Nirvana

Olin kahdeksannella luokalla ja asuin Runosmäessä. Taisi olla talvi. Olin ystävystynyt Mikon kanssa joka oli vaalea pitkätukkainen poika A-luokalta. Itse olin C-luokalla, pitkää ruotsia lukeva teini. Kuuntelin jo sujuvasti Metallicaa, Doctor Albania, Klamydiaa, Queeniä, Beach Boyseja, Enigmaa, The Policea, Ramonesia ja Beatleseja sekä tietysti Eppu Normaalia, Aknepopkin oli jo hallussa tuolloin. Hybrid Children ja Snuffkin olivat tuttuja?! Koko edellisen talven olin kuunnellut The Curen Wish ja Singles -levyjä sekä Unplugged -taltiointia. Just like Heaven. Pohjatyö oli tehty. *** Syksyisenä viikonloppuna syys -lokakuun vaihteessa (?) olimme 9. luokan musiikkiluokkalaisten tyttöjen kanssa haahuilemassa kylillä ja jonkun heidän rappukäytävässä. Joku meistä alkoi laulaa kaikuvassa tilassa Smells like Teen Spiritin kohtaa Hello, hello, - how low... Olin itse kuullut jo muutaman kerran biisin Music Televisionissa jossa se soi, ehkä tunnin välein. Väittäisin että olin rakastunut kappaleeseen jo ennen tätä spontaania kuorolaulu kohtausta? Ostin maxi -singlen Hansakorttelin Mega - Epe's myymälästä, koska Nevermind oli tilapäisesti loppu? Kysymysmerkki - koska en muista enää yksityiskohtia... *** Kitaraopettajani ja kaverini (kävi pari kertaa luonani maksusta opettamassa vähän jotain) Jan oli opettanut minulle Metallican One -kappaleen intron ja Welcome Home Sanitariumista saman, intron siis. Pyysin häntä soittamaan Smells Like Teens Spiritin, ja hän soitti, säkeistöstä samanaikaisesti sekä basson että kitaran. Ajattelin että tuo on maailman hienointa! Lopetin kitaratunnit ja aloin ostaa Guitar World ja Guitar Player - lehtiä. Niistä taisi löytyä tablat Come As You Are iin. Muuta en tarvinnutkaan. Rokki - soinnuilla sai tehtyä biisejä jotka kuulostivat Klamydialta ja parhaimmillaan grungelta/Nirvanalta. Perustin bändin aika pian tämän jälkeen. Jan soitteli Steve Vain ja Joe Satrianin biisejä joten meidän opettaja - oppilas -suhde oli jo muutenkin koetuksella. *** Koulusta löytyi siis pitkätukkainen Mikko, joka soitti kitaraa, Järppiksellä oli basso, ja sitten kuulin että 7. luokalla on Pasi jolla on rummut. Minulle kerrottiin koulun pihalla minkä näköinen Pasi on joten kävelin hänen luokse ja kerroin että hänestä tulee meidän rumpali. Pasi ei ollut alkuun kovin vakuuttuneen oloinen vaan lopulta hänen isänsä avustamana meille löytyi bändikämppä Datacitystä. *** Minusta tuli armoton Nirvana -fani. Harmikseni oli rippileiri -kesäni ja lusiminen ajoittui juuri Ruisrockin ajalle naapurisaareen Erikvalla ja Heinänokka -nimiseen kohteeseen. Siellä laiturin nokasta yritin kuunnella suosikki bändiäni. Luulin kuulleeni välillä jotain... Nirvana -juliste oli sänkyni yläpuolella koko viikon. Olin siis noin 8 km päässä maailmankaikkeuden tärkeimmästä tapahtumasta (Suomessa) sekä hienoimmasta laulujenkirjoittajasta. Lähellä, mutta kaukana siis. Seuraavana kesänä näin kun CMX soitti pikkulavalla ja se auttoi vähän harmitukseen. Pogosin ensimmäistä kertaa keikalla - kaljapullo (ehkä kuitenkin kertakäyttöinen muovimuki) kädessä ja meno oli hillitöntä, juuri sellaista kuin keikalla piti olla. CMX oli tuolloin vuonna 1993 parhaimmillaan - väittäisin. Aurinko oli ilmestynyt edellisenä syksynä. *** Olen omasta mielestäni hyvin onnekas kun satuin olemaan 13 - vuotias silloin kun Nirvana breikkasi. Smells Like Teen Spiritin musiikkivideo on täydellinen musiikkivideo. Se on kaunis, ihmeellinen ja täysin poikkeava kaikkeen siihen verrattuna mitä sitä ennen oltiin nähty. Bändin jätkät ovat maailman kiehtovimman oloisia tyyppejä, cheerleaderit upeita anarkiamerkkeineen (eroottisia tanssijoita jotka oli houkuteltu kuvauksiin Los Angelesin striptease -paikoista, luultavasti melko pienien korvausten avulla). Videon värimaailma on huikea. Bändiin liittyvä estetiikka, vedenalainen maailma muistutti minua siitä miten olin oppinut sukeltamaan silmät auki Valasrannalla muutama kesä aiemmin. Luin pari kuukautta sitten kirjan Kaikki Rakastavat Seattlea missä kerrottiin että Kurt oli hyvin tarkka siitä miten video leikattiin. Vääntö ohjaajan kanssa oli kovaa ja Kurt ohjasi lopun sekamelskan. Periaatteessa videon tekivät Kurt ja Samuel Bayer yhteistyönä. *** Nirvana ja minä sovimme yhteen täydellisesti. Minulla oli Tony Hawk - rullalauta ja vaaleat pitkät hiukset, huono itsetunto ja minut oli adoptoitu joten koin olevani väärässä paikassa, mutta (kuitenkin hetkellisesti) oikeaan aikaan! Nirvana on siksikin niin hieno ilmiö kun kolme hulttion näköistä jätkää pystyi hallitsemaan 20 000 päistä sekasikiöistä massaa, oliota, laumaa joka liikkui saman sykkeen tahdissa. Thatcher ja Reagan synnyttivät grungen? Neil Young oli kätilönä? Velvet Undergroung talonmiehenä? Vaviskaa Putin, Orpo ja Trump. Jossain vaanii jo seuraava hylkiöiden sukupolvi! Tämänhetkinen ilmapiiri synnyttää sellaistakin toimintaa että vanha ystävä tuli minulle kotiin kertomaan että minun pitäisi panostaa enemmän pukeutumiseen. Jos emme näe ihmisyydessä enää mitään muuta kuin kuoren - mielestäni ihmiskunta saa mennä. Sillä ei ole enää mitään virkaa. Jos ihminen on vain kuluttava markkinoiden ohjelmoima lammas, ihmisyyden merkitys on kadonnut, ihmistä ei enää tarvita. Itselleni ihminen täydellistyi jo Platonissa ja Diogeneessä. Kurt Cobain liittyy nyt mielessäni tuohon jatkumoon! Joka kymmenes vuosi tulee joku joka näyttää mitä tehdään! Elvis Presley, John Lennon, Iggy Pop, Johnny Rotten, Kurt Cobain, Björk, Beyoncé, Billie Eilish...