja voittamisen tarve? Kylmän sodan aikainen kilpavarustelu on tullut takaisin todellisuuteemme /arkeemme. Mantrana korvissamme kuuluu toimeliaisuuden ylistyspuhe. Lopulta taidamme toimeliaisuudellamme tuhota elinolosuhteet planeetalla, planeetalla joka toimi vallan mainiosti ennen kuin ihminen keksi valjastaa öljyn käyttöönsä. Ero muinaisiin yhteiskuntiin Egyptiin, Angkor Watiin tai Rooman valtakuntaan on vain se että toimintasäde ulottuu nyt koko pallolle. Uusliberalismi on nyt kaikkialla. Ihminen ulottaa syöpäänsä kylväviä raajojaan maailman ääriin ja niiden yli avaruuteen saakka. *** Neljäs pointti. Kansan keskuudessa pitäisi ilmetä merkittävää vastustusta sille että meidän yhteistä omaisuutta, ikimetsiä, makeaa vettä, luonnontilaista monimuotoisuutta tuhotaan, (myydään) jätetään kuin pommitusten jäljiltä samalla kun nämä isoja voittoja maksimoivat toimijat nauttivat merkittävistä yritystuista - liiikevoitoistaan? Vain suomalainen ei uskalla kadulle osoittamaan mieltään? Samalla kaikkein heikoimmassa osassa olevilta ja niiltä jotka tarkastelevat kriittisesti yhteiskuntaa - kuten taiteilijat, viedään viimeisetkin mahdollisuudet toimeentuloon. Tämä on tietenkin tarkoituksellista ja tahallista! *** Viides pointti. Jotta voi olla empaattinen ja solidaarinen täytyy omat asiat olla edes suunnilleen järjestyksessä. Tajusin tämän viime viikolla erittäin konkreettisesti kun minulta meinasi loppua ruoka ja rahat. En pystynyt auttamaan muusikko - tuttavaani joka ei puhu suomen kieltä ja jolla on vakava invaliditeetti. Pitää ensin pelastaa itsensä jotta voi pelastaa muita..? Tällaisten asioiden aiheuttamaa tuskaa ja hätää voi ymmärtää vasta kun on itse altistunut vastaaviin tilanteisiin. Siksi päättäjillä onkin erittäin vastuullinen, ehkä vastuullisin tehtävä yhteiskunnassa ja kaikki hommaan valitut eivät selvästikään ole tämän vastuun arvoisia - ja eivät tietysti voikaan olla, niin kuin kaikki eivät voi olla erittäin taitavia klassisen musiikin säveltäjiä, näyttelijöitä, rakennusmestareita, pianisteja, kirurgeja, elokuvaohjaajia, pikajuoksijoita, kuvataiteilijoita, kuvanveistäjiä, koomikkoja, oopperalaulajia... Jokainen näistä edellä mainituista kyvykkyyksistä tarvitsee toisinaan (varsinkin elämän tai uran alussa) yhteiskunnan tukea jotta voi tuottaa yhteiskunnalle lisä-arvoa toteuttamalla omaa kutsumustaan. Ihmisen elämässä ei todellakaan ole kyse mistään sosiaalidarwinistisesta kilpailusta tyyliin elä ja anna toisten kuolla - vaan siitä faktasta että ihmisrotu ei olisi ikinä selvinnyt näihin päiviin asti ilman vastavuoroisuutta, solidaarisuutta ja empatiaa - eikä se selviä nykyisistäkään haasteista ilman noita samoja taitoja ja kykyjä. *** Tällä hetkellä ja viimeiset 100 vuotta, länsimaista ihmistä on koulutettu koko elämänsä ajan toimimaan mahdollisimman hyvänä kuluttajana. Ansaitsemaan rahaa ja tuhlaamaan se kaikenlaiseen materiaan tai palveluihin, joita kuvittelemme tarvitsevamme. Ihmiselämä ei mielestäni siten kylläkään saavuta täyttymystä. Ihminen on tehty luovaksi, ottamaan selvää ja ratkaisemaan elämän arvoituksia. Mistä tässä kaikessa on kyse? Olen itse tehnyt sellaisen valinnan että luen, ajattelen ja teen taidetta aina kun mahdollista. Pyrin viettämään sellaista elämää jossa voin tehdä valintoja, lähteäkö marja ja sienimetsään, lukeako kirjaa vai mennäkö työhuoneelle. En pyri ansaitsemaan rahaa, arvostusta tai useita seksisuhteita (saamaan paljon jälkeläisiä) vaan pyrin olemaan vapaa tekemään sellaisia ratkaisuja jotka auttavat minua ymmärtämään mistä tässä kaikessa on kysymys ja miksi asiat ovat sellaisia ja siten, kuin ovat. Miten ihminen ja maailma, (elämä) toimii? Toimiiko ylipäätään? Miten kuluttaa jäljellä oleva aika? Eivätkö nuo ole kuitenkin ihan hyviä kysymyksiä? Uskallan väittää että maailman resurssit riittäisivät aivan mainiosti kaikille nyt olemassa oleville ihmisille jos kaikki toimisivat vastuullisesti, ajatellen planeetan kantokyvyn rajoja, sen sijaan että pyrkivät lennättämään itsensä esimerkiksi maan kiertoradalle. *** Ei ole mikään ihme että länsimaissa syntyvyys laskee kun ihmisiä patistetaan joka paikassa olemaan tehokkaampia sekä tuottavampia, työssä ja vapaallakin. Ei luonto(kaan) toimi niin? Luonnossa linnut lentelevät huvikseen lämpimissä nousevissa ilmavirroissa ja nisäkkäiden poikaset leikkivät leikkimästä päästyään. Mikäli ihmisillä ei ole vapaa -aikaa sekä stressitöntä elämää vailla tarvetta ponnistella jatkuvasti ollakseen parempi (muiden silmissä), ei (muulle) lajityypilliselle käyttäytymiselle löydy aikaa. Muutumme tehotuotantoeläimiksi? Konservatiivinen ja kapitalistinen yhteiskunta aikaansaa meissä tarpeen tulla hyväksytyiksi - muiden silmissä. Se on ihmisen eräs alkukantaisimmista tarpeista. Tätä rahan valta hyödyntää - voisiko sanoa jopa lähes nerokkaasti?! Meidän pitää kuluttaa - ja vielä oikein, oikealla tavalla tullaksemme 'samanvertaisiksi' yhteisömme muiden yksilöiden silmissä. Lajityypillistä käyttäytymistä sekin, vaan kuten moni meistä tietää tämä johtaa lopulta ihmiskunnan itsemurhaan. Post script. sain juuri vihdoin viimein luetuksi Ikipuut - romaanin, Richard Powersin Pulitzer -palkitun kirjan vuodelta 2019. Suosittelen sitä jokaiselle (jälki)teollistuneiden valtioiden kansalaiselle luettavaksi heti. *** Post post script. Suomen kaltaisessa maassa jossa työttömyys ei ole merkittävä ongelma on järjetöntä tehdä siitä kynnyskysymys.Työttömyysaste on 2024 7,8 % (15 - 74 vuotiaat). Tilanteessa jossa kaikkea kulutusta pitäisi vähentää on vain eduksi mikäli osa ihmisistä ansaitsee vähän, vain sen verran että pystyy asumaan, elämään ja harrastamaan niin että terveys säilyy hyvänä, esimerkiksi kansalaispalkan verran (n. 1300 euroa kk, voisiko se olla sopiva summa vuonna 2024?). Järjetön työttömien syyllistäminen on oikeiston tapa kääntää puhe ilmastonmuutoksesta - olkiukkoihin?! Todellinen ongelma on että matalimmalla tasolla palkat ovat surkeat, samalla kun ylemmällä ja keskitasollakin palkat nousevat jatkuvasti. Se ketkä luokitellaan työttömiksi on myös täysin järjetöntä esimerkiksi omalla kohdallani, kun teen joka päivä kuvataiteilijan töitä, saan sitten työstäni korvausta tai en. Jokainen kuvataiteilija joka jää ilman apurahaa (noin 90 % kaikista hakijoista) ei ole kuitenkaan välttämättä oikeasti työtön - hänelle ei vain makseta palkkaa työstään. Mielestäni jos ei voi tehdä planeetan kannalta järkeviä (kestäviä) tekoja rahaa ansaitakseen kannattaa mieluummin olla tekemättä mitään - tai mahdollisimman vähän (haitallisia asioita). Haitallisiksi asioiksi lukisin esim. lihan syönnin, matkustelun, muun kuin välttämättömän kulutuksen. Hyödyllisenä tekemisenä näen esimerkiksi kulttuurin harrastamisen tai tuottamisen. Voikaa hyvin, tehkää hyvin, olkaa hyvä!