Lauluja EU - Suomesta ja Kaikki Ei Ole Miltä Näyttää

Kun isäni kuoli vuonna 2014 minulle aukeni yllättäen mahdollisuus tehdä monenlaisia asioita miettimättä onko se järkevää - tai onko minulla siihen varaa. Perin isältä pakettiauton ja toimeentulon kolmen tai neljän vuoden ajaksi. Onnistuin kattamaan elinkustannukseni suunnilleen 14 400 eurolla per vuosi (ts. 1 200 eurolla per kk). Prosessiin kuului surutyötä ja monenlaisia harha -askeleita vaan taisin kuitenkin käyttää rahojani lopulta pää-asiassa kohtuudella. Kun perintörahat sitten lopulta loppuivat pudotus oli raju, vaan eipäs kiiruhdeta asioiden edelle. Yritän kertoa teille miten ja miksi minusta tuli laulujen kirjoittaja ja ehkä myös laulaja!? *** Minulle siis aukeni mahdollisuus toteuttaa itseäni. Olin jo muutama vuosi aiemmin käynyt yhdellä laavulla Euran suunnassa soittelemassa kitaraa luonnon helmassa. Nyt pystyin tekemään sitä joka toinen viikko lähes rajattomasti kesäkuukausina! En tietenkään täysin ymmärtänyt tämän mahdollisuuden ainutlaatuisuutta -tai kertaisuutta, mutta kirjoitin kuitenkin useita lauluja juuri tällä metodilla tuona ajanjaksona. Laavut olivat lähes aina tyhjillään arkipäivisin ja ujo minä sai häärätä rauhassa linnunlaulu seuranaan pöpeliköissä. Isojärven kansallispuisto oli lempipaikkani parin vuoden ajan. Panostin ja sijoitin siis isävainaaltani perimän varallisuuden sekä härpäkkeet laulujenkirjoittamistaidon opettelemiseksi! *** En osaa tarkalleen sanoa kuinka monta laulua syntyi in situ (paikalla/luonnossa/äärellä) nokipannukahvin ja leiritulen seurassa, mutta joitain kuitenkin. 'Velka' tupsahti maailmaan tuollaisena hetkenä. Ehkä myös 'Missä oltiin'? Sellaiset biisit kuin 'Kesätuuli' ja 'Bob Korni' myös. Jotkin laulut ovat pulpunneet päähäni pyöräillessäni Ruissaloon ja takaisin. 'Kesäyö esimerkiksi'. Luonto joka tapauksessa on auttanut minua tekemään lauluja lähes yhtä paljon tai enemmän kuin ihmissuhteet joissa olen kipuillut, nauttinut, kärsinyt, oireillut, hurmioitunut,pettänyt, epäillyt, hukkunut, pelastunut ja tullut petetyksi. *** Pakettiauto johon pystyi levittämään patjan ja makuupussin, ylläpitämään keittiötä (trangia ja kylmälaukku) ja säilyttämään kitaran ehjänä oli täydellinen liikkumisväline minulle kolmen, lähes neljän vuoden ajan. Sitten vaihdelaatikko väsyi ja myin auton ennen kuin sen huoltolaskut olisivat saattaneet minut perikatoon. Saatoin pysähtyä pakettiautolla minne vain yöksi ja kaikki tarvitsemani oli aina mukana. Kerran yövyin Tampereen rautatieaseman vieressä kuunnellen mekaanista käkeä läpi yön. Toisella kerralla olin Jyväskylän rautatieaseman parkkipaikalla. Joku nuorisojoukko herätti minut pariinkin otteeseen unien välissä, vaan tuollaiset pikkuseikat eivät harmittaneet koska olin seikkailun pyörteissä. Yyterin paikoitusalue tuli myös erittäin tutuksi noina vuosina. Laulut kirjoitin päiväkirjani sivuille. Niitä, täyteen rustattuja päiväkirjoja onkin kertynyt jo parisenkymmentä vuosien varrella, yhden banaanilaatikollisen verran siis kaikenlaista raapustelua, mutta ihan oikeita lauluja niiden sivuilla on myös synnytetty. *** Ellen olisi eronnut lapseni äidistä kesäkuussa 2013 ei mitään tästä olisi ehkä käynyt toteen. Tai ehkä erosimme juuri siitä syystä että pääsin tekemään näitä asioita - mene ja tiedä..? Päädyin kuitenkin muun muassa asumaan Livonsaaren yhteisökylään yhdeksi kesäksi. Siellä kirjoitin osan 'Kesätuulen' sanoista. 'Velka' syntyi puhtaasti niistä tuntemuksista jotka ero aikaansai. Adoptio - taustani johdosta koin että minulla oli ensimmäinen oikea perhe kun lapsi syntyi 2011. Olin siis omasta mielestäni vain vähän myöhemmin menettänyt ensin siis puolison, tytärpuolen ja oman lapsen (viikoksi kerrallaan) 2013 ja sitten tammikuussa 2014 isäni. Laulujen kirjoittaminen ja bändin kanssa soittaminen taisi lopulta pelastaa mielenterveyteni ja koko ukkelin noina vuosina? En kyllä ymmärrä miten bändi pysyi toimintakuntoisena kun itse sekoilin menemään ihan missä sattuu jatkuvasti..? Taisimme olla talvi -aktiivinen orkesteri! Vuodesta 2013 lähtien olen kirjoittanut kokonaisia tai ainakin osittaisia lauluja (laulun alkuja) arviolta noin 300 - 400 kappaletta, ehkä 40 per vuosi. Vain 5 per vuosi niistä olisi ehkä levyttämisen arvoisia vaan on siinäkin jo jotain. Kun nuo laskee yhteen saa siitä luvuksi yhteensä noin 50 laulua! Ihan hyvin amatööriltä mielestäni! *** 'Missä oltiin' kertoo ajasta kun olin lapsena Valasrannan karavaanarialueella joka kesä vanhempieni kanssa. Myöhemmin sain kuulla että Edward Vesala oli asunut samaan aikaan Yläneen keskustan liepeillä eli aivan lähistöllä. Olimme luultavasti joskus kävelleet vastatusten paikallisen kondiittorin ovella? Sieltä sai ihanaa mango - jäätelöä sekä kanapeitä. Tosin nyt kun tarkastin niin niillä kukonpyrstön mallisilla wieneri-kekseillä ei ole mitään tekemistä aitojen kana'peiden kanssa. Vesalasta tuli kuitenkin mieleen ufot ja yliluonnolliset hommat joten nuo asiat, sekä Honkilahden Koskeljärvellä ja Yläneen Valasrannalla koetut keskikesän yöt sekoittuivat mielessäni tällaiseksi tarinaksi, joka on hyvin väljä erinäisille tulkinnoille? 'Bob Korni' taisi syntyä Koskeljärven laavulla yhdeltä istumalta? 'Paikka' taitaa olla Ruissalon sieni ja marjametsäilyn peruja vaan luontokokemukset ja luontoyhteys siinäkin perustana sanoitukselle. Oikeastaan 'Lauluja EU - Suomesta' ja 'Kaikki Ei Ole Miltä Näyttää'-levyt voi ajatella yhtenä kokonaisuutena - tuplalevy joka julkaistiin kahtena eri plattana, neljän vuoden välein. *** Kun sitten vuonna 2018 - muistaakseni, myin Ford Transit pakettiauton autokauppiaalle tai oikeastaan hänen pojalleen talonrakennusapu-ajoneuvoksi 500 eurolla oloni oli lähinnä huojentunut. Autoon oli uponnut siihen mennessä vähintään 10 000 euroa. Dieselvero, katsastukset, pakolliset remontit, renkaat, polttoaineet, uusi tuulilasi... Voi olla että laskin nuo kulut alakanttiin... Olen tehnyt taidetta, kuvataidetta, musiikkia, esseitä ja ehkä jotain muutakin siis noin 12 000 euron vuosibudjetilla kymmenen vuoden ajan. Joku voi sitten laskea mitä kaikkea tuotin sinä aikana ja oliko sillä mitään arvoa yhteiskunnalle laajemmin ajatellen... vaan tuon verran taiteilijan tukeminen maksaa, eli saman verran kuin kenen tahansa ihmisen. Taiteilija vain tekee työnsä ILMAISEKSI! - kunhan vaan saa elää vapaana - ja toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Siksi kannatan perustuloa joka suhteutettaisiin keskivertaisten elinkustannusten laskelmaan. Olen toteuttanut tuona aikana vähintään kymmenen taidenäyttelyä + osallistunut vähintään yhtä moneen ryhmänäyttelyyn, julkaissut kaksi täyspitkää levyä bändin kanssa, neljä soolo -levyä (demoa), soittanut noin 30 keikkaa, kirjoittanut luultavasti noin 100 essee - tekstiä, eikä tämä ole maksanut valtiolle juuri mitään! Apurahoja olen saanut yhden 4 kk pätkän ja toisen 2 kk periodin eli yhteensä noin 10 000 euroa. Toki siitä oli paljon apua vaan se on hyttysen pieru verrattuna monienn muiden saamiin apurahoihin verrattuna. Joku voisi kutsua tällaista työskentelyä kutsumukseksi mutta se on vain toinen tapa ilmaista että joku on orja tai tekee työtä ilman rahallista korvausta. Jossain pitäisi käydä hyvin laaja kulttuuripoliittinen keskustelu näistä asioista vaan se ei tapahdu tässä - ainakaan nyt. Jään odottamaan kutsua. Hyvää yötä, tällä erää.