keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Kasimir Malevits: Luonnossa on...

Luonnossa on...

Luonnossa vaikuttavat määrä/voimakkuus, väri,
sekä ääni, joka nousee/muodostuu edellisten kontaktista/ yhteisvaikutuksesta.
Muotoilevassa/ plastisessa luovassa taiteessa, monet luovat määrän tai värin keinoin,
jotkut taasen äänen avulla. (Jos mikään luonnossa ei väreilisi, mikään yksikkö/elementti ei koskaan ylittäisi rajojaan, jolloin ääni ei esiintyisi luonnossa).
Tähän asti muotoilevassa/plastisessa taiteessa kaikki ovat rakentaneet teoksensa kolmen perustan varaan: Määrän, värin, sekä äänen;
Maalari, tulkitessaan/renderoidessaan värin kankaalle, ei oleta tuovansa kolmea eri elementtiä sille.
Kuvaa, maalausta ei tulisi tarkastella vain väristä itsestään lähtöisin, se pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi, koska me luomme äänen, värin ja määrän/voimakkuuden
objektien rakenteisiin, sekä luontoon.
Sellainen kuva on luontoa kuvaavan maalarin kuva. Maalarin, joka kuvaa luontoa ja objekteja.
Sama pätee veistotaiteeseen, josta väri on kastroitu/steriloitu
( vaikka veistotaiteen onkin oltava värillistä, koska luonnossa määrä/volyymi on juuri väriä ).
Objektin/esineen, sen yhtenäisyyden/kokonaisuuden tähden me rakennamme kokonaisuuden värissä/värillä, volyymillä, ja äänellä/ssä ).

***

Kubistisen kuvan rakennetta ei saavuteta pelkästään värin ja volyymin avulla, vaan myös rytmi - sekä äänirakenteiden keinoin.
Kubismi on saavuttanut enemmän kuin mikään muu koskaan aiemmin;
Hienoin, ideaalisesti perusteellisin kontakti kahden muodon välillä: struktuurin, äänen sekä rytmin osalta, - tämä on loistava saavutus, osoitus ihmisyyteen kuuluvasta taidokkuudesta sekä täydellistymisestä. Kubismi on perustanut Uuden Maailman järjestyksen, tai oikeastaan se on luonut rytmin, volyymin, värin ja äänen kaaoksen maailmasta ja yhtenäistänyt sen.

***

Jos tarkastelee tarkoin kubistista struktuuria, päätelmät ovat lumoavia/hypnotisoivia: volyymi, reliefimäisyys, väri, kaikki nämä sensaatiot tuotuna yhteen saavat meissä aikaan vaikutuksen mukavuudesta tai vastenmielisyydestä/ ärsyttävyydestä.
Viimeisin saavutus on ääni, vaikka emme kykenekään sitä kuulemaan, se on siellä siitäkin huolimatta, ja vain sisäinen korva voi kuulla sen kauniin ja herkän oskillatorisen/värähtelevän ääniaallon.
Kuitenkin, tämä tulee jäämään viimeistellyksi vasta tulevaisuudessa, ja juuri siitä syystä, tämä voi olla ensimmäinen viittaus ääneen kuvissa.

***

Vaikuttaisi siltä, että kubismissa individuaalisuus/yksilöllisyys on saavuttanut kolmikasvoisen aspektin/ominaisuuden, se vaikuttaa täydellistymiseltä.
Vaikka kompuroimme väistämättömän edessä, kolmikasvoinen identiteettimme hajoaa erilliseen perfektionismin /virheettömyyden tavoitteluun, jossa kaiken perustana on pyrkimys saavuttaa absoluuttinen vapaus ja itsemääräämisoikeus.

***

Kun tarkastelemme volyymiä, väriä sekä ääntä, ne ovat vain välineitä/menetelmiä, siksi ne eivät koskaan voi olla (täysin) vapaita, koska ovat riippuvaisia tahdostani, ne löytyvät itsensä luovien käsien särkymättömyydestä/tuhoutumattomuudesta.

***

Monumentti syntyy, kun kolmeksi jakautuneet kasvot pakenevat pohjattomaan kuiluun/hornaan, jossa jokainen näistä kasvoista tarttuu omimpaansa - ja luo niistä merkkejä, jotka ovat syntyneet sen syvyyksissä.
Kun ”Suprematismissa” käytämme väriä dominoidaksemme/hallitaksemme kaksiulotteista tilaa, me eväämme sen määrältä ja ääneltä koska yksikkö tulee täten erotetuksi ajasta. Kun yksikkö on löydetty aikaan sidottuna, se muodostaa dualistisen/kaksiosaisen suhteen äänen kanssa/ääneen.

***

Maailman kasvot olivat hajallaan siitä lähtien/koska sen partikkelit/hiukkaset elivät erillään/individuaalisesti.
He löysivät tiensä aikaan, koskettivat toistensa vartaloita, loivat kuvan
ja sen liikkeen aikaansaamana kaikki alkoi pyöriä, täydellistäen kuvaa kokonaiseksi liikkeeksi/ajatus-suunnaksi. ( Pirstaleina olevan maailman täydellistyminen ).

***

Kubismia ei voida ajatella puhtaasti plastisten muotojen taiteeksi.
Yleisesti puhuen, maalaus ei ole sitä mitä siitä on tähän asti ajateltu. Maalaus on enemmän kuin yksinkertainen ilmaus luonnosta tai abstraktien muotojen sommitelma – värien sekä ornamenttien yhdistelmä.

***

Väri on muotojen luomisen väline, ei vain struktuuri tai rakenne, sommitelma sommitelman tähden ( sommitelman oma itsetarkoitus ), vaan jotakin muuta/erilaista - kieli joka on muodostettu erityisillä sanoilla.
Se on jotakin minkä avulla voimme puhua universumista, se on meidän sisäisen innostuksemme tila ( elotus/animaatio ), jotakin mitä emme voi ilomaista sanojen
( tai äänen ) avulla.

***

Kubismi on osoittanut meille selkeästi maailmantilan, esineet/objektit, se on osoittanut meille, että maailman kasvot, pitkän muotoutumisen vaiheen jälkeen, ovat nyt hajoamassa.
Hajoamisessa piilee sen integraali/keskeinen/yhtenäinen olemus: objektit, jotka on luotu mielikuvituksemme avulla, eivät enää ole, vaan jos me edelleen näemme ne, johtuu se siitä, että niistä langenneiden heijastusten säteet eivät ole vielä kadonneet omasta ajastaan, irti/ulos kehästään.
Värillä, maalauksellisuudella tai muotojen sommitelmilla ei ole osaa tässä, ne ovat ekspressiolle/ ilmaisulle alisteisia.
Monet kirjailijat, tiedemiehet sekä filosofit etsivät reittiä tai jälkiä, jotka johtaisivat uuteen ihmisyyteen/inhimillisyyteen = uuteen ihmiseen.
( Sellaista polkua ei löydy, kuva on meidän rotaation keskipisteessä, se täytyy vain hyväksyä).
He odottavat ja yrittävät arvailla missä asussa tämän uuden ihmisen tulisi ilmaantua.
Juutalaiset luonnostelivat itselleen kuvan Messiaasta, ja tässä tarkoituksessa he edelleen odottavat häntä saapuvaksi.
Kristus on ollut heidän keskuudessaan, ei ollut ketään suurempaa kuin Hän tuona aikana, ja Hänen jälkeensä vuosisadat ovat kuluneet; vaan Hän ei näyttänyt luonnoksissa esitetyltä, joten hänet ristiinnaulittiin.
Sukupolvet ovat vaihtuneet. Jokainen samankaltainen mies on tuonut uutta voimaa ihmisyyteen, jauhaen hienoksi/hävittäen sen.
Nerous on voima, joka hajottaa massat, uusien ideoiden voiman, instrumentin kaltaisena se hienontaa massan.
Kristuksesta tuli suuri Hänen kuolemansa jälkeen, ja jokaisen sukupolven jälkeen hänen persoonallisuutensa on voimistunut.
Tämä kasvu on tapahtunut vain kansan yhdessä osassa. Uusi kuva Hänessä ilmestyi vain yhdelle osalle väestöä.

***

Nykyhetkessä ihmiset etsivät kuvaa, joka voitaisiin paljastaa Maailmalle. Vaan missä ovat ne puolet/ominaisuudet, missä ovat ne muodot, joista voimme havaita yhdenmukaisuuden, milloin se tulee?
On tärkeää tietää, koska se on Maailman ideaali.

***

Päivä toisensa jälkeen muinainen/ammoinen ihminen meni ( kulki ) kohti pirstoutumistaan, ja meidän 1900-luku on yksi niistä menneiden aikojen suurenmoisista vuosisadoista: se muodostaa sulun, josta ihminen ei pääse läpi kuin pirstoutumalla.
Se on jo tapahtunut, ja nähdäkseen uuden kuvan, ihmisen tulee nähdä kaikki se, mikä luotiin hänen viimeisen päivänsä aikana.
Silmämme on arvoton, jos näkökykymme perustaa kaiken tuolle väittämälle ja hyväksyy näkemänsä tosiasiana – se olisi vale.
Vain kehittämällä ymmärrystämme/tietoisuuttamme voimme nähdä ihmisyyden itsessämme, vain silloin voivat hänen kasvonsa heijastua luonnossa/luontoon.

***

Jos me taiteessa otimme haltuumme/omistimme ihmisen muotokuvan, hänet kasvoineen, nenineen, suineen ja jalkoineen, Faaraon ajoista Renessanssin epookkeihin,
silloin meillä tulisi olla myös hänen mielikuvituksensa sellaisenaan, perustuen siihen, mitä hän on silmillään nähnyt.
( Piirrettäessä valokuvamainen muotokuva, on se sama kuin piirtäisin parin kalosseja tai hatun; se kertoisi saman kuin muotokuvakin ).

***

Tällä hetkellä sellaisia kasvoja ei ole, sillä ihminen on hajotettu, kykenemätön näkemään hänen kasvonsa. Näemme hänen kasvonsa vain moninaisten muotojen läpi, limittyneenä yhteen - keskittymään.
Voidaan jopa väittää, että Kubistinen taide antaa uuden muotokuvan, vaan voimakkain/kirkkain/eloisin/mielikuvituksellisin kuva on vain futurismissa, ja vain ajassa, koska meidän vuosisatamme on valtava kivenjärkäle joka on suunnattu kaikella voimallaan kohti avaruutta.

***

Tästä seuraa taiteen kaikkien perustusten romahtaminen, kun tietoisuutemme on siirretty täysin toisenlaiseen maastoon/kenttään/aukioon.
Värin tutkimuskenttä/alue täytyy tuhota.
( Joka tarkoittaa ) sen täytyy muuntaa itsensä valkoiseksi.

***

Mutta valkoinenkin säilyy valkoisena, ja voidakseen esittää muotoja itsessään, se pitää luoda niin, että muoto on legitiimi ( helposti luettava ), siitä saa selvää, merkki voidaan havaita itse itsessään.
Valkoisten ero tulee säilyä/pysyä, mutta täysin puhtaan valkoisessa skaalassa/mittakaava/asteikossa.
Valkoisen kehitys ei ole rajoitettu värin perustaan/perusolemukseen tai oskillaation tuloksiin värissä; se on jonkin paljon perustavamman/syvällisemmän asian ilmaisua, se ilmaisee/osoittaa minun muutos/muunnos-pyrkimykseni ajassa.
Minun mielikuvitukseni väristä lakkaa olemasta värillistä, se sulautuu/liittyy yhteen väriin
– valkoiseen.

***

Monille väri on edelleen menneen maailman asioita. He ovat rajoittuneita ihmisiä. Sama pätee heihin, jotka kiistelevät esineistä/objekteista.
Meidän tulee poiketa puhtaiden maailman lakien perustasta ja pyrkiä rakentamaan niistä muoto. Tässä hetkessä, mielestäni väri on astunut uuden tietoisuuden vaikutuspiiriin, näin on käynyt myös määrälle
( volyymille ) sekä äänelle.

***

Nyt olen tekemisissä puhtaimman tuotteen kanssa. Vääristymiä, konsepteja tai assosiaatioita, niitä ei ole. Väri on väri, ääni on ääni, määrä on määrä.
Vain silloin, kun olen saanut nämä asiat haltuuni, kykenen ilmaisemaan oman maailmani, ja siinä nousivat muut/toiset ihmiset ylösnousemukseen/pelastukseen.
( Minä tulen näyttämään uuden rakenteen, joka tulee sisältämään määrän, sellaisenaan, värin ja äänen niiden itsellisten luonteenomaisten aspektiensa/näkökulmiensa/kantojensa ominaisuuksissa ).

***

Minulla on käytössäni edellä mainittujen keinojen lisäksi perusta ja paikka jolle rakentaa: lepo/rauha ja aika; jos rakennan rauhassa/levossa, miljoonat värit ilmestyvät/tulevat esiin; jos rakennan ajassa, vain yksi ilmaantuu.
Ajassa, väri yhdistyy äänen kanssa, ja jos on mahdollista voimistaa ääniaaltoja esitetyssä niin kuin luonnossa, kuulisimme mitä ideaalisimman rakenteen, koska jokainen muoto itsessään on erilainen, ja löytää itsensä erilaisena, ja sen seurauksena muodostaa yhteyden ajan kanssa uudella tavalla, muodostaen ääniaallon; Suprematistisessa muodon konstruktiossa/rakenteessa, ajassa saavutetaan merkittävä jännite ääniaaltojen välille.

***

Konstruktio itsessään on äärettömän kompleksinen, sitä ei ole rakennettu vain sen ylöspäin kohoavan muodon tähden, vaan välittämään kaavio/diagrammi/käyrä joka on piirretty minun sisäisten oskillaatioiden muutosten pohjalta;
ja vaikka se kuuluukin minulle ja heille, jotka ovat kaltaisiani, = he voivat sanoa niin.
Jokainen sellainen rakenne osoittaa hetkeen mielikuvituksessani/kuvittelukyvyssäni, jossa se löytää itsensä.












Suomentajan huomautuksia:

Käänsin edelliseen Kuvas-lehteen ( 2008 ) Malevitsin manifestin vuodelta 1916. Se oli ensimmäinen yritykseni kääntää pitkä ( abstraktia ) taidetta käsittelevä essee englannin kielestä suomen kieleen. Ryhdyin työhön, koska olin silloin tehnyt huomion taidepuheen merkittävästä tasottomuudesta kouluyhteisössämme. Osaltaan tason heikkous johtui siitä, että yritimme käydä keskusteluja englannin kielellä ryhmässä, jossa vain n. 20 prosenttia kokoonpanosta pystyi edes välttävästi ilmaisemaan itseään englanniksi, tai oli halukas ottamaan osaa keskusteluun. Samalla minusta tuntui myös suomeksi käydyissä keskusteluissa usein siltä, että puhe vilisi muualta/muilta sämplättyjä kliseitä, sekä epämääräistä hölynpölyä, lainattuja muka-viisauksia. Tämä on toki sallittua, koska onhan taide taidetta, ja taidepuhe taidepuhetta.
Käännös-tehtäväni auttoi minua itseäni palauttamaan uskoni siihen, että ensinnäkin on olemassa tekstejä, joissa taiteesta puhutaan mielestäni kiinnostavasti, ja toiseksi, että englannin kielessä on tarvitsemiani sanoja. Minä en vain tuntenut niitä ennalta. Vaikka mielestäni englannin kielen taitoni ovat jopa tyydyttävät, erityisalan kielen hallinta on hyvin haastavaa, vaan toisaalta edellytys kehittävään oppimisympäristöön. Suomentaminen on erittäin hyödyllistä ja yleis-sivistävää puuhaa. Olen jopa saanut palautetta aiemmasta suomennos-tekstistä ja uskon, että työ kannatti ja muutama ihminen on jopa ajatuksella vaivautunut lukemaan ”käännökseni”. Vielä, jos joku on sitä mieltä, että vain se mikä on sanottu viimeisen viiden minuutin aikana, että vain juuri uunista ulos tullut voi kertoa evidentisti ajastamme ja taiteestamme – eikö olisi jo aika myöntää tosiasiat. Taide syntyy taiteesta – taidepuhe taidepuheesta, uudesta tai vanhasta. Seuraavaksi kaiketi minun on pakko tarttua mystisyyteen tehokeinona, eli tarkasteltava hyvin kriittisesti mystisen taidepuheen eri ominaisuuksia sekä vaikutuksia. Nyt keskityn nauttimaan sen aiheuttamasta hämmennyksestä. Lukuiloa toivoo Toni Hautamäki, Turussa 31.5.2009

Tämä teksti (suomennos esseestä: In Nature there Exists...) perustuu Xenia Hoffmannin venäjän kielestä englannin kieleen kääntämään ja Troels Anderssonin Borgens Forlag – kustantajalle vuonna 1978 toimittamaan essee-kokoelmaan The Artist, Infinity, Suprematism, unpublished writings 1913-33, Vol IV, jonka esseiden ajatukset on synnyttänyt K. S. Malevich, / Kasimir Malevits ( 1878-1935 ).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti