Näinä aikoina (Kaikki kukat eivät kukikaan...) Näinä aikoina taiteilijan on hyvin vaikea elää ja tehdä työtään juuri missään, oletan. Itse elän maassa jonne on lotto-voitto syntyä. Tänne tullaan lähes joka paikasta, koska täällä on kaikkea - ja paljon - jokaiselle jotakin!. Se on totta.Ainakin hyväosaisille. Suomi on monenlaisessa vertailussa 'ylivoimainen', muihin maihin verrattuna. *** Taiteilijan työ on hyvin kummallista. Oletuksena on että taiteilija luo, ja sitten kulttuuria suosivat tahot ostavat, nauttivat, lukevat, kuuntelevat, katselevat - taiteilijan tekeleitä. Taiteilija saa elantonsa. Kaikki ovat tyytyväisiä?! *** Joskus kuitenkin käy niin ettei kukaan ole kiinnostunut. Joskus käy niinkin, että vasta taiteilijan kuoltua - yhtäkkiä, kaikki kiinnostuvat juuri kuolleen taiteilijan tekemisistä! Vaan sitä ennen on voinut olla, että ketään ei kiinnostanut. En halua uskoa tähän, mutta, sanotaan että paras taiteilija on kuollut taiteilija. *** Olen (taas) viime päivät pohdiskellut paljon Black Mountain College - nimistä oppilaitosta, joka aikoinaan toimi Amerikoissa - tarkemmin sanottuna Pohjois -Carolinassa lähellä Ashevilleä, vuodesta 1933 - vuoteen 1957. Koulussa sovellettiin filosofi John Deweyn liberaaleja opetusmetodeja. Valitettavasti en ole perehtynyt vielä lainkaan Deweyn tuotantoon, mutta hän tuntuu olevan nyt 'kaikkien huulilla' - joten...? Mutta, koulussa siis opiskelivat tai opettivat muun muassa seuraavat henkilöt: Merce Cunningham, Allan Kaprow, John Cage, Buckminster Fuller, Alma Stone Williams, josef ja Anni Albers, Willem De Kooning, Walter Gropius, Franz Kline, Robert Motherwell, John Chamberlain, Joel Oppenheimer, Robert Rauschenberg, Oli Sihvonen, Kenneth Snelson, Stan VanDerBeek, Cy Twombly, ja Robert De Niro, Sr sekä Arthur Penn ym. ym. *** Haluaisin - tai olisin halunnut niin kovasti olla siellä, tai jossain vastaavassa paikassa. Muistelen yhä lämmöllä Limingan Taidekoulu-vuottani. Ei se tietenkään ollut lähelläkään vastaavaa, mutta - olisi voinut olla. Faustilainen mieli pyrkii aina jonnekin toisaalle. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, sanovat. *** Black Mountain niminen bändi on myös ihan kiva. Kuuntelen sitä tässä samalla. Heidän Black Mountain nimistä levyänsä. *** Tapasin tässä yhden aivan ihastuttavan ihmisen pari päivää sitten. En oikein osaa vieläkään olla ajattelematta häntä. Kiehtova henkilö joka tavalla. Hän tuli toisesta maasta tänne - keskittymään työhönsä ja opintoihinsa - hakemaan rauhaa, tekemään sitä minkä hän kokee tärkeäksi, oletan. *** Itse tulin 7 vuotta sitten tänne Turkuun (takaisin) tekemään juuri samoin. Halusin kauniiseen ympäristöön tekemään työtä josta nautin. Lisäetuina oli että tunsin paikan entuudestaan, minulla oli täällä muutama ystävä - ja kuvittelin löytäväni rakkautta, perheen jopa. *** Turku on sillä lailla oudon oloinen paikka, että täällä on ns. vaikea päästä piireihin. Ovat ns. 'aito-turkulaiset' ja sitten ne muualta tulleet. Kaikki omissa porukoissaan? Toisaalta - täältä on myös vaikeaa löytää piiriä johon kokisi kuuluvansa - joillekin se kai on aina vaikeaa! Sitten sitä vain tyytyy siihen mitä on. Jokin hajanainen ryhmä tuttuja. Aivan erityisiä he ovat tietysti kuitenkin kaikki -jokainen. Muutama erityinen on mielestäni parempi kuin lukematon määrä ei niin tärkeitä. *** Rakkaudessakin joskus joutuu tyytymään siihen mitä on. Itse olen nyt yrittänyt opetella olemaan tyytymättä. Matka on pitkä ja yksinäinen - vaan ehkä lopussa seisoo kiitos. Tai ehkä yksinäinen hautakivi Hahhah! Taiteessakin on tyydyttävä siihen mitä on. Vaikka se olisi - ei mitään. Yksinäisyys ja väärin ymmärretyksi tuleminen. Jotkut näin kokevat, ovat onnellisia osassaan. Hetkellisesti minäkin. *** Ihmiset tulevat joskus suljetuiksi yhteisössään kehän ulkopuolelle. Tahtomattaankin. Näin voi käydä monissa eri konteksteissa. Se on kamalaa - jos niin ei halua tapahtuvan. *** Nykyään(kin) ihminen, jolla ei ole minkäänlaista ammattitaitoa tai pätevyyttä tehdä näin, voi tuomita tai leimata jonkun henkilön esim. mielisairaaksi tai muuten sosiaalisesti kyvyttömäksi - hyvin tuhoisin seurauksin. Ja mikä on tämän ihmisen motivaatio tehdä näin? Valta? Kateus? Joku muu syy? Torjutuksi tuleminen? *** Useinkaan ihminen joka on suljettu ulkopuolelle ei itse tiedä lainkaan miksi näin on. Valitettavasti voin tässä puhua omakohtaisestakin kokemuksesta. Kukaan ei tietenkään myöskään yritä puhua asiasta ns. 'uhrille' - tai kertoa miksi näin on tapahtunut. Niin vain on. Mieleeni tulee taas Werner Herzogin elokuvasta kohtaus Deranged Penguin - jossa siis pingviinien laumasta yksi päättääkin lähteä eri suuntaan - yksin - kohti varmaa kuolemaa. *** Tässä hetkessä tuntuu olevan vain kahdenlaisia asioita. Se on melko poikkeuksellista, kun elämme kuitenkin näin muka-suvaitsevaa aikakautta - jossa kaikki erilaisuus muka -hyväksytään. Meillä on trendikkäitä asioita, joista kaikki puhuvat - ja sitten on asioita, joista juuri kukaan ei puhu. Tabuja. Turhanpäiväisiä mitättömyyksiäkö onkin yli puolet kaikista kulttuurin tekijöistä? Jos olisi joku taho - makutuomari - joka päättää mitä - minkä arvoista - mikäkin on - hänellä on melko paljon valtaa - mutta valitettavasti hyvin tylsä maku. *** Kaikki kukat eivät kukikaan. 'Epäilyttävä aines' on haudattu marginaaliin tehokkaammin kuin koskaan ennen - väittäisin. Moni-äänisyys on tällä hetkellä poissaolevampaa kuin muistan omana elinaikanani koskaan ennen olleen. Kaikkialla kompressoidaan tehokkaasti. On vain se mikä menee filtteristä läpi. Haluaisin räjäyttää paskaksi tuon filtterin. Kunpa vaan löytäisin sen ja se ei olisi elollinen. Olenhan kuitenkin kaiken elämän suojelija. *** Enkä haluaisi räjäyttää mitään pelkästään siksi kun omat tuotokseni eivät ole missään - vaan koska sadat ja tuhannet tärkeät moniarvoisuutta tuottavat hienot taiteilijat on työnnetty syrjään hyväksyttyjen taiteilijoiden tieltä. Meillä on top 5. Ei muuta. Sitä on markkinatalous. Vain viivan alle jäävällä on merkitystä. Slalom! *** epilogi: Törmäsin tässä juuri Erik Eriksoninin (1902-1994) nimeen, Saksalais-Amerikkalaiseen kehitys-psykologiin, joka oli erikoistunut ihmisen psykologiseen kehityksen tutkimiseen ja teki tunnetuksi esim. identiteetti-kriisi - termin. Perusluottamuksesta (aamuhartauden aihe)ovat kirjoittaneet myös Amerikkalainen psykologi Howard Gardner (1943-) ja sveitsiläinen teologi Hans K:ung (1928-). Mielenkiintoista - ehkä siitä enemmän seuraavalla kerralla. ps. taas kannatti kuunnella aamuhartaus (Yle Ykkönen) 07:50 joka aamu :) 30.8.2016 TH (luonto-uskovainen) https://fi.wikipedia.org/wiki/John_Dewey https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Mountain_College https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Mountain_(band)