Voinko minä?


Voinko minä muuttaa asioiden tilaa yhteiskunnassa? Voiko vääryyksiä vähentää, ilman että uusia ja voimakkaampia vääryyksiä tulee tilalle välittömästi? Koska nykymaailmassa ikäviä asioita ei haluta kertoa, totuus on tiedossa, mutta sitä ei sanota ääneen, luottamus ihmisten välillä on siten olematon. Yritän päivittäin miettiä pääni puhki, miten ihmiset saataisiin kiinnostumaan oman ympäristönsä hyvinvoinnista, muuttamaan kulutustottumuksiaan kestävämmiksi, itselleen ja lähimmäisilleen edullisemmiksi. Televisiosta näimme, keskellä yötä, kuinkas muuten, miten John Webster elokuvassaan Recipes for Disaster ( Katastrofin aineksia, 2008 ) myös pohti asioita. Ohjelman esitysaika olisi voinut olla paremmin valittu?
On fakta, että sellaisia lehtiä kuten Voima tai Elonkehä, ei lue muut kuin asiaan jo vihkiytyneet. On totta kai tärkeää, että heille on oltava ilmaisukenttä, media, jossa ruotia asioiden suhteita ja tiloja. Pääkaupunkiseutu on jokseenkin etulyöntiasemassa tässä asiassa, tietenkin. Silti, tunnen itse suurta ahdistusta vallitsevan asiantilan suhteen. Ei ole kovinkaan hyödyllistä tuoda Afrikkalaiselle tuliaisiksi suomesta aurinkovoidetta, kuulakärkikynälle taas löytyy aina käyttäjä. Olen nyt toteuttanut lähes – vegaanista elämäntapaa 4 kk, ja vasta nyt olen havahtunut tarkkailemaan myös eri ostamieni tuotteiden luomu-merkintöjä, sekä mahdollista geenimuuntelua. Muuntelematonta soijaa ei kaikista kaupoista saa. Varmistuakseen on kaiken oltava luomua. Geenimuunnellut tuotteet pitäisi saada varustetuksi suurin varoituksin! Ennustan, että 10 vuoden kuluessa elintarviketeollisuus tulee tekemään täyskäännöksen ja kaupoista saa pelkästään luomu-tuotteita, tai sitten, vaihtoehtoisesti, koko maailma hukkuu paskaan, jossa se vankasti jo törröttää, ja pikaruokapakaste-murha-tuotteet jatkavat voittokulkuaan, länsimainen ”sivistys” tuhoutuu ihmisten aivojen lilluessa uppokeitin-rasvassa, ja rikkaimmat meistä asuvat maata kiertävällä radalla, taistelu oli turhaa.
Kävin viime viikolla etsiskelemässä Koijärveä. Forssan kirjaston näyttelyä ( Koijärvi 30 v. ) ei oltu vielä saatu ripustettua (viikot 14 -15, Seppo Pessisen valokuvia ), mutta Päivälehden museon
( 11.3. - 3.5.2009 ) kuvasarja oli hieno. Jussi Kiven näkeminen alle kaksikymppisenä teljettynä poliisiauton takaosaan, sai minut ratkeamaan nauruun. Kiitos Jussi tarinoistasi ja opetuksistasi! Ajelin turhaan etsiskellen lintu – tai näkötornia, joka oli merkattu internetistä tulostamaani karttaan. Kevätmuuttajia etsiskellessä siis saastutin turhalla autoilulla. Alueen hyödyntämistä matkailukohteena vielä tutkitaan, kerrottiin kartassa. Aika omituista, eikö Forssan lintutieteellinen yhdistys ole kiinnostunut paikasta? Päätin piipahtaa myös alueella toimivan kehystämön tiloissa, kun kerran pääkohde jäi tavoittamatta. Minut valtasi taas kerran suuri murheellisuus, kun pitkät tovit juteltiin kehystäjä Urpo Volasen kanssa ABC – ketjusta ja muista pikkukauppiaita ja maaseudun monimuotoisuutta köyhdyttävistä monokulttuurivillityksistä.
Olemme tilanteessa, joka on kestämätön. Jakauma kahteen on aiheuttanut epäsuhdan, jossa viha lisääntyy, katkeruus ja huono omatunto, sekä kateus voimistuvat. On ihmisjoukko, joka valitsee tietoisesti köyhyyden, pienellä toimeen tulemisen, luonnosta, eläimistä ja lähimmäisistä välittämisen. Heidän ensimmäinen motiivinsa, ajatuksensa ei ole hyötyyn perustuva, utilitaristinen. Ystävyyttä ei solmita ajatellen omaa taloudellista etua – se ei perustu suunnitelmallisuuteen, oman edun tavoitteluun. Maassa ei asuta ahneudesta – vaan rakkaudesta. Samaan aikaan, aivan lähellä, vaikuttaa toisenlainen joukko ihmisiä. Väkimäärältään, kooltaan, sekä äänenkäytöltään ja röyhkeydeltään väkevämpi. Nöyryydestä ei ole tietoakaan, ehkä sunnuntaisin kirkon penkillä tunnin ajaksi, vaan sen jälkeen todellinen herra taas palaa näyttämölle. Iso kala syö aina pienemmän. Symbioosi on unohtunut heiltä. Voima ratkaisee, valta ja väki. Murjomalla, läpi harmaan kiven. Miksi minä en liity voittajien puolelle? Mitä on moraali? Miksi en vaihda villasukkia ja luomupuuroa Alfa Romeoon ja neljän vuodenajan kesämökkiin, jossa asun kaksi viikkoa vuodesta?

Kautta aikain ihmisen suurimmat keksinnöt ovat olleet luonnossa jo keksittyinä. Nyt näyttäisi siltä, että ihminen on taas kerran kohonnut luonnon yläpuolelle, unelmissaan ja fantastisissa fantasioissaan. Luonto on hyväksikäytön näyttämö yhä useammille. Jumala sijaitsee jossain mikrosirun ja Microsoftin välissä. Käsi pystyyn, ken uskoo, että ihminen pärjää ilman ampiaisia! Suomi- brändiksi ehdotan metsässä istuskelua, käpytikan nakuttelun kuuntelua, murtomaahiihtoa... ikävien palaverien välttelyä.

Toni Hautamäki
Kuvataiteen maisteri
8.4.2009 Mäntyharjulla
tonihau@suomi24.fi