Asioiden pelastamisesta...

Asioiden pelastamisesta...



Olen viime päivinä ajatellut eri ihmisten ominaisuuksia ja tapoja. On kaiketi pääasiassa kahdenlaisia ihmisiä. Heitä, jotka ajattelevat itsen ja itselleen tärkeiden asioiden pelastamisen ja suojelun olevan kaikkein arvokkainta. Heidän suojelunsa piirissä on asioita, jotka he koulutuksensa ja elämänkokemuksensa, sekä moraalinsa perusteella kokevat säilyttämisen arvoisiksi. Pääjako eri ihmisryhmien välillä kai on, että joidenkin olentojen perspektiivi ylettyy oman navan ja tämän hetken tuolle puolen, kun taas toiset jopa pyrkivät tuhoamaan asioita, jotka kokevat uhkaaviksi suhteessa omaan kukoistukseensa nyt. Tämän ajatusketjun ohessa olen usein huomannut mieleeni pulpahtavan erilaisia paikan nimiä, maantieteellisiä ja henkisiä ympäristöjä.

***

Olen maistellut mielessäni eri paikkojen nimiä, ja yrittänyt luoda mielessäni mielikuvia samaisesta ympäristöstä. Ruotsinpyhtää... Puumala... Kristiinankaupunki...Nuorgam...?
Katsoin Yö vai päivä-nimistä Risto Jarvan elokuvaa vuodelta 1962 ja hämmästelin, miten hienosti lyhyin leikkauksin ohjaaja oli ikuistanut Suomalaista maisemaa eri puolilta isänmaatamme. Samalla jouduin kuitenkin toteamaan, että vastaavan toteuttaminen olisi huomattavasti vaikeampaa nykyajassa. S ja K-marketit ja ABC-huoltamot sekä erinäiset mainokset toistuisivat samanlaisina paikasta riippumatta. E-tieverkoston muotokieli on myös yhdenmukainen, tasapäistävä. Jopa metsät ja pellot, tiet ja talot olisivat, tai ainakin ilmeisesti tulevat tulevaisuudessa olemaan enemmän tai vähemmän saman -näköisiä kaikkialla. Standardit hallitsevat Eurooppalaista kotiamme yhä yhdenmukaistavammin.

***

Olen koko kesän ajan pyöräillyt Turun Ruissalon pyöräteitä ihastellen Kasvitieteellisen puutarhan ympäristöä, suojeltuja rantoja, vanhoja tammia, sekä ruispeltoa joka keinuu rauhoittavan meditatiivisesti kesätuulessa. Ruissalo on tarjonnut minulle lintujen ääniä, meren vilvoittavan syleilyn sekä paahtavaa aurinkoa, mustikoista puhumattakaan. Löysin myös vadelmia, metsämansikoita ja orakkaita, sekä keltavahveroita -kantarelleja ... Moni asia saa olla Ruissalossa rauhassa, vaikka yksityisautoilu, erinäiset kaupalliset interventiot ja muu urheiluksikin nimitetty toiminta osittain rikkoo luonnonrauhan. Moni asia on Ruissalossa hyvin, vaan voisi olla vielä paremminkin. Yksityisautoilua tulisi rajoittaa, kuten Ruisrockin aikaan, niin että saarelle ei autolla pääse, jos siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Julkista liikenne kehittämällä ja pyöräilyyn kannustamalla saari pysyisi jatkossakin koko luonnon lajikirjon, ei yksin ihmisen hallinnassa. On mahtavaa, että joitain alueita on saatu alueella erityis-suojelun piiriin, vaan toisaalta minua usein mietityttää, riittääkö se että yksin rajatulla alueella luonto saa toteuttaa ihmisen puuttumatta monimuotoisuuttaan? Juuri siksi me ihmiset menemme luontoon, kun haluamme pois kaupungista, joten ehdotan pidettävän kaupungin ja luonnon erillään. Luonto ei ole vain luonnonvaroja. Ihmiskehoakaan ei kai tulisi ajatella varaosina niihin liittyvine hintoineen? Valitettavasti oikeistovaltainen politikointi laskee jo nyt kuinka paljon syntyvä lapsi tulee tuottamaan elinikänsä aikana... Jos tämän vauvan uloste, eli tuotto, pissa ja kakka purkitettaisiin eri astioihin (jo tuotantovaiheessa) koko elämän ajalta, näistä ”kemikaaleista” saataisiin talteen valtava määrä ”energiapolttoainetta”. Varmasti ympäristöystävällisempää kuin nyt puuhattavat Vuotoksen allas-hanke ja neljäs ydinvoimala...
Olenko itse valmis käymään ulkohuusissa kahdenkymmenen asteen pakkasessa? Jaksanko kantaa vedet kaivosta läpi vuoden? Asun itse Turun keskustassa, ja minulla on siihen syyni. En luultavasti jaksaisi elää metsän keskellä, luonnonmukaisesti, ympäristöystävällisesti. Minulla ei ole siihen myöskään varaa. Asun siis kaupungissa, ja arvostan sen suomaa elämän helppoutta ja mukavuutta. Ruokaa saa ilmaiseksi roskalaatikoista. Syksyllä pääsen polkupyörällä metsiin keräämään luonnon satoa talteen...

***

Palaan mietteissäni takaisin Ruissaloon ja Kuuvaan, lempipaikkaani saarella. Harmittelin jossain vaiheessa kovasti sitä, kun Kuuvaan johtavan tien alussa ollut kauppa lopetti toimintansa. Se oli aivan erityinen kauppa, vanha perinteinen kyläkauppa, joka tosin toimitti itselleni lähinnä jäätelökioskin virkaa. Siksi se kai on nyt poissa, kun myyntiartikkelit olivat edellä mainitun lisäksi kaiketi keskikalja ja siideri? Kauhulla mietin, josko tilalle tulisi ABC-asema. Saattaa olla etten haluaisi käydä enää Kuuvassa, kun golf-kentissä on jo riittävästi kestämistä, sekä kylpylän asiakkaissa. Isojen rahtilaivojen aiheuttamat aallot on myös eräs mieltäni askarruttava asiantila...

***

Eräänä sunnuntaina Kuuvan tiellä minua vastaan tuli Kala-auto. Auto joka toimittaa kotiin kalaa ja äyriäisiä? Sunnuntaina, saaressa, joku ”tilaa” itselleen autolla kalaa, tai äyriäisiä!? Hurraa kehitys, ajattelin! Olisin halunnut pelastaa nuoren miehen auton ratista, vaan en siihen pystynyt. No, sama kala-auto tulikin sitten myöhemmin minua vastaan Kuuvuoressa, Turussa myös. Kävi ilmi, että tämä auto summa mutikassa ajelee ympäri ämpäri ja myy kalaa haluaville. Ehkäpä idea onkin nerokas? Miksi se myy vain kalaa, ajattelin heti..? Ekologista olisi myydä kaikkea mahdollista...vessapaperia, Lotto-kuponkeja, kuten ennen vanhaan myymäläautot tekivät...


Toni Hautamäki
Turku 3.8.2009
Kuvataiteen maisteri
Marjanpoimija