Sylvi -Mamma

Kävimme äidin kanssa Sylvi - mamman luona joka tiistaina koulu ja työpäivän jälkeen. Mamma asui Virusmäentiellä numerossa 54. Vanhempani tapasivat siten että kun isäni muutti Turkuun Laitilasta 18 vuotta täytettyään hän muutti Virusmäentille kadun toiselle puolelle (53). Vanhempani kävivät töissä ja opiskelemassa Turun keskustassa samassa pihassa Linnankatu 7:ssä, isäni Vihannon sähkössä käämijänä ja äitini parturikampaamo -opiskelijana. Näin he tutustuivat toisiinsa, menivät naimisiin ja lopulta adoptoivat minut. *** Sylvi -mamma oli viiden lapsen, Marittan, Masan, Tellun, Leenan ja Maikin äiti. He asuivat yksiössä. Kun minut adoptoitiin Sylvi oli jo kuusissakymmenissä. Raunistulassa mamman luona oli usein paljon porukkaa. Mikäli hänen lapsensa perheet kokoontuivat Sylvin luona, pieni asunto oli tupaten täynnä - ääntä, koska lapsenlapsia oli runsaasti ja kaikki puhuivat kovaan ääneen, usein toistensa yli huutaen. Mamman olohuoneessa oli yksi pitkä muistaakseni vihreällä sametilla päällystetty sohva seinän vieressä ja sen edessä kaksi isoa laiskanlinnaa asemoituna televisiota kohden. Lapsena pötköttelin usein sohvalla ja katselin mamman tauluja, jotka olivat matkamuistoja, ehkä Kreikasta tai Espanjasta. Toritaidetta, mutta kuitenkin kiehtovia. Luulenpa että saatoin uppoutua näihin maalauksiin hyvinkin pitkiksi ajoiksi toisinaan kun odottelin että äiti ja mamma olivat saaneet senhetkiset juorunsa käsitellyiksi ja päästiin lähtemään kotiin Runosmäkeen. *** Tämä kaikki oli melko erilaista verrattuna siihen minkälaista oli käydä isäni vanhempien luona Malvossa Laitilassa jossa taas istuttiin lähinnä hiljaa keittiön ison pöydän ääressä ja yksi kerraallaan joku puhui, hitaasti ja rauhallisesti. Sylvi - mammasta minulle on vahviten jäänyt mieleen se että hän söi usein silakkaa (päineen ja ruotoineen ehkä) ja pukeutui aina samaan kolttuun, tummaan, joko mustaan tai harmaaseen yksiosaiseen vaatteeseen. Jonkilainen mekko se kai oli mutta paksusta kankaasta. Ehkä mekon rinnuksissa saattoi joskus olla rasvatahroja. Sylvi - mamman poikaystävän nimi oli Pöpö. EDIT: Pöpö taisi olla sittenkin Sylvin veli Pentti Olavi) ja siksi usein kuvioissa. Joskus kävimme mamman kanssa kaupassa jonka nimi oli Musta Petrus. Se sijaitsi Saramäentiellä, osoitteessa 44 - jos oikein muistan? *** Sylvillä oli oranssi kissa jonka nimi oli Oskari. Olin kuulemma taaperona vetänyt kulmakunnan kauhunakin tunnettua kolli -kissaa hännästä vaan Oskari ei tehnyt minulle mitään vastarintaa, ei koskaan raapinut tai purrut minua. Kissa ehkä ymmärsi että olen ihmisen poikanen? Isäni rakasti Sylvi-mamman tekemiä lihapullia. Ne paistettiin uunissa ja niiden ympärille muodostui leivinpaperiin iso läpikuultava rengas ylenpalttisen voin käytöstä johtuen. Sipulinkynnet sojottivat iloisesti pullista ulos. isäni yritti ja yritti vuosikausia tehdä samanmakuisia siinä onnistumatta. Hän kyllä kunnostui muuten ruoanlaittajana uhraten askareeseen usein tuntikausia mutta tuo Sylvin lihapulla -resepti jäi selvittämättä ikuisiksi ajoiksi. Niissä oli ehkä jokin salainen ainesosa? Raunistula oli ja on kai yhä hyvin mielenkiintoinen ympäristö lapselle tutkia maailmaa. Yksi asia jota muistelen usein lapsuudestani siellä on että vielä silloin kun olin alle 7 vuoden ikäinen pihalla oli ulkohuusi joka oli koko naapuruston käytössä. Olen muistavinani että minäkin jouduin istumaan kylmälle reijälle talvipakkasessa ja pimeydessä. Sylvin vieraana kävi usein romani -naisia pelaamassa korttia. He ja mamma ryystivät kahvin tassilta. Olen muistavinani miten jonkun kortinpelaajan vino alahammas törrötti suusta kun kahvi ryypättiin lautaselta. Tekohampaat olivat luultavasti siinä pöydällä lasissa samalla kun pelurit olivat keskittäneet kaiken huomionsa 'maijan' pelaamiseen. Romaninaisilla oli isot kultaiset korut, hienot tuhdit hameet ja pikimustat hiukset tiukasti nutturalla. *** Virusmäentiellä piti varoa keltaista vaaraa, kaupungin liikenteen bussia ts. linja -autoa. Sain kuitenkin käydä kävelemässä yksin lähiympäristössä. Mamman lähistöllä oli jännä joutomaa -alue (ruderaatti) sekä kallio joka oli ehkä osittain matalan kasvuston peitossa? Lähistön pihamailta tuskin näkyi luolaan joka paljastui kallion keskeltä. Luola oli täynnä pornolehtiä. Luulenpa että tuolloin tutustuin aihepiiriin ensimmäistä kertaa, mutta olin niin nuori silloin että luultavasti löytö oli lähinnä hämmentävä, ei mitenkään innostava. Paikka oli myös tosi törkyinen. Näkymä muistutti enemmän kaatopaikkaa ja käymälää kuin mitään intohimojen ja nautintojen keidasta. Molempina se kai silti toimi jollekulle! *** Kävin kiertelemässä Virusmäentiellä pikaisesti muutama päivä takaperin kun olin työasioissa menossa tapaamaan kavereita jotka ovat muuttaneet hiljattain Raunistulaan. Harmikseni ilta oli jo tuloillaan ja lämpötilakin pakkasen puolella joten en viitsinyt tuolla kertaa jäädä pitkäksi aikaa asioita kummastelemaan. Ehkä saan aikaiseksi mennä sinne keväällä uudestaan? Olen viime aikoina pohtinut paljon muistamista. Siksi kai tuonne piti päästä edes vilkaisemaan paikkoja. Välillä mieleeni tulvii asioita joita en tiennyt siellä olevan kun olen käynyt paikoissa tai nähnyt kuvia tai elokuvia vuosikymmenten takaa. Vaikka muistamisesta sanotaan että se ei ole videokamera josta voisi halutessa kelata asioita esiin uudestaan ja uudestaan olen silti vakuuttunut siitä että jokin paikka, ääni tai haju voi tuoda jo unohtuneen asian takaisin mieleen. Se mikä tätä kylläkin hämärtää voimakkaasti on se että ainakin itse olen taas viime aikoina nähnyt hyvin todentuntuisia unia. Sellaisia jotka saavat miettimään että enkö muista minkälaisia unia olen aikaisemmin elämässäni nähnyt, vai onko jokin muuttunut ja olen erityisen stressaantunut, huolissani maailmantilanteen ja oman taloudenpitoni johdosta ja siksi uneni ovat hyvin todentuntuisia? *** Totuuden nimissä en muista Sylvi - mammasta kovinkaan paljon. Teini -iässä ja 18 täytettyäni minulla oli niin paljon muita kiinnostuksen kohteita etten juurikaan vieraillut Sylvin luona. Ehkä oma adoptio - taustani vähensi kiinnostustani olla yhteydessä sukulaisiini, mikä on tavallaan hieman harmillista, mutta toisaalta mielestäni ihan ymmärrettävääkin. Nyt kuitenkin heräsi tarve selvittää muutamia asioita. Sylvi Irene Lahtonen (ent. Nurmi o.s.Wallenius, tai Vallenius?) oli syntynyt Turussa 8.11.1912. Sylvi kuoli Turussa 11.2. 2000 eli hän ehti elää 87 vuotta? Äitini koulutodistuksista löysin Sylville ammatin puistotyöläinen. Itse muistan kuulleeni että hän piti talvisin luistelukopeissa yllä jöötä as in järjestystä (ehkä myös lämpöä?) - eli toimi jonkinlaisena puistovahtina lapsille. Minun täytyy ehkä haastatella näistä asioista joskus vielä äitini siskoa. Olin mamman luona hoidossa lapsena, toisinaan myös yöitä. Muistan että mamman luona oli kivaa ja turvallista. Nukuimme samassa pienessä sängyssä (vai oliko siinä sellainen alta vedettävä laatikko alla, ehkä?) enkä muista pelänneeni tai ihmetelleeni mammaa lainkaan vaikka hän oli melko isokokoinen ja äänekäs. Mamma taisi myös käyttää ruoanlaitossa runsaasti voita, sipulia, valkosipulia, luultavasti myös suolaa, toisin sanoen tuoksumaailma oli mamman luona melkoinen. Minulle on jäänyt hyvin mieleen mamman asuntoon johtavat pienet kiviset portaat. Taisin istua kesäisin niillä useasti ihan vain ihmettelemässä ajan kulumista, sekä tietysti Oskari - kissan touhuja. Polttiko mamma tupakkaa? Pitääkin kysellä näistä joltain sukulaiselta vielä! Valokuvia minulla on mammasta aika niukasti, mutta joitain kuitenkin. Oskari taisi kadota jonnekin siihen mennessä kun minusta tuli koululainen vuonna 1984. Muistelen nyt tuota maailmanaikaa lämmöllä. Kaikki oli tuolloin hitaampaa ja hiljaisempaa? Mieleen tulee kesän valo ja silakan haju sekä kissan liikkeet portaissa kun ajattelen Sylvi - mammaa. Joku näppärä loppu -kaneetti tähän! EDIT: Serkkuni oli penkonut arkistoja ja löysi tiedon että Sylvin ensimmäinen puoliso (syntynyt 10.6. 1916) sekatyömies/putkityömies Armas Johannes Nurmi kuoli 5.3.1940 Karisalmella Viipurin maalaiskunnassa. Hän oli menehtyessään Jalkaväkirykmentti 14 2. konekiväärikomppaniassa. Sylvin toisesta miehestä maalari Anton Johannes Lahtosesta (25.1.1902 - 18.4.1950) minulla ei ole vielä muuta tietoa kuin tämä mitä hautakivessä lukee.